Jouluarvonta

Ohhoh, Breltsun väkerryksillä tulee 10 vuotta täyteen nyt joulukuussa. Sen kunniaksi pistetään arpajaiset pystyyn. Kommentoi joko tähän postaukseen tai Facebookissa jotain, niin voit voittaa nämä huovutetut lapaset (koko: naisten reilu) itsellesi. Arvonta on tiistaina 20.12. Jättäkäähän sitten riittävät yhteystiedot, jos arpa osuu kohdalle.

Valtion pitkä ja kapea leipä...

Yleisön pyynnöstä jotain epäonnistunutta julki... Piirakanteosta oli taas vuosi, joten eka kuori tuli mankeloitua väärin päin. Ehkä työt siis puskee lomallakin liikaa mieleen...

Arkiston aarteita

Paljon on itse tullut opeteltua, mutta paljon lienee myös perittyä:

Miun neulovat mummot ❤️

Syksyn Ottobre

Uudessa Ottobressa näyttäis taas olevan vaikka mitä kivaa. Onneks just alkoi kesäloma, niin ehkä pääsee jotain tekemäänkin. :)

http://youtu.be/1s7oSIswlnw

Breltsun väkerrykset goes FB

Jatkossa päivityksiä voi seurata myös Facebookissa:

www.facebook.com/Breltsu

Ihan pihalla

Viime viikot ovat olleet taas perinteistä kevätaikaa, eli ihan pihalla. Viimeisimpänä vinksahduksena sain viimein sen haaveilemani kasvihuoneen (kyllä, minä, joka tunnetaan myös nimellä viherpeukalokeskelläkämmentä-Marjo...). Ompelujutut ovat olleet jo kauan käytössä, mutta tänään houkuttelin lopulta kuvaajan kameran toiselle puolen.

Kaavat: Ottobre 2/2015. Mélange Knit
Kangas: Digiprinttitrikoo, Eurokangas

Eurokankaasta lähti heräteostoksena mukaan tuo nörttikissatrikoo. Tai on siellä seassa muutama koirakin, mutta ehkä ne siellä menee... Kangas oli omasta mielestäni niin loistava, ettei sitä halunnut pilkkoa turhan pieniin osiin, joten kaavaksi valitsin uusimmasta naisten Ottobresta tuon neuletakin. Kangas olisi saanut ehkä olla hieman laskeutuvampaa tähän malliin, mutta muuten kyllä tykkään. Tuo kangas rupeaa aina hymyilyttämään, ei voi mitään. Erittäin sovelias takki virkamiehelle... :)

Kaavat: Season Looks 1/2014
Kangas: Purppuran/pinkin värinen trikoo Marimekolta, raitatrikoo taisi olla Nansoa, resorit vintagea :)

Vuosia kaapissa hautunut Season Looksin hupparikaava ja vielä kauemmin hautunut Marimekon trikoo kohtasivat lopulta ja päätyivät erittäin pidettäväksi huppariksi. Onnistuin jopa "kohdistamaan" nuo aaltoilevat kuviot jotakuinkin järkevästi raglanhihojen saumoihin.

Hupparikuvan taustalla pilkottaa uutukainen kasvihuone ja sinne nikkaroimani yrttilaatikko. Kolme kesää sitten tein trukkilavasta tämän yrttilaatikon. Viime kesänä muokkasin sen pystymalliseksi, eli nikkaroin noihin poikkilautoihin pohjakappaleet. Tänä vuonna laatikko muutti vielä kerran muotoaan ja siitä tuli jalallinen yrttilaatikko kasvihuoneeseen. Enempää muutoksia se ei taida enää kestää, mutta eiköhän tuossa olekin jo yhdelle trukkilavalle tarpeeksi! Puutyöt eivät todellakaan ole meikäläisen vahvuus, joten se että sain vasaroitua tuollaisen jaloillaan pysyvän laatikon, on melko suuri saavutus...

Kasvihuoneen sokkeliin tehtyjen betonivalujen yhteydessä valoin myös yhden raparperilaatan, Se on tosin kokoa mini, kun lehdet olivat vielä niin pieniä. Ehkä siitä ei ole laataksi, mutta menee se koristeena.

