Marimekon tuhoajaiset ja muuta lahjontaa

Keväällä alettiin uutisoida Marimekon tehtaanmyymälöiden lakkauttamisesta, joten piti kiireen vilkkaa ajella Kittteelle (tulihan siihen nyt riittävän monta t-kirjainta?) käymään, ennenkuin on myöhäistä. Mukaan tarttui muutamia kankaita ja lupaus ommella niistä jotain myös matkaseuralle (eli äitille). Parin kuukauden "tuumailun" jälkeen päätin lopulta tuhota ensimmäisen kankaan.

 

Kaava: Ottobe 2/2009 Waterfall

Hihat sovelsin itse, mutta muuten paita on tehty ihan kaavojen mukaan. Samalla kaavalla on aiemmin tehty kaksi paitaa, jotka ovat blogissa kadoksissa sen Vuodatuksen aikaisen hävikin vuoksi, eli keväällä 2009 muistaakseni...

 

Paidan helmaan tein kuvion silityskalvolla. Malli on (hieman mukailtuna) Emily Hogarthin kirjasta "Leikkaa tästä". Aiemmin olen kuvioinut tuolla materiaalilla mm. nämä tyynyt. Helppoa ja nopeaa!

Huomenna on vanhemman kummitytön 10 v. synttärit. Paketti lähti ajoissa, kuten yleensä (eli tänään...) ja sisälsi tällaisen kesäkassin.

Kassin ohje on ollut käytössä ennenkin ja edelleen pidän tästä mallista. Nyt suurensin kaavaa hieman, koska edellinen versio oli ehkä himpun verran pieni. Kassin kangas taitaa olla Anttilasta (?) ja vuorikankaan alkuperää en enää jaksa muistaa. Sisällä on pieni tasku tuosta päällikankaasta.

 

Kortti on pitkälti samaa värimaailmaa ja aika laiskaa askartelua, eli koristelin valmista kuviopaperia erilaisilla ääriviivatarroilla...

Yritin käyttää kassin kuvauksessa hyödyksi myös tätä muinaista risuhärpäkettä, joka on päässyt tänä kesänä uusiokäyttöön keijunmekon köynnöstukena... 

Risusta asiaa

Viime viikolla meidän takapihan räjähtänyt ja puolikuntoinen koivu tuli tiensä päähän, eli sillä oli kohtaaminen moottorisahan kanssa. Mietin joskus, että kunhan tuo koivu tuolta alas tulee, niin sitten pitää kokeilla risutöitä. Tänään oli siis pakko ottaa oksasakset käteen ja lähteä "risusavottaan". En ollut koskaan ennen tehnyt mitään risuista ja yritin katsoa vinkkiä kirjastosta löytämästäni risukirjasta sekä netin ihmeellisestä maailmasta. Pajutöitä tehneenä täytyy sanoa, että risutyöohjeisiin voisi kyllä laittaa vähän tarkemmin, millaisia risuja pitää kerätä. Pajutöissä on tottunut niihin yksivuotisiin, suoriin pajuihin, joten noiden levahtaneiden risujen kanssa meinasi olla ihmeissään. No, omin päin ja omassa rauhassa sain aikaiseksi tällaisen häkkyrän jouluvaloja varten:

Laitoin ensin tämän hämärässä otetun kuvan, koska työ näyttää huomattavasti paremmalta tässä valaistuksessa. Minua häiritsee tuo rautalanka, jolla risutyötä vedetään kasaan. Se näkyy liikaa ja näyttää ylimääräiseltä. Mutta kohtahan on koko ajan pimeää ja lumi (toivottavasti) verhoaa kauniisti tämänkin häkkyrän.

Risukimppujen (x=3) sisällä on jonkin matkaa harjaterästä, jota on myös upotettu n. 10 cm maan sisälle. Kolmen pitemmän kiemuran keskellä on lisäksi yksi lyhyt kiemura ja sitten koko komeus on kieputettu rautalangalla jonkin verran nippuun. Kuten sanottu, tämä on parempi pimeässä, mutta ihan hyvä ensikosketus risujen maailmaan.

Täällä oli tänään käsittelyssä myös paperinarua. Urakka vaikuttaa niin suuritöiseltä, että myös assistentin apua tarvittiin... Mutta tästä lisää myöhemmin, ei kuitenkaan ehkä vielä ensi kerralla.