"Askarrellaan paskarrellaan"

Jouluksi olis aina kiva tehdä sitä, tätä ja tuota. Totuushan on se, että tässä vaiheessa jouluun on yleensä aikaa enää max 2 viikkoa, joten hienot ideat jää yleensä vain idean asteelle. Tänä vuonna tein omenaglögin tuoksuisia saippuoita:

Turkinpippurisuklaaliskoja:

Nämä tosin menivät ns. parempiin suihin... Tein itseasiassa myös sellaisia "oikeita" konvehteja, mutta ne eivät ehtineet kuviin. Liskot on tehty ameriikoista tulleella muotilla. Eräs työkaveri kävi Miamissa ja toi meille tuliaisiksi liskosuklaata. Suklaa ei ollut järin kaksista, mutta näin heti muoteille uuden käyttömahdollisuuden. Ja turkinpippurisuklaa on aina hyvää! :D



Lisäksi edellinen Cousteau-pipo oli jäänyt maailman tuuliin, niin piti neuloa sulholle uusi. En tosin ole ihan varma, että kuuluisiko tämä siihen papin edessä annettuun lupaukseen, mutta menköön nyt tämän kerran. Ehkä tähän pitäisi kirjoa vaaleanpunaisella nimi, niin ei pääsisi eksymään... Pipopää pyysi tarkentamaan, että hänellä ei ole mitään tekoa tuon taustalla näkyvän upean punaisen ajopelin kanssa, vaan kyseessä on rouvan virkasuappi...

Ohje: Cousteau -pipo

Lanka: Seiskaveikan Kantri

 

Rauhallista Joulun aikaa!

Kuvassa poikkeuksellisesti Eetu (eli kissa, joka tuli minun korvikkeeksi, kun lähdin opiskelemaan. Ollaan kyllä hyvin samanlaisia, tykätään molemmat syödä ja nukkua...). "Vanha" jaksaa vielä innostua joulukuusenpalloista, kun taas Vilmalle nuo lankaiset pallot (=lankakerät) ovat paljon rakkaampia...



 

Kolmekymppinen, mun kaaso on kolmekymppinen...

Totuuden nimissä kaasoseni on vielä pari päivää kaksikymppinen, mutta kustin polkemisen vuoksi täällä laulellaan jo nyt... Tämä huivi oli tarkoitus neuloa heti häiden jälkeen, mutta jotenkin se lipsahti ja valmistui vasta synttäreiksi. Kuvausolosuhteet olisivat mene tiedä olleet paremmat silloin ensiksi suunniteltuna ajankohtana, eli tässäpä tarjolla kohtalaisen hämyisiä otoksia Zetorista. (Saa siis laittaa hienoja poseerauksia, jos poseeraututtaa!)

 

Mallina on Jatan suunnittelema Zetor

Lankana virolainen villa

 

 

Kekkasin tuossa äsken linkittäessä, että nää langathan on tullut neulottua kuvausjärjestyksessä. Seuraavaks olis siis tuon sinipunaisen vuoro, mut se ei oikein oo sytyttäny. Ja tuo ruskea on niin prrrkuleen ohutta, että taidan kuitenkin vaihtaa lajia, ennenkuin palaan näihin...

 

Ai niin, ja korttihan piti tietysti tehdä "samaa sarjaa"...

 

"Kultaseni, haluaisin kuvauttaa pääni."

Ja koska tuo lausuttiin neulojan miehelle, niin tämä tiesi oitis, miten toimia. Kamera käteen ja pihalle, kun oli vielä pilkahdus päivänvaloa jäljellä ja uusi pipo vailla kuvausta.

Ohje: Novita talvi 2008

Lanka: SWTC Therapi (jadea+villaa+silkkiä=ihanaa!)