Kaavat: Ottobre 2/2015, Optic Flowers
Kangas: Marimekko

Tykästyin tähän aiemmin ompelemaani tunikaan, joten kaava pääsi uudelleen käyttöön. Tällä kertaa muokkasin sitä niin, että jätin tuon "ylimääräisen" vyötärökappaleen pois ja pidensin yläosaa sen verran. Kangas löytyi Marimekon ystävämyynnistä Kiteeltä nyt keväällä.

Vink vink...

Laitoin tuon farkkuhameen Suuri Käsityö -lehden "Itse tehty tuunattu vaate" -galleriaan, eli jos tykkäsit hameesta, voit käydä antamassa sille (tai jollekin muulle) äänen osoitteessa:

http://www.kodinkuvalehti.fi/galleria/232/suuri_kasityo_itse_tehty_tuunattu_vaate/27121/sakset_kateen_ja_menoksi_farkkuhame

To pee or not to pee? (vastaus lopussa)

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva kokeilla lankojen värjäämistä kasveilla. Ilmeisesti olin tämän myös joskus jossain ääneen lausunut, sillä kyläyhdistyksemme järjesti lankojen värjäyspäivän ja minutkin kutsuttiin mukaan. Mikäpäs siinä, tuskin tätä omin päin olisi tullut kokeiltua. Lämpömittari pyöri +30C:ssa, joten lämmintä piisasi, mutta mitäpä sitä ei tekisi lankojen eteen... :)

Lammen rannalla pourusi kuusi pataa mitä mielenkiintoisimmin liemin. Metsäpalovaroituskin annettiin vasta seuraavana päivänä, joten hyvähän näitä oli keitellä. Lankojen värjäys ei ole ihan hätäisen hommaa, eli kyllä tässä saatiin täysi "työpäivä" kasaan.

Ensimmäisten keitosten jälkeen narulle saatiin jo näin monivärinen valikoima lankoja. Tämä erä ehtikin kuivumaan sillä aikaa, kun uudet langat porisivat padoissa. 

Ja kuten lankojen kanssa yleensä, meinasi mopo hieman karata käsistä. Tässä kuvassa on minun päivän saaliini, hieman enemmän kuin ne lääkärin määräämät puoli kiloa päivässä... :) Vyyhdit ovat n. 50 grammaisia ja kaikissa on käytetty puretusaineena alunaa.

Kuvassa vasemmalta oikealle (lanka + kasvi + värjäyserä):

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 1

Suomi Villa + krappi 1

7 Veljestä + mesiangervo 1

Pikkusisko + suopursu 1

Ohut Pirkkalanka + suopursu 2

Ohut Pirkkalanka + maitohorsma 2

Suomi Villa + suopursu 2

Paksu Pirkkalanka + suopursu 2

7 Veljestä + nokkonen 2

7 Veljestä + mesiangervo 2

Paksu Pirkkalanka + krappi 2

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 2

Loppukevennyksenä värjätessä syntynyttä tilannekomiikka, eli olin tehnyt merkkilappuni tavallisesta paperista eivätkä ne oikein kestäneet ja repeilivät mikä mistäkin kohtaa. Hommahan saattaa silloin ruveta kus... pissimään. Tässä on nimi ja väri kohdillaan: 

Joku joka arvostaa käsitöitä...

Tuolla pari pykälää sitten esittelin viime syksyisen tuftaustyön, joka viimeistelyä odotellessaan oli ollut ehkä hieman liian kauan askarteluhuoneen pöydällä. Liian kauan siksi, että joku oli kenties aivan ihastunut siihen ryijyyn... Ja näin siinä tänä aamuna sitten kävi:

Kissiläisen palattua yövuorosta ja syötyä ruokansa, se alkoi etsiä nukkumapaikkaa. Ensin yläkerrasta kuului hirveä marmatus, kun mikään paikka ei tuntunut tänään sopivan nukkumiseen. Sitten mäkätys jatkui alakerrassa. Mutta ei, mikään sohva, tuoli, fleecepeitto tai saunanlaude ei tänään kelvannut. Lopulta se muisti askarteluhuoneen ja loikkasi toiveikkaana pöydälle. Ja voi sitä närkästyksen määrää, kun uniikki hand made makuualusta oli kadonnut... En jaksanut kovin kauaa kuunnella palautetta, vaan vein ryijyn kiltisti takaisin "paikalleen". Ja kylläpä sitä sitten oltiinkin niiiiiin tyytyväistä kissaa, että... No, pääasia että joku todella arvostaa käsitöitä! :)

Ihan pihalla

Blogiparka on ollut ihan hunningolla jo muutaman kuukauden. Kevään tullen sitä jotenkin on ulkoistanut itsensä, eli ollut ihan pihalla. Käsitöitäkin on valmiina, mutta kukaan ei vain ole saanut niitä kuvatuksi. Jottei tämä blogi nyt ihan peity hämähäkinseitteihin, niin tässä pari kuvaa viime aikojen "käsitöistä"... Pitää koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta kuvaamaan niitä ihan oikeitakin käsitöitä.

 

No huhhuh...

Löysin sisäisen nörttini ja onnistuin siirtämään vanhan blogini Vuodatuksesta tänne Bloggerin puolelle JA olen päivittänyt kuvat ja tunnisteet kesäkuulle 2010 saakka. Tämä loppuosa oli siis se huhhuh -osio. Enää olisi vuoden mittainen pimento, mutta se on pakko jättää toiseen kertaan, kun alkaa jo hyydyttää. Postauksissa olevia linkkejä en ole päivittänyt, eli ainakin toistaiseksi ne viittaavat vanhan blogin kirjoituksiin. Mutta olen kyllä tyytyväinen, että sain urakoitua tämän näinkin pitkälle!

Breltsun väkerrykset part deux

Oikeastaan tämän blogin nimeksi olisi pitänyt laittaa Breltsun väkerrykset 2, mutta koska jatko-osat harvemmin yltävät ykkösosan tasolle, säilyy nimi samana... Alkuperäinen Breltsun väkerrykset koki saman karun kohtalon, kuin muutkin Vuodatuksen blogit, eli kaikki kuvat v. 2009 lähtien katosivat bittiavaruuteen. Tällä hetkellä ei ole mitään kiinnostusta ruveta laittamaan uudelleen kuvia 3,5 vuoden ajalta, eikä niitä kaikkia taida olla itselläni tallessakaan. En tiedä onko ruoho vihreämpää täällä Bloggerin puolella, mutta jotenkin tuntui paremmalta aloittaa ihan tyhjästä.

Tarjolla siis käsitöitä laidasta laitaan ja päällimmäisenä tarkoituksena bloggaamisellani on taltioida väkerrykset itselle muistiin.

TERVETULOA! 

13.10.2012 Muoks: Syysflunssan avustamana onnistuin nyt siirtämään vanhan blogini tänne bloggerin puolelle. Tästä alaspäin olevat kirjoitukset ovat siis suoraan sieltä siirrettyjä. Kommentit jäivät valitettavasti vanhan blogin puolelle, eli niitä voi vain muistella... Kuvien palautus on tällä hetkellä menossa vuoden 2011 syksyssä, eli saattaapi kotvasen kestää, ennenkuin olen jaksanut kaiken palauttaa. Saati että muistaisin (ainakin korttien kohdalla), mikä kuva kuuluu mihinkin... Mutta tämä piristi hieman bloggausintoa, että sain vanhan blogin tänne siirretyksi.

Kortteja, koruja, kakkuja ja kukkia

Viime aikoina valtio on ottanut hieman liian tosissaan sen, että virkamies on virkamies 24/7... Väkerrykset on jääneet siis aika lailla paitsioon, mutta kaivelin nyt kameroiden korteilta tässä viimeisen parin kuukauden aikana räpsittyjä juttuja.

Kortteja (synttäreitä, valmistujaisia, vauvoja, läksiäisiä...):


























Koruja (äitienpäiväksi ja itselle):














Kakkuja (äitienpäiväksi ja synttäriksi):









Viime aikoina on tullut harrastettua "kädentaitoja" enemmän tuolla ulkosalla, eli vihdoinkin meidän tiluksille on istutettu jotakin. Tämä menee siis osastoon kukkia:

Lanka loppui kesken, APUA!

Kriisi ohi, kiitos Lapen!

Kaikki lähipiirin neulojat, työkaverit, sukulaiset ja kumminkaimannaimat on kysytty läpi, joten huutelen vielä täälläkin. Olisiko kenellekään jäänyt parin vuoden takaa varastoon 7 veljestä Martta-vihreää? Sävy on vaalea suht kirkas ruohonvihreä (309) ja vajaa keräkin riittäisi. Vyötteessä on piirretty Martta-hahmo.

 

Iloista Joulua!

Kursseilua

Kävin parilla Joensuun Iloisen Keittiön järjestämällä iltakurssilla oppimassa uutta.

Viime viikolla aiheena oli pursotus ja kurssia pitämässä Susanne Aalto. Parissa tunnissa ehti oppia yllättävän paljon, kiitos "opettajan" selkeiden neuvojen. (Pursotuksissa käytettiin kreemiä.)

Onnistuin tekemään melkeinpä ruusun näköisen ruusun:

Ruusu kätkee sisäänsä marsipaanisydämen, jonka ympärille terälehdet on pursotettu yksi kerrallaan. Olin yllättynyt, että se meni näinkin hyvin. Tein näitä kaksi ja tämä on siis se jälkimmäinen (ensimmäisen marsipaani liukeni sormiin, joten tässä oli apuna myös cocktailtikku).

Toinen kuvaan asti päässyt suoritus on tämä korinpohja:

Olin melkeinpä pettynyt, miten helppoa tämän pursottaminen oli. Mielikuvissa luulin, että tähän tarvitsee vähintään kaksi pursotinta ja tusinan verran käsiä... Todellisuudessa tämä siis tehdään yhdellä ainokaisella pursottimella. Ja tämä oli helppoa.

Viikkoa aiemmin aiheena oli konvehtien valmistaminen. Tämä kurssi oli huonosti organisoitu ja jokainen teki omin päin, mitä sattuu... Lisäksi konvehdit olivat yleistä riistaa, eli pelkästään omiaan ei saanut ottaa mukaan. Kotiin viemisinä oli hillotäytteisiä konvehteja (YÄK!) ja epäilys siitä, että kannattaakohan sille toiselle kurssille mennäkään. Onneksi tuo pursotuskurssi osoittautui hyväksi valinnaksi. Omiin konvehteihin laitettiin parini kanssa täytteeksi limevalkosuklaaganachea ja appelsiinivalkosuklaaganachea. Valitettavasti täytteen tekijä taisi saada ganachen juoksettumaan tai jotain vastaavaa, joten ei näistäkään mitään herkkuja tullut. MUTTA pitänee kokeilla joskus kotona paremmalla onnella (ja paremmalla suklaalla).

Kevätpäivitys

Uusi torkkupeitto sai vanhat tyynyt näyttämään jotenkin väärän värisiltä. Tästä sainkin hyvän tekosyyn ostaa peittoon sopivia kankaita ja ommella muutaman uuden tyynyn. Vielä ehkä kaivattaisiin vihertäviä verhoja ja jos tuon kolme asuntoa sitten ostetun väliaikaismaton sais lopultakin päivitettyä... Mutta näillä mennään:

Bongaa kesken unien häiritty Vilma:

Sitkeän kevätflunssan aikaan saatiin eteinenkin kutakuinkin mallilleen. Yllättävän paljon sitä voi ilahtua smyykilaudoistakin... No, blogiosastoa lienevät nämä kankaiset jutut:

Vihertävän-turkoosi värimaailma miellyttää tällä hetkellä ja jotenkin tuli keväisen näköistä. Taitaa lisäksi olla jonkin sortin pilkkukuumetta liikkeellä... Kankaat ovat ruutukangasta lukuunottamatta ostettu Kattuunista, ruutukangas on vanhoja peruja, oliskohan Anttilasta. Olivat ehkä myös vinoimmat kankaat ikinä, mutta jospa ei siitä sen enempää...

Vuoden vaihtuessa...