Pakkasautoilun pelastus

Pitkästä aikaa oikea talvi ja pakkanen! Ulkona pystyy muuten kyllä pukeutumaan riittävästi, mutta autolla ajaessa kun ei lapasia voi käyttää, niin näpit jäätyy nahkahanskoissa. Niin monena päivänä olen ajellut toinen käsi pehvan alla lämpiämässä, että katsottuani ensi viikon säätiedotuksen, oli pakko toimia. Tarkoitus on ollut ostaa nahkarukkaset, mutta enpä tietenkään ikinä kaupassa muista.

Rukkasiin on silputtu yksi vanha nahkaliivi. Vuori oli tarkoitus tehdä fleecestä, mutta päädyin kuitenkin sisustamaan nämä äidin 70-luvulla neulomilla lapasilla, joista käänsin osan varresta päällepäin ja ompelin käsin kiinni. Rukkasten kaava oli jostain viime talvena tulostettu, en enää muista tarkemmin.

Virkavaatteita...

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa Kankaiden yöhön. Jaksoin tosin mukana vain pari tuntia, mutta ihan kivasti siinäkin ehti jo tuhlailemaan tilailemaan... Ekaa kertaa ikinä mistään tilasin possupussin, eli sian säkissä, eli metrimäärä tiedossa, sisältö ei. Jännää... Pehemiän possupussi kotiutui muutamassa päivässä ja ihastuin etenkin tähän Aurinkopeura -kankaaseen. En raaskinut laittaa sitä kenenkään lahjottavan vaatteisiin, joten yritin tehdä siitä itselle ei-niin-lastenvaatteelta näyttävän paidan. En tiedä onnistuiko, mutta yritin kuitenkin.

Kaava: Muokattu Ottobre 5/2015 hupparin ja Season looks 1/2014 hupparin kaavojen pohjalta

Kangas: Aurinkopeura/Pehemiä

Resorit: Ei ollut sopivia, joten materiaalina on vanha ribbipoolo (muistatteko ne?)

Kaava on siis erittäin vapaalla kädellä muokattu noista kahdesta yllämainitusta. Kangasta oli metrin verran, joten täysimittaisiin hihoihin se ei riittänyt. Leikkasin ihan summassa nuo hihansuun "resorit" ja niistä tuli aika valtavan pitkät. Joskus jostain luin sellaisen viisauden käsitöiden suhteen, että mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa. Olisin toki voinut ne purkaakin, mutta ei kuulu lempiharrastuksiin, Ompelin siis paitakankaasta tampit, joiden avulla rypytin ylimääräisen pituuden ja kiinnitin tampit napeilla. Itse tykkään lopputuloksesta, mutta... Kai aikuisetkin voi pukeutua bambeihin?!?

Kaava: Ottobre 5/2015
Kankaat ja resori: Eurokangas

Uusimmassa naisten Ottobressa on paaaaaaljon toteuttamiskelpoisia malleja. Ensimmäisenä ompeluun pääsi tämä huppari.Tosin siinäkin kävin säveltämään, eli huppu on vuoritettu eikä siinä ole nyöriä, taskut ovat erilaiset ja helmaan sekä hihansuihin laitoin resorit. Nuo satulahihat olivat minulle uusi tuttavuus ja aluksi tuntui, ettei niistä tule millään hyvät. Pari silityskertaa ja päälle tehdyt tikkaukset auttoivat kuitenkin asiaa ja sain niistä siistit ja istuvat. Ehkä ne kuitenkin ovat vähän hankalat, eli niistä ei tullut minun suosikkihihoja.

Tikkaukset tein reippaasti pinkillä... Ihan tuosta minun perus-Pfaffistani löytyy hyviä jousto-ompeleita, joilla saa tehtyä omaa silmää miellyttävät tikkaukset. 

Nyt kutkuttaisi päästä ompelemaan muitakin possupussilaisia tai muita Kankaiden yön saaliita... Ja kohtahan se on Tampereen messujenkin aika. Ounou! :)

Ihan pihalla

Viime viikot ovat olleet taas perinteistä kevätaikaa, eli ihan pihalla. Viimeisimpänä vinksahduksena sain viimein sen haaveilemani kasvihuoneen (kyllä, minä, joka tunnetaan myös nimellä viherpeukalokeskelläkämmentä-Marjo...). Ompelujutut ovat olleet jo kauan käytössä, mutta tänään houkuttelin lopulta kuvaajan kameran toiselle puolen.

Kaavat: Ottobre 2/2015. Mélange Knit
Kangas: Digiprinttitrikoo, Eurokangas

Eurokankaasta lähti heräteostoksena mukaan tuo nörttikissatrikoo. Tai on siellä seassa muutama koirakin, mutta ehkä ne siellä menee... Kangas oli omasta mielestäni niin loistava, ettei sitä halunnut pilkkoa turhan pieniin osiin, joten kaavaksi valitsin uusimmasta naisten Ottobresta tuon neuletakin. Kangas olisi saanut ehkä olla hieman laskeutuvampaa tähän malliin, mutta muuten kyllä tykkään. Tuo kangas rupeaa aina hymyilyttämään, ei voi mitään. Erittäin sovelias takki virkamiehelle... :)

Kaavat: Season Looks 1/2014
Kangas: Purppuran/pinkin värinen trikoo Marimekolta, raitatrikoo taisi olla Nansoa, resorit vintagea :)

Vuosia kaapissa hautunut Season Looksin hupparikaava ja vielä kauemmin hautunut Marimekon trikoo kohtasivat lopulta ja päätyivät erittäin pidettäväksi huppariksi. Onnistuin jopa "kohdistamaan" nuo aaltoilevat kuviot jotakuinkin järkevästi raglanhihojen saumoihin.

Hupparikuvan taustalla pilkottaa uutukainen kasvihuone ja sinne nikkaroimani yrttilaatikko. Kolme kesää sitten tein trukkilavasta tämän yrttilaatikon. Viime kesänä muokkasin sen pystymalliseksi, eli nikkaroin noihin poikkilautoihin pohjakappaleet. Tänä vuonna laatikko muutti vielä kerran muotoaan ja siitä tuli jalallinen yrttilaatikko kasvihuoneeseen. Enempää muutoksia se ei taida enää kestää, mutta eiköhän tuossa olekin jo yhdelle trukkilavalle tarpeeksi! Puutyöt eivät todellakaan ole meikäläisen vahvuus, joten se että sain vasaroitua tuollaisen jaloillaan pysyvän laatikon, on melko suuri saavutus...

Kasvihuoneen sokkeliin tehtyjen betonivalujen yhteydessä valoin myös yhden raparperilaatan, Se on tosin kokoa mini, kun lehdet olivat vielä niin pieniä. Ehkä siitä ei ole laataksi, mutta menee se koristeena.

Kaavat: Ottobre 2/2015, Optic Flowers
Kangas: Marimekko

Tykästyin tähän aiemmin ompelemaani tunikaan, joten kaava pääsi uudelleen käyttöön. Tällä kertaa muokkasin sitä niin, että jätin tuon "ylimääräisen" vyötärökappaleen pois ja pidensin yläosaa sen verran. Kangas löytyi Marimekon ystävämyynnistä Kiteeltä nyt keväällä.

Käpälämäen takkitehtaalta, hyvää päivää!

Takki päivässä pitää lääkärin loitolla, vai miten se sanonta menikään? Minä, jolla pyörii "muutama" jotenkin "vaiheessa" oleva takki tuolla kaappien perukoilla, olen nyt ommellut viikon sisään kahdesti itselleni takin päivässä. Mitä ihmettä?!? Kerrankin osui tähtien asento kohdalleen kaavan kanssa, eli kaava oli kaikin puolin sopiva ja ompeleminenkaan ei tuottanut mitään suurempaa tuskaa, mitä nyt saumuri meni rikki ja muuta pientä...

Kaava: Ottobre 2/2015 Everyday Wear -takki

Kangas: Neljät vanhat "persaukeiset" (eli repaleet) farkut, hupun vuori puuvillaa (jämiä tästä)

Kaava: Sama kuin edellisessä

Kangas: Technowool (Eurokangas), hupun vuori ja taskut Ikean puuvilla

Ompelin ensin tuon pikkuruudullisen takin. Suurin säätäminen oli noiden taskujen kanssa, koska en ole ennen tuollaisia saumaan upotettavia taskuja tehnyt. Suurensin taskuja hieman, mutta ne ovat silti ihan onnettoman pienet. Toisaalta eipä niissä juuri mitään tule säilytettyä, joten samapa tuo. Tässä versiossa halusin hihansuihin resorit. Myös huppu tuntui paremmalta vuoritettuna, joten senkin säädin ominpäin. Ostin tähän ohjeen mukaisen 70 cm vetoketjun, joka on kyllä omaan silmään ihan liian lyhyt. Lyhensin takin pituutta varmaan 5 cm alkuperäisestä ja silti jää noin paljon vajaaksi. Näkihän sen lehden kuvistakin, mutta en materiaaleja ostaessa osannut sitä sen enempää ajatella. Lopputuloksesta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt - sehän on ihan takki! 

Aivan viime metreillä tätä tehdessä vanha ja hyvin yli 20 vuotta palvellut Singerin saumuri tuli tiensä päähän. Olin vastottain sitä jo korjauttanut, joten en enää halunnut siihen rahaa laittaa, kun tiesin sen olevan uransa lopussa joka tapauksessa. Oli siis melkeinpä pakko ostaa uusi, koska ompelukuume on tällä hetkellä melkoinen. Loppukevät syödäänkin sitten varmaan vain kaurapuuroa, mutta kyllä tää uusi peli on aika mainio:

Pitihän tätä päästä nyt pääsiäisenä testaamaan, joten kaivelin kaapista kaikki jostain kohtaa (eli persuksista) revenneet farkut ja silppusin ne uusiokäyttöön. Tällä kertaa takki on kaavan pituinen ja varastosta löytyi sopivasti 80 cm mittainen vetoketjukin, joten tämä versio on tehty täysin vanhoista jämistä. Jälleen eniten aikaa veivät taskut, sillä ratkoin farkuista niissä olleet tikkaukset (kylläpä olikin mielenkiintoisia saumarakenteita!) ja tikkasin ne uusiksi punaisella tikkauslangalla (jota oli jäänyt tämän hameen jäljiltä). Tästä takista olen julkisesti salaa ylpeä, koska hintaa tuli 0 € ja lopputulos miellyttää ainakin itseäni! 

Erityiskiitokset täytyy antaa tuolle takin kaavalle, sillä se on hyvin muotoiltu, mutta kuitenkin todella selkeä ja loppujen lopuksi helppo ommeltava (tosin kirjallisia ohjeita en kyllä monessa kohtaa ymmärtänyt ollenkaan vaan tein niinkuin itsestä järkevältä tuntui). Näiden omien täysin erilaisten versioiden lisäksi netti on ollut pullollaan mitä erinäisempiä toteutuksia tällä kaavalla, joten suosittelen!

Tee-se-itse farkkuhame

Ihailen/kadehdin värkkääjiä, jotka suit sait sukkelaan nips naps vaan loihtivat vanhasta uutta. Vai onko se vaan netin luomaa illuusiota, että he ottavat sakset käteen, ompelevat pari saumaa ja jostakin täysin käyttökelvottomasta tulee jotain tosi upeaa. Itse olen sen verran kaavoihin kangistunut, että ei onnistu minulta. Siksipä ihmettelen itsekin, että sain aikaseksi tämän farkkuhameen. Tosin meni siinä kaksi iltaa, mutta kuitenkin. Vedin syvään henkeä ja sitten vain iskin sakset kiinni farkkuihin. Ilman kaavoja (tosin piirsin yhden apuviivan...). 

Farkut olivat tosi hyväkuntoiset ja vähän pidetyt, mutta valitettavasti mallia (täysi)kuutamo paistaa. Eli meni syteen tai saveen, niin suurta vahinkoa ei synny. Saumat on ommeltu (muka)huolettomasti vain päältäpäin pariin kertaan, ei siis mitään huolitteluja (tässä vaiheessa piti jo vähän nieleskellä). Tai entäs nuo rispaantuvat reunat sitten... Huh! Helmaan on käytetty varastoista löytynyttä vanhaa pitsiä, lisätikkaukset on tehty mummon vanhalla sinikirjavalla kirjontalangalla ja koristeet Big Shotilla. Helman kukat ovat kiinnisilitettävästä, kimaltavasta hot fix -kalvosta ja kukkien keskustat on tehty vanhoista napeista. Isoin kukka on leikattu samalla stanssilla farkun jämistä, joihin silitin taustalle liimakangasta. Ja oikein ammattimaisen mallin tapaan juuri ennen kuvien ottoa vedin kunnon ähkyt grilliruualla... :)

Klipsulaukku vol. 2

Syksyn mittaan sain aikamoisen kasan klipsuja vähän sieltä sun täältä. Käsityömielessä minulla on aina (liian) monta rautaa tulessa, joten yhden klipsulaukun jälkeen klipsuvarasto on saanut kerätä pölyä melkolailla rauhassa. Nyt ne rupesivat taas tuolta varastosta huutelemaan ja laukku numero kaksi valmistui tänään.

Tällä kertaa rupesin tekemään tätä laukkua tuon kahvan ehdoilla, eli minulla ei ollut tähän mitään valmista ohjetta. Klipsuja meni kaikkiaan 328 kpl, joista 300 laukun sivukappaleisiin ja 28 pohjaan. Lankana on Katian San Remo, menekki vajaa kerä. Laukku on hyvin simppeli malliltaan, eli jos tällaisen haluaa itselleen tehdä, niin alla on kuvat, joista voi ottaa vinkkiä. Sivut on virkattu yhtenä kappaleena ja tuo yksi sauma on lopuksi kiinnitetty ompelemalla. Alemmassa kuvassa oleva pohja on niin ikään kiinnitetty ompelemalla.

Tapiseerausta

Talon rakentamisessa on se hyvä puoli (tai ehkä siinä on jotain muitakin hyviä puolia...), että aina jää kaikenlaista ylijäämää, jota voi käyttää askarteluun. Niinkuin esimerkiksi tapettirullien jämät. Eräs työkaveri oli nähnyt jossain tapetista punotun korin ja tehnyt siitä oman version, jonka toi sitten töihin näytille. No tietystihän minäkin siitä sitten innostuin ja aloin silppuamaan tapettia suikaleiksi. Siitä jämärullalta siis... ;)

Tähän on käytetty samaa tapettia, kuin aiemmin tekemääni kusudama-palloon. Leikkasin tapetista n. 8 cm leveitä kaistaleita, jotka on taiteltu nelinkertaiseksi. Korin nurkkaan tein uudella kukkastanssillani (Tim Holtz, Sinellistä) koristeen ja onnistuinpa lisäämään siihen myös hieman pitsiä ja napin.

Muovikassin uusi elämä

Otsikko on suora lainaus tämän viikonlopun kurssin nimestä, mutta kun se kuvasi niin hyvin tämän postauksen sisältöä, niin menköön.

Olin siis pitkästä aikaa kansalaisopiston kursseilla, edellisestä kerrasta on jo... No, aika monta vuotta. Viime vuosina on tullut enemmänkin käytyä Taitokorttelin kursseilla, mutta nyt sattui sopiva viikonloppu ja mielenkiintoinen aihe, niin innostuin lähtemään. Liperin puolella olisi paljonkin kiinnostavia kursseja, mutta kun se on tuolla "väärässä" suunnassa, niin ei sinne kovin usein viitsi ajella. Mutta asiaan...

Kaksi päivää olen siis silpunnut, sommitellut ja sulatellut erilaisia muovipusseja. Otin kurssille mukaan eteiseen kasautuneen muovipussijemman tietämättä sen sisältöä sen tarkemmin. Mitään kovin hienoja yksilöitä sieltä ei löytynyt, mutta kyllä niillä alkuun pääsi. Lisäksi ohjaajalta sai vähän täydennystä, joten valmista tuli. Vieläpä peräti kolmen kappaleen verran!

  

Vasemmassa reunassa on ensimmäinen viritelmä, eli Sportian, Seppälän ja Yliopiston apteekin kassit. Uusiokassi on koottu kokonaan sulattamalla, eli varsinaista kassia ei ole lainkaan ommeltu. Kahvatkin olisi voinut tehdä ilman ompelua, mutta minulla ei ollut pakkausnauhaa, joten tein ne ommellen. 

Keskimmäinen pussukka (=suosikkini) on tehty "maalailemalla" pienestä kassisilpusta. Perhoset stanssasin kotona Big Shotilla. Piirsin pohjamuoviin "apuviivat" ja aloin täyttää niitä erivärisillä kassinpalasilla. Viimeisenä silitin nuo perhoset. Pussukassa on myös pari valkoista kukkanappia koristeena. Näissä kahdessa ekassa taustalla on läpinäkyvää pakkausmuovia ja pienessä pussukassa vuorena puuvillakangasta (vaaleanpunaista pilkullista...). Ja vaikka olevinaan omaankin hyvän päättelykyvyn eikä logiikassakaan ole vikaa, niin tuo samperin käsilenkki tuli monesta virityksestä huolimatta alaspäin... :)

Oikeanreunimmainen pussukka on tehty vaaleansinisen rakennusmuovin päälle, materiaalina paksu musta jätesäkki ja Tokmannin kassi. Tämä on niitä "nyt iski idealla, pakko kokeilla heti" -tuotteita, eli lauantai-iltana kurssin jälkeen tuli mieleen tämä Strömsön jakso ja halusin testata tuota tekniikkaa muovikasseihin. Ainoa vaan, että kaikki muovikassit olivat kurssitilassa, joten piti ottaa mitä kotoa löytyy. Tämän sulatus onnistui kaikkein parhaiten, koska muovit ovat kokonaan punottuna päällekkäin, niin ne kiinnittyivät kaikkein parhaiten. Tässäkin vuori on tehty puuvillasta (punaisia sydämiä).

Kysyin muilta kurssilaisilta luvan myös ryhmäkuvan julkaisuun, joten tästä voitte ihastella muiden kädenjälkeä:

Kurssin jälkeen sitä alkoi katsella kaikkea muovista uudella silmällä... Taisi taas löytyä uusi koukutuksen aihe!

Sesonkituote

Tämän hetken sesonkituote olisi varmaa jotain Halloweeniin liittyvää tai vaikkapa joulujuttuja, mutta ehei, tämä mattimyöhäinen esittelee kesäkassia...

Malli: Jo pariin kertaan hyväksi havaittu Reversible Bag, tälläkin kertaa vähän suurennettuna
Kangas: Äitin vanha hame 70- tai 80 -luvulta

Kassi pääsi kameran eteen tämän syksyn/alkavan talven ensimmäisessä lumimyräkässä ja päätyi odottelemaan uutta kesää hameen alkuperäisen omistajan luo...

Uusi eteinen nollabudjetilla

Otsikko voi olla hieman harhaanjohtava, sillä uusi tarkoittaa tässä tapauksessa uusia tekstiilejä, ei koko eteistä, mutta joka tapauksessa eteinen oli tuon muutoksen jälkeen uusi, joten otsikko sallittakoon...

Muistin lapsuudesta mummolassa olleet punaiset Optinen omena -verhot. Verhot olivat olleet kadoksissa jo yli vuosikymmenen, mutta nyt ne yllättäen löytyivät jostain aitan perukoilta. Kangas oli siihen nähden todella hyvässä kunnossa, joten neljästä keittiön verhosta tuli aika paljon materiaalia. Niitä ei voinut käyttää suoraan verhoiksi, mutta hieman muuteltuna kahdesta verhosta sai eteiseen verhot sekä tyynynpäälliset.

 

Edelleen niin tykkään siitä, että vanhat materiaalit pääsevät käyttöön ja kotia voi uudistaa myös periaatteessa ihan ilmaiseksi (koska työllehän ei lasketa hintaa). 

Keskimmäisessä tyynyssä on kirjailut Tildan "Sew Pretty Homestyle" -kirjan peiton mallin mukaan. Väritys on oman mökin mukainen, tosin ei miulla kyllä ikinä kukat kuki noin komeasti... :)

Ennenhän eteinen näytti siis tältä.

Sammalpitsiä ja jämäprojekteja

Huomasin tuossa taannoin, että käsityölehtiä on kertynyt ihan vaan jonkin verran. Ne olivat epämääräisissä pinoissa ja aina ihan sekaisin. Jotakin järjestystä oli saatava, joten reissu Kuopioonkin tulleeseen naapurimaan ihmeeseen (lue: Ikea) oli paikallaan. Sieltä mukaan tarttui hylly ja hyllyntäytteeksi lehtikoteloita. Kotelot saattavat vielä tarvita jotain koristusta. Tai sitten eivät... Saas nähdä.

 

Hyllyn päälle muodostui tietenkin laskutilaa, ja siihen virkkasin jämäkuteista pari koria. Korin ohje oli viime viikolla Karjalaisen Sisustus ja remontointi -liitteessä, alkuperäisohje löytynee Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Keltainen kori on virkattu kaksinkertaisesta trikookuteesta nro 8 koukulla ja turkoosi yksinkertaisesta kuteesta nro 5 koukulla. Turkoosissa suurensin ohjetta jonkin verran, koska muuten korista olisi tullut liian pieni. Ja mistä nämä kuteet jäivät tähteeksi? No, se on ihan toinen (viimeistelyä vaille oleva) tarina...

 

Viikko sitten Joensuussa oli kädentaitomessut ja kävin siellä "kannatuksen" vuoksi, vaikkei messuilla kovin paljon mitään olekaan. Tällä kertaa mukaan tarttui sammalsydän. Kotona tuikkasin sydämeen kukkakepin, laitoin nuppineuloilla muutaman pitsiympyrän sammaleeseen ja istutin koko komeuden ruukkuun. Jospa tämä pysyisi vihreänä koko talven, toisin kuin muut viherkasvit...

Party(Lite) on!

Jonakin heikkona hetkenä lupauduin emännöimään PartyLite -kutsuja. Tänään sitten oli se päivä, jolloin lupaus piti toteuttaa. Tarkoitti siis sitä, että viikonloppuillat meni siivotessa ja leipoessa. Aiemmin viikolla ehdin tekemään muutaman uuden tyynynkin:

 

Tyynyihin on käytetty äitin varastoista ja kirpparilta haalittuja pitsiliinoja, jotka ompelin sieltä täältä kiinni. Pohjakankaana on mukavan rouhea musta pellava. Ja koska tyylistä ei tingitä, niin etualalla loniva kissakin on sävy-sävyyn! :)

Tälle päivälle leivoin feta-kasvispiirakan lisäksi kaksi kakkua. Toinen oli jo entuudestaan hyväksi todettu ja toinen oli ensikertaa testissä. Ihan suositeltavia ohjeita kummatkin.

Vasemmanpuoleinen on testikakkuni, eli mansikka-rahkakakku brownies-pohjalla. Muuten tein noiden ohjeiden yhdistelmänä, mutta täytteeseen käytin 2 purkkia vaniljarahkaa, enkä lisännyt ollenkaan sokeria. Lisäksi tuolla 15 minuutin paistamisella pohja olisi ollut lähes taikinaa, joten tämä taisi olla uunissa tupla-ajan (tosin loppuajan foliolla peitettynä). Mansikat olivat jo vähän turhan pehmeitä tähän aikaan "kesästä", mutta muuten tykkäsin lopputuloksesta. Ja oli kyllä helppo tapa koristella kakku, kun teki sen näin väärinpäin.

Oikealla oli jo ennestään hyväksi todettu porkkanakakku. Päälliseen laitoin valkosuklaan seuraksi appelsiinituorejuustoa, muuten tämäkin taisi olla ohjeen mukaan. Koristeeksi spritsailin suklaaperhosia ja laitoin kesälomakakusta jääneitä liljoja (sokerimassaa, pastaväriä ja elintarviketussia...).

Nyt onkin sitten ihan kivan öllö olo, kun ei tässä kutsujen jälkeen jaksanut enää mitään ruokaa ruveta laittamaan, joten päivän ruokavalio koostui näistä. Ehkä siis lähden nyt kissaparan viereen makoilemaan. Se raukka kun joutui olemaan vieraita piilossa päiväpeiton alla ja uskalsi vasta vieraiden lähdettyä kömpiä esiin normaaleille päiväunilleen...

Kätevä emäntä...

Kaikki sai alkunsa siitä, että sain ruohosipulin taimen. En halunnut laittaa sitä ruukkuun, mutta pelkästään sen takia en viitsinyt penkkiäkään perustaa. Kaupasta ruohosipulin seuraksi mukaan tarttui persiljaa (ikisuosikki, nam!), timjamia, basilikaa ja oreganoa, mutta edelleen puuttui istutuspaikka, sillä yrttilaatikot tms. maksoivat maltaita (siis eto rihvelit, en ymmärrä!). Mitä tekee kätevä emäntä? Nikkaroi itse! :D







Rakennustouhun jäljiltä meillä on vino pino trukkilavoja, joista yksi pääsi nyt jatkojalostukseen. Sahasin jämälaudoista laatikkoon reunat ja kiinnitinkin ne ihan perinteisesti naulaamalla (käsityötä, tiedättehän... Olis meillä ollut sirkkeli ja porakin). Puu oli kauniisti harmaantunutta (heh) ja koristeeksi tein ainoastaan valkoisella ulkomaalilla perhosen ja tuon tekstin. Olin ihan lapsekkaan ylpeä tästä aikaansaannoksestani, koska puutyöt ei todellakaan ole minun juttuni. Mutta sainpa kuitenkin laatikon aikaiseksi, hinta 0 €. Jee! Laatikon pohjalle laitoin sokkelimuovia (??? sellaista mustaa ja kuoppaista, johon leikkasin jonkin verran reikiä), koska muuten tämä olisi ollut melkoinen läpilaskulaatikko... Saas nähdä kuinka yrttitarhan käy... ;)

Uusia mausteita

Viime kesänä pelastin mummolan navetan eteisestä maustehyllyn. Väri oli aivan ihana turkoosi, tosin vuosien mittaan pinnalle oli kertynyt aikalailla likaa. Ajattelin, että kerrankin on helppo "entisöinti", senkun pesee vain liat pois. No, muuten kyllä, mutta maali oli vesiliukoista, eli rätti muuttui ensipyyhkäisyllä turkoosiksi. Voihan *¤%#! En halunnut kuitenkaan ruveta maalaamaan maustehyllyä uusiksi, koska väri oli kertakaikkisen ihana, enkä usko että uusintamaalauksella olisin saanut siitä niin hyvän. Pyyhin hyllyä hyvin hyvin varovasti nihkeällä luutulla ja sain sen kohtalaisen hyvään kuntoon (uskottelen siis itselleni, ettei siihen jäänyt yhtään hiirenp*skaa...).

Tämä on tosin mausteeton maustehylly, eli se päätyi askarteluhuoneeni seinälle ja sai "mausteikseen" erilaisia väripurkkeja. Nyt hyllyn päällä istuskelee myös virkattu pupu.

Ohje: Yhdistetty Novita kevät 2012 ja Spring bunny
Lanka: 7 veljestä O(p)i villasukka

Omituisia yhtälöitä

Ennen aina haaveilin huoneesta, jossa esim. ompelukone ja saumuri olisivat aina käyttövalmiina, senkun vain rupeaisi ompelemaan, kun siltä tuntuu. No, nyt minulla on alkusyksystä saakka ollut askartelupaskarteluhuone tuollaisin ominaisuuksin ja kuten arvata voi, en ole ommellut koko syksynä/talvena yhtään mitään... Joulupukki puolestaan toi minulle kauan haaveilemani digijärkkärin. Arvaatte varmaan mitä tuo tarkoitti? Mitään valmistuneita töitä ei saa nykyään kuvatuksi... Omituisia yhtälöitä!


Tänään yritin sentään saada muutaman valmistuneen jutun linssin eteen. Aloitetaan sukista.

Lanka: 7 veljestä

Malli: Novitan sukkalehdestä

Taloutemme isojalkaisimmalle tein harmaat perussukat, joissa lisänä kulkee tuollainen yksinkertainen palmikko jalan ulkosyrjällä. Pitkästä aikaa tein sukkiin (ohjeenmukaisen) sädekavennuksen kärkeen. Kantapää taisi olla ainut kohta, jossa poikkesin ohjeesta. Voisin ottaa tällaiset itsellekin, mutta voisi olla liikaa "samanlaiset tuulipuvut" -ilmiötä...

Lanka: 7 veljestä raita

Malli: Perussukka, jossa mallineule Ilun Kesävoi -sukista

Nämä edustavat ehkä jotain hetkellisen mielenhäiriön osastoa... Laitetaan kaappiin muhimaan, jos näistä joku kiinnostuis...

Vähän vielä tuunausosastolle... Ostin alesta Espritin neuletakin, joka oli malliltaan ihan järkyttävä säkki, mutta ah-niin-ihanan pehmeää puuvillaa. Sen verran on siis ompelua tullut harrastettua, että neuletakin ympärysmitasta katosi 20 cm ja muoto vaihtui parempaan. Kaulukseen ompelin lisäksi miehen isotädin tekemiä pitsikuvioita ja näin oli Esprit tuhottu ja käyttökelpoinen neuletakki saatu vaihtarina... (Ei valitettavasti ole sellaista ennen -kuvaa tähän verrokiksi).