Mulla on sellainen fiksaatio, etten kestä rumasti kavennettuja pipoja. Tässäkin olisi ohjeen mukaan pitänyt ruveta neulomaan 1o 1n tuolla päälaella jo ties miten aikaiseen. YÄK! Siis oikein klassikkoesimerkki rumasta kavennuksesta. Miksi ihmeessä nätit palmikot pitää pilata päättämällä ne kuin seinään ja alkamalla neuloa jotain täysin asiaan kuulumatonta?! Ei ymmärrä... Siispä kapinoin ja säädin itse kavennukset noiden palmikoiden reunoille. Lopputulos näyttää tältä, jos joku sattuu katselemaan lintuperspektiivistä. Tosin kuvaajan urakkaa helpottaakseni en laittanut häntä roikkumaan yläilmoihin vaan pyllistelin meidän autoteltoille...

Lanka on ostettu viime lauantain messureissulta. Kiitokset vain seuralaiselle, kivaa oli! Ja olo kuin Liisalla Ihmemaassa... Nyt tosin olisin terapian tarpeessa (siis Therapin), koska tämä pipo söi lankaa oletettua enemmän, ei noista lopuista enää saakaan lapasia. Yhyy.

Lahjontaa viimevuotisilla sukilla

Neuloin viimevuonna isänpäiväksi sukat, joista tuli jostakin syystä aivan liian isot. Koska sukat oli aloitettu kärjestä ylöspäin, ei niiden kutistaminen ollut ihan niin helppo juttu, joten sukat olivat laatikon perällä vuoden, josta niitä aina tasaisin väliajoin mulkoiltiin, josko ne vaikka siitä kutistuisivat. Isänpäivän alla otin lopulta härkää sarvista, purin sukista varret ja kantapäät ja muutaman kuvion verran myös teräosaa. Nitkuttelin kantapäät ja varret uudelleen ja huomenna aion siis lahjoa uudelleen viimevuotisilla sukilla. Koska stunt-mieskin on rilluttelemassa, ei sukkia ole sovittanut kukaan. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin, että tällä kertaa näistä olisi tullut sopivat. Muuten joudun laittamaan hakuun isokenkäisen miehen, sillä en kyllä enää pura näitä... Kaiken varalta isänpäiväreissulle mukaan lähtee myös Bailey's juustokakku, se on ainakin varmasti sopiva!

Mallineule on otettu Nancy Bushin "Knitting vintage socks" -kirjasta, malli oli Gentleman's shooting stockings with fluted pattern. Muuten sukat on neulottu oman mielen mukaan. Lankana oli Novitan Nalle.

Tilted duster

Toiveet sen edellisessä postauksessa mainitun punaisen kasan suhteen olivat suht korkealla, mutta mutta... "Vinoutunut pölyrätti" (vapaasti suomennettuna) lienee kuitenkin aika osuva nimitys tälle lopputulokselle. Takki ei tunnu istuvan oikein mistään, hihat ovat kerrankin liian pitkät (varmaan kymmenen senttiä...) ja oikean ja nurjan epätasaisuus suorastaan ilmiömäinen. Pah! No, napit on ainakin kauniit ja punainen väri hyvä, jos tässä vaiheessa yritetään hakea jotakin positiivista. Ehkä se tästä vielä laantuu... Voihan tämä päällä ainakin leikkiä joulutonttua, jos ei muuta käyttöä keksi.



Edit: Hieman totuttelua se vaati, mutta nyt takki on päässyt ahkeraan käyttöön. Älkää siis antako liikaa painoarvoa tuolle alkuvalitukselle...

TILTED DUSTER



Ohje: IK Fall 2007

Lanka: Novita Tiina n. 900 g

 

Huonosti käyttäytyvää lankaa

Häämatkalla piti (tietenkin!) raahata sulho pariin lankakauppaan. Mukaan tarttui tosin vain muutama kerä (jotta avio-onni säilyisi edes matkan ajan...). Tämä lanka näytti kerällä hyvinkin rauhalliselta, mutta puikoille päästyään se villiintyi täysin. Vertaa ennen ja jälkeen kuvat:



Ennen:

Jälkeen:

Vyötteet olivat ehtineet jo kadota jonnekin, mutta ruotsalaista garn -jotakin tämä oli. Koostumukseltaan villaa+höttöä... Sukat ovat aivan perussukkaset, koska langan kukertavuus tuhosi muut viritelmät. Mutta jospa tuosta viimeistelyä odottavasta punaisesta neulekasasta kuoriutuisi jotakin edes vähän eksoottisempaa...

 

Taikasormet.... as if!

Tänään koitti se suuri päivä, jota olin odottanut kuin lapsi joulua. Syksyn kohokohta ja sitä rataa... Mutta voi pettymyksien pettymys, tunne on sama kuin saamatta jääneen tähtiloiste-Barbin ja kauko-ohjattavan veneen jälkeen. Messut olivat kyllä tänä vuonna melkoinen pohjanoteeraus. Siellä ei ollut mitään! Tuntui, että näytteilleasettajiakin oli vain kourallinen ja niistäkin suurin osa möi jotakin valmista. Parilla osastolla oli lankoja ja puolikkaalla osastolla askartelutavaraa. Messusaalis jäi siis laihaksi edellisvuoteen verrattuna, eikä messuseuralaisellekaan jäänyt juuri muuta kuin luu, eikun siis leipä, käteen... Mukaan lähti neljä Tilda-kangaspalaa, Opalin Tiger-lankaa, sydänkranssi ja kuvasta unohtuneet Tilda-nauhat. Siksipä lähdetäänkin samaisen seuraneidin kera merta edemmäs kalaan...

Back in business

Blogikatko päättyy nyt... Ainakin jollain tapaa. Muutto, häiden järjestely ja lopulta tietokoneen telakalle joutuminen ovat tehokkaasti estäneet päivittämistä. Mutta jospa se tästä... :)



Katkon aikana (blogattavaksi saakka) on syntynyt kaksi huivia. Ensin elokuuta varten Swallowtail Shawl, joka oli juurikin niin ihana kuin ajattelin. Eikä ne pompulatkaan tuottaneet suuria ongelmia. Langan vyötteet ovat reilun 50 km päässä, joten sen tiedon lisään ehkä myöhemmin... Varoituksena muuten kaikille hääpukuaan kaapissa säilyttäville: puku saattaa kasvattaa itselleen laahuksen, jos sitä säilyttää kaapissa useita kuukausia! Näin kävi ainakin minun puvulleni, sillä ei siinä kyllä ollut mitään laahusta vielä liikkeessä, kun sitä sovitin... :D

Huivi vinossa kohti uusia seikkailuja... Sama huivi kävi keikkumassa myös naapurin kuusimetsässä:

Häitä varten pidettiin tietysti myös askartelutalkoita. Kaasolle kuuluu SUURI kiitos loman uhraamisesta näpertelyyn! Hääkarkkirasioita, nimikylttejä jne. Tämä kuva, samoin kuin tuo ylimmäinen, ovat Krista T:n "käsialaa".

Ja kun huivien makuun on päästy, niin jatketaan samalla linjalla. Flower Basket Shawl tuntui sopivalta mallilta tälle herkullisen vihreälle virolaiselle villalle. Huivi muutti hyvään kotiin synttäreiden kunniaksi...

Ota kiri, ota kiri, loppukiri harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri

Näin huutaa pääni hädissään, mutta jalat vie ja taas mennään... 

Meneillään siis loppukiri. Pari päivää aikaa rakentaa talo, siivota se, pakata tavarat, tyhjentää ja siivota entinen asunto ja siirtää tavarat uuteen paikkaan. Onnistuu helposti! Senpä takia oli aikaa käväistä päivän mittaisella kuvauskeikalla Helsingissä (siis puolen Suomen päässä...). Tai no, pikavisiitin syynä oli niinkin harvinainen tapaus kuin 100v. synttärit. Sitä varten nämä vaatteetkin tein ja jopa ajoissa (langanpäät pääteltiin 2 päivää ennen juhlia!).

Mekon ohje uusimmasta Modasta, kankaat Eurokankaasta. Tykästyin tähän mekkoon kovasti!

"Hursti" on puolestaan väljästi lainattu Novitan kevät 2008 lehdestä. (Taikabolero tms). Lankana Novitan Kotiväki, mallineule muutettu, samoin reunapitsi. Ja todistettavasti tässä blogissa nyt esitellään jotakin virkattua (kuten tuolla alussa on muinoin lupailtu...).

 

Nyt et kyllä voi olla tosissas...

Alkuun varoituksen sana kaikille niille, jotka kärsivät pahanlaatuisesta samanlaiset tuulipuvut -syndroomasta. Seuraava kuvamateriaali saattaa järkyttää heitä. Mutta tähän löytyy kyllä pätevä selitys ja voin luvata, ettei kuljeta yhtä aikaa nämä päällä. Raitakankaasta piti muistaakseni alunperin tulla jokin pitkähihainen t-paita tms, mutta se ei kuitenkaan oikein houkutellut. Sitten keksin, että sitähän riittää miesten t-paitaan. Mutta kuinka ollakkaan, kangasta vain riitti ja riitti ja koska sopivat langatkin oli jo valmiina koneissa, niin anti palaa...

Hyvän matkaa (toista päivää) neljännellä kymmenennellä olevalle sulholle valmistui tällainen paita:

(Jaana on taas varmaan tosi ylpeä tästä miun kuvankäsittelytaidosta. Hih...)

Niin, ja tälle hieman yli kaksikymppiselle (köh...) morsmaikulle samanlainen:

How stupid do we look, eh?

Miesten t-paidan kaavat SK 11-12/2006 muokkailtuna

Naisten t-paidan kaavat SK 4/2008 (Kerrankin just passeli!)

Trikoo Eurokankaasta

PS. Niitä samanlaisia tuulipukuja ette tule näkemään, lupaan.

Muuttumisleikki

Toiset saattavat muuttumisleikissä päästä teatterin puvustamoon (en oo yhtään kade...), toiset tyytyvät purkkeihin... Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Jälkeen:

Ennen:

Purkit joulupukki taisi tuoda Ikeasta, leimasimet ovat Finnstamperilta ja talot ovat Tilda-arkeista. En muistanutkaan miten kivaa leimailu on. Tosin voin olla eri mieltä sen jälkeen, kun olen saanut kutsut tehdyksi...

P.S: Näkikö kukaan yhtään kissaa näissä kuvissa? 

Kaksin aina kaunihimpi

Juuei, kyse ei ole häähöyryämisestä tai bridezillailusta, vaan laukuista. Unelmainen kauppatilanne, eli kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Siis häh... Tarvetta oli siis laukusta, johon mahtuisi mappi ja jotakin muuta ja joka olisi vähän kivempi kuljeteltava kuin muovikassi. Aika paljon vaadittu... Tällaista laukkua kaipaili äiti. Itse en ollut tajunnut tuollaista tarvitsevani, mutta pian asia valaistui minullekin, kun kirjoittelin lähes joka viikolle koulutuksia kalenteriini. Siispä kaapissa muhinut Marimekon kangas käyttöön ja menoksi.

Näitä tuli "kaksi yhden hinnalla", eli laukut ovat likimain identtiset. Päällyskangas on siis Marimekon markiisikangasta (en muista mitä se oli nimeltään), väri on oikeasti ruskea/turkoosi. Vuorena on vähän vaaleampaa, yksiväristä turkoosia kangasta. Sisuksista löytyy kaksi kynätaskua ja yksi isompi tasku esim. kännykälle. Vuorikangasta ei ollut ihan tarpeeksi, joten tein päällysosasta isomman, käänsin ylimääräiset sisäpuolelle ja peitin liitoskohdan vinonauhalla.

Tässä hieno esimerkki telemark-alastulosta... Kuvasin siis itse itseäni illan pimennossa. (Ja näköjään tein kuvankäsittelyssä jalkaani montun... hups!)

 

Kangasta ei ollut tarpeeksi, että olisin voinut molemmissa laukuissa keskittää tuon kuvion.

Hihnoista tein tarkoituksella erilaiset. Toinen on ommeltu putkeksi ja käännetty, toisessa hyötykäytin reunan turkoosia hulpioreunaa ja tikkasin sen päälle.

Vuoren ja päällyskankaan sauma naamioitiin näin:

Puikkotaskua en muistanut tehdä, mutta kynille löytyy paikat:

Nyt voikin siis iloisin mielin ja into piukkana lähteä kahdeksi päiväksi koulutukseen! (Niin tänäänhän taisi olla aprillipäivä...)

Kuvankäsittelyn ihmelapsi toivottaa:

The eagle has landed!

Eräs Viron villoista päätti haluta olla isona Aquila. En käynyt väittämään vastaan vaan laitoin puikot viuhumaan. Noin viikon päästä mytystä kuoriutui tällainen:

Lanka: Evilla, liukuvärjätty 100% villa, sävy A-32, paksuus 6/2, n. 200g

Ohje: Aquila

Lanka ja ohje passasivat hyvin yhteen. Tosin kakkoskaavion kahta ekaa kerrosta en saanut täsmäämään, joten sovelsin ne kuvan perusteella itse. Kolmas kerros menikin sitten jo ohjeen mukaan. Tykkään!

Yritin tänään töissä leyhytellä uusia siipiäni, mutta ei-neulovassa yhteisössä tätä ei noteerattu... Siispä töiden jälkeen lampsin entiselle työpaikalleni, mutta eikös vaan sieltä ollut neuloja(t) lomalla. Täytynee siis liihotella kotkansiipiään täällä blogissa... :)

Maailman ihanimman langan syndrooma

Ennen ihania lankoja esittäytyy tämä jämälankaprojekti. Kaapin pohjalta löytyneet Nalle, Wool ja Maija muotoutuivat kärjestä alkaen, lyhennetyin kerroksin neulotun kantapään kautta, 4o3n resorisiksi sukiksi.

 

 

 

 

Maailman ihanin lanka tällä kertaa on RY Bamboo Soft, joka on ostettu jouluna 2006 saadulla lahjakortilla. Eli langat ovat muhineet jo kotvasen verran. Aluksi langoista näytti tulevan palmikkopaita.

 

 

Mutta ei ollut minusta palmikoiden kesyttäjäksi. Ehkä ei vähän palmikoita neuloneena kannattaisi tehdä kolmea erilaista palmikkoa helposti hajoavasta langasta, säätää ohjetta matkan varrella itse ja valita vielä reunoihin käsiepäystävällinen helmineule. Valmistuminen olisi ollut odotettavissa ehkä noin vuonna 2021. Tämä tekele hävisi siis odottamaan taka-alalle ja vuoron sai Thermal-yritys.

 

 

 

Ensimmäinen sovitus tapahtui tässä vaiheessa ja voi kurjuuksien kurjuus, it's freaking HUGE! Neuloin mallitilkun ja laskin olevinaan hyvinkin tarkkaan oikean koon. Mutta ei. Jos oltais Jenkkilässä, haastaisin sen mallitilkun oikeuteen petoksesta! Ilmeisesti tuo ihanainen lanka haluaa pysyä kerämuodossa ja olla vain silittelyjen kohde. Multa loppuu kohta päreet sen kanssa...

 

Koska neulerintamalla kaikki tuntui menevän päin pe---täjää, piti väliin neuloa varma nakki, eli nuo sukat. Kummankin bambuneulomuksen yllä leijuu purku-uhka, mutta...

 

Oravannahkakauppoja heikolla kurssilla

                                                                                                                                                    Tiedättehän, että kannattaa seurata valuuttakursseja, ettei tule tehneeksi tosi huonoja kauppoja... Oravannahkan kurssi oli aika heikko, joten äiti taisi hävitä näissä oravannahkakaupoissa. Lupasin Eurokangas-reissulla viime viikonloppuna ommella äitille pari paitaa ja siitä hyvästä sain itsellenikin kankaita. No, ensimmäinen paita on nyt valmis ja siitä ei tullut kyllä yhtään sitä mitä oli tarkoitus. Olis ehkä kannattanut jatkaa käsityötä valinnaisaineena vielä seiskaluokan jälkeenkin... Viimeiset 15 vuotta kaikki on siis tehty ominpäin ja aina välillä se kostautuu. En vieläkään ymmärrä, miksi tuon kauluksen ompelun jälkeen ei mitkään kellot soineet... Silityksellä ja säädöllä sain tilanteen jotenkin pelastetuksi, mutta silti. Tuossa piti siis olla ihan tavallinen kaulus ja nappilista. Size DOES matter!

Kaavat on yhdistelty lehdistä Ottobre 5/2007 ja Suuri Käsityölehti 6-7/2005. Lisäksi niihin tehtiin omaa säätöä, mikä ehkä selittää tuon kauluksen mittavirheen...  Toivottavasti paita on edes muuten sopiva. Jos jotakin positiivista haetaan, niin kangas on tosi hyvän tuntuista Nanson trikoota ja raitojen kohdistuket saumoissa osui nappiin. En onneton tosin tajunnut, että kannattaisi yrittää kohdistaa raidat myös hihojen kiinnityskohdassa...

Nanso+lempivaate=x

Tuon yhtälön saattaisi helposti ratkaista niin, että x:n arvoksi tulisi Nanso lempivaate. Mutta sellainenhan on jo keksitty, joten x onkin "lempivaatteen kaavoilla Nanson kankaasta ommeltu uusi lempivaate". Lyhyesti ja ytimekkäästi, eikö?! Vaatekaapin kätköissä oli viime vuosituhannen loppupuolelta peräisin oleva Henkkamaukan huppari, joka oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei sitä voinut enää pitää, mutta oli just niin hyvän mallinen, ettei sitä raskinut vielä heittääkkään. Sunnuntai-iltana pistin kyseisen hupparin "lihoiksi", eli sakset sanoi tylysti klipklip pitkin hupparin saumoja. Näillä "kaavoilla" leikkasin sitten Eurokankaan halvennuksessa olleesta Nanson joustofroteesta uuden hupparin, surrailin vähän aikaa saumurilla, ja kappas, huppari nousi tuhkasta kuin Feeniks-lintu ja ai että tää on mukava päällä! En yhtään ihmettele, että vauvojen vaatteita tehdään (tai ainakin tehtiin silloin 70-80-lukujen taitteessa, jolloin itse niitä käytin...) joustofroteesta. Hintaa hupparille tuli n. 8 euroa (ja senkin maksoi äiti...). :D

P.S: Blogilta on tällä hetkellä pohja pois, kun Tuuliviiri oli joutunut poistamaan kaikki pohjansa tms. Jaana, help! :/ Valkoinen tausta vois mennäkin näin välillä, mutta tuolle nimelle pitäis tehdä jottain...

Loikkien kohti pääsiäistä

Pääsiäinen ei taida enää olla niin kovin kaukana, joten pitäähän siihen alkaa varautua. Kyseessä ei todellakaan ole paastoaminen, vaikka tässä arkkipiispan kanssa asian tiimoilta on kirjeenvaihtoa käytykin... :) (tutuille tiedoksi, että lupa heltisi). Eli tässä niitä "parempia" pupukuvia. Virallisesti tämä on kyllä jänis, jos ohjetta on uskominen. Niin, ja ohje oli Tone Finnangerin Crafting springtime gifts kirjasta. Seuraavaksi houkuttais ehkä se kana, se on niiiin hieno!

Lienee aika selvää, miksi tuo parempia oli lainausmerkeissä... Ei ollut järin valoisaa nyt viikonloppunakaan. Miksi aurinko paistaa oikein urakalla työpäivinä, mutta viikonloppuisin se häviää aina jonnekin? Ei oo reiluu...

Äsken täällä kävi vimmattu saumurin surina. Hovikuvaaja lähti yönselkään, joten lopputuloksesta ei ole nyt kuvia, mutta tällainen kangas siinä "tuhoutui":

Ja lopuksi, käsi ylös, kenen mielestä tämä ei ole pelottava: