Löysää vähän, hyvä ihminen!

Minä en ole ikinä osannut tehdä mitään löysästi. Puikkoja puristan aina rystyset valkeina, kynää painetaan niin, että menee paperista läpi, piparkakkutalon kasaaminen on tässä talossa kielletty puheenaihe jne. Toki itse osaan löysäillä hyvinkin, mutta käsityöllisesti en... :) Niinpä räsyvirkkaus ei ehkä ollut se kaikkein sopivin laji meikäläiselle, varsinkin kun materiaaliksi otin trikookudetta. Muuten tämä oli kyllä mukavaa, mutta lopputulos ei ehkä ihan priimaa, kun tuo verkko paistaa läpi, kun tuli VÄHÄN liikaa kiristettyä kudetta. Sitäpaitsi osa kuteista oli ihan liian ohuita, eli en ota tätä täysin omaan piikkiin... Kuvassa verkko on ehkä jotenkin naamioitu, mutta todellisuudessa ne verkossa olleet siniset ruudut paistavat tuolta läpi, samoin itse verkko.

 

Tämä on siis vessanmatto, jonka tein Taitokorttelin räsyvirkkaus -kurssilla. Tai eihän tätä kurssilla ehtinyt kuin aloittaa, eli suurin osa on kotona tehtyä. Matto on ollut jo useita viikkoja muuten valmiina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ommella pohjaan "kanttauksen", jottein pohjaverkko rispaannu. Käsinompeleminen kun on jotakin sellaista, mitä välttelee viimeiseen asti... Keskimmäiset ruudut ovat harmaita ja matto on myös reunustettu harmaalla, vaikka kuvassa väri näyttää melko mustalta. Ehkä tähän silmä tottuu ja nuo pohjaruudut unohtuvat... Niin ja tästä siis jäi edellisen postauksen korimateriaaliksi aika reilusti keltaista ja turkoosia kudetta jäljelle.