torstai 4. heinäkuuta 2013

Hitaasti lämpiävää sorttia

Vaikka olenkin pesunkestävä karjalainen, niin joissain asioissa taidan olla vähän (hidas) hämäläinen... Magic Loop -tekniikan olen tiennyt jo vuosien ajan, mutta se on kuulostanut jotenkin hankalalta eikä ole kiinnostanut niin paljoa, että olisin siihen sen tarkemmin perehtynyt. Nyt keväällä kuitenkin lähdin työkaverin mukaan kursseilemaan tähän vanhaan tuttuun paikkaan ja aiheena siis Magic Loop -sukat. Ja tämähän on niin minun juttu! Uskoisin, että jatkossa ainakin perusvillasukat tulen neulomaan tällä tekniikalla, koska se on nopeampaa ja tulee varmasti tehtyä kaksi sukkaa (tai sitten kesken jää kaksi samanmittaista varrentynkää...).

Kurssilla tehtiin minikokoiset eriparisukat. Sukistahan tehtiin eriväriset siksi, että tekniikan opettelu olisi helpompaa, eikä tulisi neulottua sukkia yhteen tai muuta kummallista. Vaihdoin kuitenkin lankoja kantapään kohdalla, että sukista tulisi edes jotenkin parit.




Samoilla lämpimillä pistin puikolle myös toiset sukat, jotta tekniikka jäisi paremmin mieleen. Tässä lankana on hyvin marinoitunut Opal Regenwald Tiger ja puikkoina viheliäisen ohuet 2,5 mm Addin pitsipyöröt. Noin ohuet puikot eivät kyllä sovi meikäläisen mielenterveydelle...  Tämä lankahan pyrki sukiksi jo vuosia sitten Kirsin kanssa tehdyllä Tampereen messureissulla, mutta silloisista viritelmistä tuli vaaaaaltavan isot, joten purin ne sukanpuolikkaat ja neuloin uusiksi.




Ja kun vauhtiin päästiin, niin puikoilla olivat myös nämä kolmannet sukat Seiska Veikasta. Sukat odottivat kuvaajaansa ollessaan "vaiheessa", jotta tekniikka selviäisi myös asiaan vihkiytymättömille. Siis se ihan perusperus -idea, eli pitkä pyöröpuikko ja kaksi lankakerää... :)


Ja hitaasti lämpiävästä puheen ollen, nyt olen keräillyt tölkinklipsuja virkkaustarkoituksiin. Eikös sekin ole jo ihan mennen talven lumia...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti