Opiskelijaelämää

Perjantaina olin pitkästä aikaa kursseilemassa. Paikkana oli vanha tuttu Taitokortteli ja aiheena valohimmeli. Himmeleihin on kyllä olemassa valmiit tarvikepaketit, mutta ihan hyvä tuon kanssa oli olla vinkkejä kuuntelemassa. Sinänsä himmelin teko oli helppoa, kun vain meni ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Valittavana oli kahta eri mallia ja toisesta kahta eri kokoa. Itse tein yksiosaisen himmelin isommassa koossa.

Himmeli tuli parissa tunnissa valmiiksi. Ensiposeerauksensa se teki jo kurssiluokan ikkunassa...

Ja pariin tuntiin ehti juoda myös pullakahvit! Kuten kuvasta näkyy, himmeli ilman valoja näyttää vain kasalta muoviputkia (ehkä siksi, että sehän on kasa muoviputkia). Täyteen loistoonsa se pääsee vasta pimeässä ympäristössä. Minulla oli tälle ripustuspaikka mielessä jo ennakkoon ja tänään sain asennuspalvelun kiipeilemään korkeuksiin... 

Valitettavasti kamerassa ei riitä paukut kuvaamaan tätä pimeässä, mutta käyttäkää mielikuvitusta tai käykää kurkkimassa Taitokeskusten sivuilta.

Toukokuun toinen sunnuntai

Ompelukset odottavat kuvaajaansa, joten tehdään tässä välin äitienpäiväpostaus.

Helmikuussa olin kansalaisopistolla kankaanpainokurssilla. Valotin siellä itselleni kaksi seulaa. Toisessa seulassa käytin mallina kahta lumihiutaletta ja toiseen piirsin jonkin liljan tapaisen kukan. Lumihiutaleseulaa on käytetty mm. tässä tunikassa. Muuten en kurssi jälkeen ole juuri ehtinyt noita seuloja käyttämäänkään. Kurssilta lähetettiin muutamia kankaita tehtaalle, jossa ne laminoitiin tarjottimiksi. Niiden piti tulla parissa viikossa, mutta loppujen lopuksi sain ne vasta eilen! Vähän joutui siis jännittämään äitienpäivälahjusten suhteen...

Omalle äidille meni tämä kukkatarjotin, jossa kuvio on painettu valkoiselle puuvillalle mustalla värillä ja maalattu käsin. Jos olisin ollut itse tehtaalla vahtimassa, kuvio olisi KESKELLÄ tarjotinta...

Anopille puolestaan tämä fuksian/purppuran/tms. väriselle puuvillalle painettu "lumihiutale".

Tarkoitus oli lähettää enemmänkin kankaita laminoitavaksi, mutta kurssin lopussa ei jäänyt aikaa näiden leikkelemiseen (näissä oli siis tarkat mitat, minkä kokoisina kankaat tuli toimittaa). Itselle jäi vain kaksi kappaletta näitä leimasimella harmaalle puuvillalle painettuja tiputarjottimia.

Kakkuosastolla testissä oli Red Velvet -kakku. Muuten ohjeen mukaan, mutta paistoajaksi ei millään riittänyt tuo 40 minuuttia, joten lopussa laitoin folion kakun päälle ja paistoin sitä 10 ekstraminuuttia. Koristeet ovat sokerimassaa ja tummaa suklaata.

Kortti on ommeltu kasaan... No okei, kyllä siinä on liimaakin...

Bonuksena vein äidille tämän mekon, Trikoo on ostettu piiiiiiiiiiiiiitkä aika sitten Marimekon tehtaanmyymälästä ja lupasin siitä silloin ommella jotain. Vuosien marinoinnin jälkeen kangas muotoutui mekoksi. Ohje on niinkin vanhasta lehdestä kuin SK 6-7/2005. Helmaan ja hihoihin on lisätty pituutta, mutta itselle tämä olisi silti liian lyhyt (pönötän siis itse tässä "ota nyt äkkiä kuva, ennenkuin lähdetään äitienpäiväkierrokselle" -otoksessa), mutta saajalleen oli ilmeisesti sopivampi.

Kevät keikkuen tulevi

Breltsun väkerryksissä on kyllä tehty vähän sitä sun tätä, mutta jostain syystä kukaan ei ole käynyt niistä mitään tänne kirjoittelemassa. No nyt käy. :)

Viime viikolla olin pitkästä aikaa Taitokorttelissa kursseilemassa. Minä ja paperinaru ei olla ylimpiä ystäviä ja kranssejakin alkaa olla ainakin omiksi tarpeiksi, joten en osaa sanoa miten tuonne taas päädyin. Näillä paperinarutöillä on paha tapa jäädä keskeneräisinä kaapin perukoille lojumaan, joten nyt yritin solmia tätä suorastaan maanisella nopeudella. Ja kyllä, valmista tuli kurssi-illan aikana! Huh! Sormiin tuli kyllä rakot ja nahat lähti, mutta mitäpäs tuosta... Tämän pitäisi kuulema kestää myös ulkona, katsotaan kuinka käy.

Tämä (monsteri)tipu on virkattu Novita Miamista Garnstudion ohjeella. Jotenkin tästä tuli, no, jytky... Aulan lipaston päällä se voi majoittua rauhassa tuolla hieman hämärässä, niin ei aiheuta niin paljon pahennusta. :)

Onko kukaan keskinyt järkevää tapaa laittaa noita pääsiäistipuja näihin Partyliten lasikippohin? Minä jouduin ompeluhommiin, mutta siellä ovat! (Tipuparat on ommeltu jaloistaan kiinni pahviympyrään, joka peittyy noiden koristekivien alle)

Taitokeskuksen asiakasillassa tehty huopanarsissi päätyi koristamaan tuota jokunen vuosi sitten väänneltyä metallilankahärpäkettä.

Eteisen toista ikkunaa koristaa tämä Tilda-pupu. Taustalla myös hieman suurempi kevään keltainen "koriste" piristämässä maisemaa.

Koska kevät sanonnan mukaan keikkuen tulevi, jotkut ottavat vielä varman päälle ja tarkkailevat kevään etenemistä uunin päältä käsin.

Muovikassin uusi elämä

Otsikko on suora lainaus tämän viikonlopun kurssin nimestä, mutta kun se kuvasi niin hyvin tämän postauksen sisältöä, niin menköön.

Olin siis pitkästä aikaa kansalaisopiston kursseilla, edellisestä kerrasta on jo... No, aika monta vuotta. Viime vuosina on tullut enemmänkin käytyä Taitokorttelin kursseilla, mutta nyt sattui sopiva viikonloppu ja mielenkiintoinen aihe, niin innostuin lähtemään. Liperin puolella olisi paljonkin kiinnostavia kursseja, mutta kun se on tuolla "väärässä" suunnassa, niin ei sinne kovin usein viitsi ajella. Mutta asiaan...

Kaksi päivää olen siis silpunnut, sommitellut ja sulatellut erilaisia muovipusseja. Otin kurssille mukaan eteiseen kasautuneen muovipussijemman tietämättä sen sisältöä sen tarkemmin. Mitään kovin hienoja yksilöitä sieltä ei löytynyt, mutta kyllä niillä alkuun pääsi. Lisäksi ohjaajalta sai vähän täydennystä, joten valmista tuli. Vieläpä peräti kolmen kappaleen verran!

  

Vasemmassa reunassa on ensimmäinen viritelmä, eli Sportian, Seppälän ja Yliopiston apteekin kassit. Uusiokassi on koottu kokonaan sulattamalla, eli varsinaista kassia ei ole lainkaan ommeltu. Kahvatkin olisi voinut tehdä ilman ompelua, mutta minulla ei ollut pakkausnauhaa, joten tein ne ommellen. 

Keskimmäinen pussukka (=suosikkini) on tehty "maalailemalla" pienestä kassisilpusta. Perhoset stanssasin kotona Big Shotilla. Piirsin pohjamuoviin "apuviivat" ja aloin täyttää niitä erivärisillä kassinpalasilla. Viimeisenä silitin nuo perhoset. Pussukassa on myös pari valkoista kukkanappia koristeena. Näissä kahdessa ekassa taustalla on läpinäkyvää pakkausmuovia ja pienessä pussukassa vuorena puuvillakangasta (vaaleanpunaista pilkullista...). Ja vaikka olevinaan omaankin hyvän päättelykyvyn eikä logiikassakaan ole vikaa, niin tuo samperin käsilenkki tuli monesta virityksestä huolimatta alaspäin... :)

Oikeanreunimmainen pussukka on tehty vaaleansinisen rakennusmuovin päälle, materiaalina paksu musta jätesäkki ja Tokmannin kassi. Tämä on niitä "nyt iski idealla, pakko kokeilla heti" -tuotteita, eli lauantai-iltana kurssin jälkeen tuli mieleen tämä Strömsön jakso ja halusin testata tuota tekniikkaa muovikasseihin. Ainoa vaan, että kaikki muovikassit olivat kurssitilassa, joten piti ottaa mitä kotoa löytyy. Tämän sulatus onnistui kaikkein parhaiten, koska muovit ovat kokonaan punottuna päällekkäin, niin ne kiinnittyivät kaikkein parhaiten. Tässäkin vuori on tehty puuvillasta (punaisia sydämiä).

Kysyin muilta kurssilaisilta luvan myös ryhmäkuvan julkaisuun, joten tästä voitte ihastella muiden kädenjälkeä:

Kurssin jälkeen sitä alkoi katsella kaikkea muovista uudella silmällä... Taisi taas löytyä uusi koukutuksen aihe!

Syksyn satoa

Vaikka sää onkin viime aikoina ollut enemmänkin syksyinen kuin heinäkuinen, niin otsikko viittaa kuitenkin viime syksyyn. Kyllä, taas yksi todiste siitä, miten laiska olen viimeistelemään töitä, saati saamaan ne kuvatuksi... Sateisen sunnuntain kunniaksi päätin kuitenkin saada edes jotakin pois roikkumasta ja ompelin tähän tuftaustyöhön käänteet. Itse työ on viime syksynä tehty ja se on siitä saakka odotellut viimeistelijäänsä askartelupöydällä. Kissiläinen omi sen itselleen makuualustaksi, koska mikäpäs sen mukavampaa, kuin nukkua pehmeällä villaisella alustalla...

 

Tuftaus oli jälleen yksi uusi tekniikka, jota kävin opettelemassa parin illan kurssilla. (Tämä ei ole mainontaa, tai en ainakaan saa tästä mitään mainostuloja... :) ).En ole suuri ryijyjen ystävä niiden pölynkeräysominaisuuksien vuoksi, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa ja nopeaa. Tässähän ei siis tehdä mitään solmuja, vaan pistellään menemään sellaisella tuftauslaitteella. Lopuksi säkkikankaan taustalle sivellään maitoliima, jotta lankalenkit eivät purkaannu. 

Käytin jokaiseen väriosioon kahta eripaksuista ja erisävyistä lankaa, jotta pinnasta tulisi elävämpi. Värillisissä osissa lenkit ovat pidempiä ja ne on leikattu auki. Mustat kuviot ovat lyhyemmällä lenkillä ja ne jätin "silmukoiksi". Kokoa tällä on n. 40 x 40 cm.

Saas nähdä missä vaiheessa tämä löytää paikkansa...

Hitaasti lämpiävää sorttia

Vaikka olenkin pesunkestävä karjalainen, niin joissain asioissa taidan olla vähän (hidas) hämäläinen... Magic Loop -tekniikan olen tiennyt jo vuosien ajan, mutta se on kuulostanut jotenkin hankalalta eikä ole kiinnostanut niin paljoa, että olisin siihen sen tarkemmin perehtynyt. Nyt keväällä kuitenkin lähdin työkaverin mukaan kursseilemaan tähän vanhaan tuttuun paikkaan ja aiheena siis Magic Loop -sukat. Ja tämähän on niin minun juttu! Uskoisin, että jatkossa ainakin perusvillasukat tulen neulomaan tällä tekniikalla, koska se on nopeampaa ja tulee varmasti tehtyä kaksi sukkaa (tai sitten kesken jää kaksi samanmittaista varrentynkää...).

Kurssilla tehtiin minikokoiset eriparisukat. Sukistahan tehtiin eriväriset siksi, että tekniikan opettelu olisi helpompaa, eikä tulisi neulottua sukkia yhteen tai muuta kummallista. Vaihdoin kuitenkin lankoja kantapään kohdalla, että sukista tulisi edes jotenkin parit.

 

Samoilla lämpimillä pistin puikolle myös toiset sukat, jotta tekniikka jäisi paremmin mieleen. Tässä lankana on hyvin marinoitunut Opal Regenwald Tiger ja puikkoina viheliäisen ohuet 2,5 mm Addin pitsipyöröt. Noin ohuet puikot eivät kyllä sovi meikäläisen mielenterveydelle...  Tämä lankahan pyrki sukiksi jo vuosia sitten Kirsin kanssa tehdyllä Tampereen messureissulla, mutta silloisista viritelmistä tuli vaaaaaltavan isot, joten purin ne sukanpuolikkaat ja neuloin uusiksi.

Ja kun vauhtiin päästiin, niin puikoilla olivat myös nämä kolmannet sukat Seiska Veikasta. Sukat odottivat kuvaajaansa ollessaan "vaiheessa", jotta tekniikka selviäisi myös asiaan vihkiytymättömille. Siis se ihan perusperus -idea, eli pitkä pyöröpuikko ja kaksi lankakerää... :)

Ja hitaasti lämpiävästä puheen ollen, nyt olen keräillyt tölkinklipsuja virkkaustarkoituksiin. Eikös sekin ole jo ihan mennen talven lumia...?

Löysää vähän, hyvä ihminen!

Minä en ole ikinä osannut tehdä mitään löysästi. Puikkoja puristan aina rystyset valkeina, kynää painetaan niin, että menee paperista läpi, piparkakkutalon kasaaminen on tässä talossa kielletty puheenaihe jne. Toki itse osaan löysäillä hyvinkin, mutta käsityöllisesti en... :) Niinpä räsyvirkkaus ei ehkä ollut se kaikkein sopivin laji meikäläiselle, varsinkin kun materiaaliksi otin trikookudetta. Muuten tämä oli kyllä mukavaa, mutta lopputulos ei ehkä ihan priimaa, kun tuo verkko paistaa läpi, kun tuli VÄHÄN liikaa kiristettyä kudetta. Sitäpaitsi osa kuteista oli ihan liian ohuita, eli en ota tätä täysin omaan piikkiin... Kuvassa verkko on ehkä jotenkin naamioitu, mutta todellisuudessa ne verkossa olleet siniset ruudut paistavat tuolta läpi, samoin itse verkko.

 

Tämä on siis vessanmatto, jonka tein Taitokorttelin räsyvirkkaus -kurssilla. Tai eihän tätä kurssilla ehtinyt kuin aloittaa, eli suurin osa on kotona tehtyä. Matto on ollut jo useita viikkoja muuten valmiina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ommella pohjaan "kanttauksen", jottein pohjaverkko rispaannu. Käsinompeleminen kun on jotakin sellaista, mitä välttelee viimeiseen asti... Keskimmäiset ruudut ovat harmaita ja matto on myös reunustettu harmaalla, vaikka kuvassa väri näyttää melko mustalta. Ehkä tähän silmä tottuu ja nuo pohjaruudut unohtuvat... Niin ja tästä siis jäi edellisen postauksen korimateriaaliksi aika reilusti keltaista ja turkoosia kudetta jäljelle.

Kukkoilua ja vähän munimista

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa kursseilemassa. Tällä kertaa väännettiin rautalangasta kukko.

Kukkoni on muuten mallin mukaan tehty, mutta jalkaan halusin tehdä tuollaiset kiepurat, samoin kukkoni sai siivet. Pesään voisi laittaa pieniä suklaamunia tai vastaavaa, mutta tällä hetkellä siellä on jotain villaisempaa.

Arnen ja Carloksen Pääsiäiskoristeet -kirjasta on valmistunut neljä pääsiäismunaa. Langat ovat jämiä varaston pohjilta. (Muistin juuri neuloneeni viidennenkin, missähän se on? Hmm...)

Dippailua

Tänä syksynä on tullut käytyä aika monilla yhden kerran kursseilla. Viimeisimmät vingahdukset olivat paperimassadippailun puolella. Ensin järjestimme kyläyhdistyksen kanssa naapurin maatilalla paperipitsitähtikurssin, jonka vetäjä kurvasi paikalle Taitobussilla. Vinkkinä kaikille Pohjois-Karjalassa asuville, että hyödyntäkää ihmeessä tuota palvelua. Kun saatte kokoon viisi ihmistä ja teillä on jokin sopiva paikka, niin voitte kutsua Taitobussin pitämään teille ihan privaattikurssin, eikä tarvitse lähteä välttämättä kaupunkiin harrastamaan. Lisäkuluja "oikeisiin" kursseihin verrattuna ei tule.

Tästä lähdettiin:

Katiskaverkko vääntyi pullean tähden muotoon ja päätyi pellavapaperimassaan dipattavaksi:

Kotona tuo valkoinen väri jäi vähän mietityttämään ja kun kaapista löytyi kultaista spraymaalia, niin siitä se ajatus sitten lähti... Lisäksi tähti söi vielä sisäänsä 40 led-lamppua.

Vajaa viikko edellisestä oli vuorossa lumiruusukranssi. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pientä turnausväsymystä ilmassa, joten tälle viikolle varattu kynttiläkurssi tulikin sitten peruttua. Lumiruusukranssin kävin tekemässä Taitokorttelissa. Samalla matkaan tarttui myös kevään kurssiesite, eli ehkäpä sitä sitten taas jaksaa.

Kotona kranssia kasatessani tuli pieni laskuvirhe, eli liimasin vahingossa vain 6 ruusua... No, mitäpä tuosta. Sävelsin kranssissa sen verran, että ompelin helmiä kaikkiin lehtiin, en vain yhteen lehteen/ruusu, kuten mallissa. Lisäksi punoin kranssin ympärille avattua paperinarua ja sen päälle vielä kerros pitsiä.

Kranssimanian alkua

Pari viikkoa sitten olin taas Taitokorttelilla kursseilemassa, nyt vuorossa oli neilikkakranssi. Kurssilla tein

vanhan turkoosin värisen kranssin. Materiaalina on paperinaru (ei neilikka...) ja sisuksiinsa tämä kätkee halkaisijaltaan 30 cm metallirenkaan. Enempää ei ole lupa paljastaa, sillä tämä on uutuus, jota ei vielä myydä tarvikepakettina, vaan ainoastaan kurssilla tehtynä...

Kuvasta näkee, että kranssi kaipaisi vielä vähän tasoittelua... Hmm.

Kotona innostuin tekemään vielä joulunpunaisen version valojen kera.

Valoina on 20 lediä, joiden ei pitäisi kuumua. Toivotaan näin.


Tänään oli vuorossa leipomispäivä huomista isänpäivää silmällä pitäen. Testauksessa oli uusimmasta Ruoka-Pirkasta (Vai mikä se K-Marketeissa jaettava lehti onkaan?) suklaakinuskiaprikoosikakku. Maku- kommentteja voin antaa vasta huomenna, mutta kuviin se pääsi jo tänään. Ainakin valkosuklaaspritsaukset menivät kerrankin kohtuullisen suoraan. Lisäkoristeena on lumihiutaleströsseleitä ja reunoja paikkailemassa tuollaisia pienenpieniä strösseleitä.

Makukommenttina, että hyvää oli... :)

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Tänään tultiin siihen pisteeseen, että työkavereille piti vääntää rautalangasta. Kirjaimellisesti. Eli vihdoin ja viimein sain toiveeni läpi ja vietimme tyhy-iltapäivää Taitokorttelissa iänikuisen keilaamisen sijaan. Aiheena oli metallilankatyöt ja vaihtoehtoisesti tehtiin joko kranssi, tuikkulyhty tai enkeli. Koska olen syksyn mittaan menossa useammalle kranssikurssille, jätin metallilankaisen väliin ja tein tuikkukipon. Edellisestä vääntelystä oli ainakin viisi vuotta, mutta kummasti asiat muistuivat mieleen, kun sai rautalankaa, eikun siis metallilankaa, käsiinsä.

Otsikkoon viitaten:

Ja tältä se oikeasti näyttää:

Metallilangan taivuttelun lisäksi söimme ihan törkeän hyvää Kauppaneuvoksen kahvilan suklaakakkua. Kylläpä oli mukavaa olla töissä näin perjantai-iltapäivänä! :D

Kaikkea on kokeiltava?

Kehrääminen on jo pitkään ollut "tahtoo joskus kokeilla" -listalla. Kurssit vaan ovat aina osuneet päällekkäin jonkin muun menon kanssa, enkä ole niille päässyt. Kiitos Jaanan tiedustelujen, meillä oli tänään Taitokorttelissa ihan privaatti kehräyskurssi! Luksusta olla päivä poissa niistä oikeista töistä tekemässä jotakin kivaa (ihan siis luvan kanssa, en lusmuillut...). Täysi työpäivä tässäkin vierähti.

Lähdettiin ihan perusteista, eli alettiin käsitellä villaa siinä muodossa, kuin se on lampaasta otettu. Aluksi siis nypittiin ja karstattiin ja sitten päästin itse asiaan. Tavoitteenani oli, että josko vaikka sais metrin lankaa aikaiseksi... Eipä paljon heittänyt, sillä oli ainakin aluksi aikamoisen hankalaa hommaa. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen "vyyhdin":

Oma värttinäni on yläpainotteinen (ja siinä on hienoja lampaksia!!!), sillä jossakin päin netissä suositeltiin sitä aloittelijoille. Saatiin kokeilla myös alapainotteista, josta itse ehkä pidin enemmän. Ehdasta lanoliiniä sisältävästä villasta sain tosiaan vähän lankaa aikaiseksi, mutta topseista tehty yritys ei kestä päivänvaloa... 

Tässä vielä lähikuvaa käsinkehrätystä luksusefektilangasta:

Ehkä joudun vielä vähän harjoittelemaan... :D

Kursseilua

Kävin parilla Joensuun Iloisen Keittiön järjestämällä iltakurssilla oppimassa uutta.

Viime viikolla aiheena oli pursotus ja kurssia pitämässä Susanne Aalto. Parissa tunnissa ehti oppia yllättävän paljon, kiitos "opettajan" selkeiden neuvojen. (Pursotuksissa käytettiin kreemiä.)

Onnistuin tekemään melkeinpä ruusun näköisen ruusun:

Ruusu kätkee sisäänsä marsipaanisydämen, jonka ympärille terälehdet on pursotettu yksi kerrallaan. Olin yllättynyt, että se meni näinkin hyvin. Tein näitä kaksi ja tämä on siis se jälkimmäinen (ensimmäisen marsipaani liukeni sormiin, joten tässä oli apuna myös cocktailtikku).

Toinen kuvaan asti päässyt suoritus on tämä korinpohja:

Olin melkeinpä pettynyt, miten helppoa tämän pursottaminen oli. Mielikuvissa luulin, että tähän tarvitsee vähintään kaksi pursotinta ja tusinan verran käsiä... Todellisuudessa tämä siis tehdään yhdellä ainokaisella pursottimella. Ja tämä oli helppoa.

Viikkoa aiemmin aiheena oli konvehtien valmistaminen. Tämä kurssi oli huonosti organisoitu ja jokainen teki omin päin, mitä sattuu... Lisäksi konvehdit olivat yleistä riistaa, eli pelkästään omiaan ei saanut ottaa mukaan. Kotiin viemisinä oli hillotäytteisiä konvehteja (YÄK!) ja epäilys siitä, että kannattaakohan sille toiselle kurssille mennäkään. Onneksi tuo pursotuskurssi osoittautui hyväksi valinnaksi. Omiin konvehteihin laitettiin parini kanssa täytteeksi limevalkosuklaaganachea ja appelsiinivalkosuklaaganachea. Valitettavasti täytteen tekijä taisi saada ganachen juoksettumaan tai jotain vastaavaa, joten ei näistäkään mitään herkkuja tullut. MUTTA pitänee kokeilla joskus kotona paremmalla onnella (ja paremmalla suklaalla).

Harhapoluilla, ellei suorastaan eksyksissä

Hopea- ja pronssisavikurssin lisäksi kävin emalikurssilla (sama seura, sama paikka). Tein taas pari riipusta, jotka tuntuivat kaipaavan ketjukseen jotain muuta, kuin perinteisen valmiin ketjun. Niinpä eilen Taikasormet -messuilla ostin "hieman" tarvittavia korunosia (ja paljon jäi myös uupumaan). Nämä ovat siis ensimmäisiä itsetehtyjä koruviritelmiä, joten näihin voi suhtautua samalla suopeudella kuin ihka ensimmäiseen ainaoikein -neulottuun kaulahuiviin.

Riipuksessa on kolme emalilätkää, joihin on sulatettu lasihelmiä. Helmet vähän karkasivat uuniin laitettaessa, joten sijoittelu ei vastaa suunniteltua... Ensiyrityksellä läpikuultavasta kuparista tuli läpikuultamaton tiili (yöks). Lisäsin päälle kerrokseen läpikuultavaa savutopaasia ja pari helmeä, joten sain kuin sainkin tällaista läpikuultavaa pintaa toisessa sulatuksessa. Yhdistin lätkät välirenkailla ja kiinnitin ne vaijeriin. Lisäsin vaijeriin myös pari sävyyn sopivaa helmeä. Korun kiinnityksenä on perinteinen papukaijalukko.

Toisen riipuksen kohdalla ei jäänyt aikaa uusintasulatukseen, joten iskin siihen kaiken tarvittavan (?) kertalaakista. Pohjalla on turkoosia, päällä (olevinaan vain vähän) valkoista ja mukana oli myös kuparia, jota ei kyllä lopputuloksessa näy... Tämäkin päätyi vaijeriin ja kaveriksi laitoin vähän litteitä, valkoisia helmiä.

Korujen näpräyskin vaikuttaa yllättävän mukavalta touhulta, hmmmm...

Lisää bling-blingiä

Perjantai-ilta ja lauantaipäivä sujuivat rattoisasti kursseillessa. Aiheena oli pronssi- ja hopeasavi ja seurana vanha tuttu... Suurimmat odotukset kohdistuivat itselle uuteen materiaaliin, eli pronssisaveen. Ohjaaja tosin varoitti heti alkajaisiksi, että pronssisaven poltto on täysin tuulella käyvä laji, eli ikinä ei voi tietää, onnistuuko vai ei. Onnistumisprosentti olisi ehkä n. 10-20%. No, niinhän siinä sitten kävi, että kuuluin valitettavasi enemmistöön eikä mikään kolmesta työstäni palanut kunnolla. Pronssin osalta jäi vain luu (tai murenevat korut) käteen... :(

Onneksi hopeasavi on "luotettava" materiaali, niin ei mennyt viikonloppu täysin harakoille.

Riipuksen pinta on kuvioitu struktuurilevyllä ja riipuksen muoto ja kolo leikattu muoteilla. Tein riipukseen myös pienen reiän, johon ripustin välirenkaalla onyksihelmen. Silmukkalenkin liimaaminen onyksiin meinasi olla tämän korun vaikein osuus, mutta yön aikana oli tapahtunut ihmeitä ja helmi näyttäisi pysyvän paikallaan! Pituutta korulla on n. 3 cm. Koru näyttää kutakuinkin samalta, kuin etukäteen kuvittelin (mikä on HYYYYYVIN harvinaista) ja olen siihen tyytyväinen.

10 g hopeasavipalasta jäi vielä vähän yli, joten siitä piti äkkiä lätkäistä jotakin kasaan, ennenkuin se kuivuisi liikaa. Tätä korua en siis ideoinut mitenkään etukäteen ja sen on kyllä näköinenkin... Painoin jäljelle jääneen hopeasavipalan litteäksi vanhan napin avulla ja istutin keskelle kirkkaan zirkonian. Siinäpä se, eikä siitä sen enempää...