Niksi-Pirkka

Vinkki Niksi-Pirkkaan: Älä jätä digikameraasi auton oven väliin! Prrrrrrrrkl!



Ollaan aloittelemassa vähän isompaa käsityötä, olisi nimittäin tarkoitus iltapuhteina tekaista omakotitalo... Täysin simppeli homma, onnistuu vaikka vasemmalla kädellä silmät kiinni (jos talotehtaita on uskominen). Puikot ovat huutaneet yksin kotona, että onko heidät nyt täysin hyljätty. No, kieltämättä niihin ei ole juuri ehtinyt viime viikkoina koskemaan. Yksi neuletakki olisi loppusuoralla. Siitäkään ei tosin kuvia tiedossa, sattuneesta syystä...



Kuvattomat postaukset on tylsiä, joten tässäpä Vilma Viiruhäntä, ikää kuvassa vasta n. puoli vuotta. Nyt se rotkale on jo pari vuotta vanhempi. Kuvatekstinä voisi olla "Sen sijaan että emäntäni päästäisi minut tästä aivan kamalasta pinteestä, se lähteekin hakemaan kameraa ja ikuistaa tämän nöyryytyksen. Voisiko pientä kissaa ottaa enempää päähän?!! BLÄÄÄH!"

Don't you know who I am?!

No nytpä tiedätte! Koska toimenkuvani työpaikalla on monelle ollut hyvin epäselvä, niin päätin painaa selventävän t-paidan:

Kuva on poimittu Matt Groeningin Work is hell (muistaakseni?) sarjakuvasta. Kyseisessä stripissä on ruudukko työpaikan eri hahmoista ja tämä lienee minun osani! Tein sapluunan kontaktimuoville, koska jostain syystä en ole tullut sinuiksi kalvojen tms. ei-liimattavien sapluunoiden käyttämisen kanssa. Innostuttuani taas pitkästä aikaa värien tuputtelusta, tein myös toisen t-paidan. Ja ihan vaan vinkkinä, niin siilin piikit sapluunassa = no good!

Kuvassa siis Milla Paloniemen mainio Kiroileva siili . Törkeää plagiointia, sanon minä!  ;) Paita on siis ihan itselle, joten jospa se virkavalta ei kilkuttelis ovikelloa vielä tänään...

Lopuksi vielä viime kertaisen kuva-arvoituksen ratkaisu. Kyseessä oli siis tällainen kiemuran mallinen vati, jossa on alla pienet palkit jalkoina.

Sitä sun tätä ja vähän tuotakin

Pitkästä aikaa jotakin neulottua valmiina. Tämä (lähes) valmistui jo reilu viikko sitten, mutta viimeistely ontui, koska tämä talo oli syönyt kaikki parsinneulat. Vaikea etsiä neulaa heinäsuovasta, kun ei löydä edes sitä heinäsuopaa! Lopulta löytyi yksi julmetun iso neula, jolla koetin pujotella langanpätkät jollakin tapaa. Ensin varovainen lähestyminen:

Sisältää paaaaaaljon noita nappeja. Joko joku arvaa? Tämähän sieltä paljastuu:

Buttony sweater

Ohje: Oh my stars

Lanka: Novita sesonkilanka Sofia

Takki ei ole vielä päässyt käyttöön asti eikä herättänyt niin järkyttävän suurta ihastusta. Lankavalintaakin sopii miettiä... Mikä saa ihmisen ostamaan lankaa, joka on 90% höttöä, 9% löyhää kierrettä ja 1 % ehkä väärän väristä?! Koska takista oli tällainen epäilys päällä, en halunnut maksaa maltaita napeista. Tein nimittäin ohjetta pitemmän pitkäselkäiselle, joten nappejakin tarvitsi vielä alkuperäistä enemmän. "Leivoin" napit itse Fimosta, saas nähdä miten niiden kanssa käy. Ne on ehkä kivointa tässä takissa.

Etsiessäni neulaa heinäsuovasta löysin aarrearkkuni, eli kaikkea pientä sälää pakattuna tulitikkuaskeihin. Ensin ryhmäkuva ja sitten miun suosikki:

Tänään kävin hakemassa kevään viimeiset keramiikkatyöt.

Modernia taidettako???

Ei, vaan rivi pikareita. Mitä ihmettä mie näillä teen?

Elättelin toivoa tämän helmiäisvalkoisen lautasen onnistumisesta. Muuten edessä olisi ollut pikaneulontaa äitienpäiväksi... Lautanen tuli kuitenkin ihan siedettävänä uunista ulos, joten tämä matkaa sunnuntaina äidille. Kuvassa helmiäinen näyttää jostakin syystä kus... pissin keltaiselta, oikeasti se ei siis kellerrä. Lautasen pinnassa on pienellä virkatulla liinalla painettu kuvio. Lautanen oli myös tietämättäni ollut kevätnäyttelyssä. Itsekritiikki on sen verran korkea, että en olisi laittanut sinne mitään, joten opettaja oli toiminut selkäni takana... Hmm...

Tämän vihreän aallon suhteen pitää odottaa parempia kuvausolosuhteita. Ja hei, minähän INHOAN vihreää, joten mitä ihmettä...

 

 

Täällä ole neuleblogia nähtykään!

Mistähän johtunee, että heti kun perustin neuleblogin, ovat valmistuneet työt olleet pääosin kaikkea muuta kuin neuleita? Niitäkin on toki tuloillaan, mutta ne ovat, no tuota, vaiheessa...

Vuosia uinunutta ompeluharrastusta on pitänyt yrittää käynnistellä uuden ompelukoneen myötä. Jottei pääsisi liian helpolla, niin ensimmäinen työ (no olihan siellä tietysti jo tuo Kananen) sisälsi vetoketjun+sepaluksen ompelua, napinläpiä, tikkauksia paksummalla langalla ja lopulta myös santapaperin käyttöä. Tässä ensin varovainen kurkistus:

Ja juuei, tätä ei ole haettu Vero Modasta, vaikka napeista voisi niin luullakin. Ostin tätä varten kyllä napit, mutta ne eivät sitten "toimineetkaan". Siinä vaiheessa tein hienon löydön, eli Vero Modan farkkujen mukana tulleet ekstranapit. Vasara vain kauniiseen käteen (vai pitäisikö sanoa komeaan, koska kyseessä oli miespuolinen käsi) ja takomaan. Tässä sitten koko kuva:

Farkkuhame

Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2007                                                                                                           Malliin on lisätty pituutta n. 20 cm, koska mini ei oo miun mitta... Vyötärökaitale on myös tehty tuollaiseksi "ylipitkäksi" alkuperäisestä poiketen. Ihan tarkoituksella, juu... *viheltelee*

Hameessa on pari ihan käsittämättöntä aloittelijan virhettä, mutta jätettäköön kertomatta tarkemmin. Kulutuksia tehdessä oli miun (ihan oma) hiomakäsi vähän liian voimallinen, mutta eikös pienet reiät kuulu asiaan? :)

Tällä viikolla olen pitkästä aikaa lomalla ja ajattelin ehtiväni tekemään vaikka mitä. Toistaiseksi tuloksena on ollut vain "eskariaskartelua", eli valkoinen puisista helmistä tehty kaulakoru. Tämä ei vaadi sen enempää selostuksia, kuvat puhukoot puolestaan.

Toiseksi viimeinen pari uunista ulos

Keramiikkatunnilta oli muitakin kotiintuomisia kuin ne lasitetut farkut ja pesty kello. Viimeiset siis vielä odottelevat lasituspolttoa, mutta tällaiset olivat jo valmiina.

Musta neliöruukku, jonka pintaan on painettu napilla kuvioita. Lasitus onnistui melko hyvin (näillä kahdella näkyvissä olevalla sivulla ainakin...). Kävin siihen myös kukkakaupasta uuden rehun, Nukkumatti muistaakseni. Tässä kukkakaupassa oli onneksi mukava myyjä, kun pyysin kissatalouteen sopivaa kukkaa, siis ettei olisi myrkyllinen yms. Meillä ongelmana on myös multien penkominen ja lehtien syönti, joten... Edellisessä kukkakaupassa myyjä ehdotti kissan takia niin julmapiikkistä kaktusta, että sillä olisi pystynyt teurastamaan raavaan miehenkin. Ilmeisesti hän ei ollut suuri kissojen ystävä. Enkä minä tietenkään enää tuon kukkakaupan ystävä. Pitäköön kukkansa, PÖH!

Valusavi riitti kolmeen Pentik-wannabe-kulhoon, tässä niistä viimeinen:

Väri on ruohonvihreä ja pintaan on kaiverrettu myös tuollaiset pystyviivat, jotka käsittelin sinisellä ennen vihreään kastamista tehostaakseni niiden syvyyttä tai jotain siihen suuntaan. Kulhot söivät yllättävän paljon valusavea, joten sain kulhoja vain kolme. Lopuille saville piti keksiä jotakin muuta käyttöä, eli luvassa on tuhat ja yksi (no on niitä ainakin kuusi...) pikaria. Mitä ihmettä pikareilla tekee, kysyn vaan?!

Viikon paras kotiintuominen oli kuitenkin tämä:

Vilma oli kaksi viikkoa lomailemassa Eetun luona ja tuli eilen takaisin kotiin. Ja konstaapeli ei sitten ryiskele (rykiä-> ryiskellä/ryviskellä/rykilöidä... taivutukset hallussa!) yhtään, ihan kiva että kotiuduit (ja kotiutit kameran... ;D ).

Päivän tuunausvinkki

Tuunaus tuntuisi olevan nykyisin päivän sana, joten tässä jälleen uusi tuunausvinkki, tai itse asiassa parikin (huom. täysin omalla vastuulla!). Kerrotaan tämä tarinan muodossa, poimikaa ne sieltä... Näin siis tuunataan farkut ja kello:



Olipa kerran eräs keramiikan harrastaja, jolla oli eilen kevään viimeinen keramiikkatunti. Hänellä oli monta työtä lasittamatta, joten hän kävi reippahasti toimeen heti tunnin alussa. Lasitteiden sekoittelu ja lasitettujen esineiden kantaminen on toisinaan hieman sotkuista hommaa, joten hän ajatteli säästää rannekelloaan kiinnittämällä sen farkkujen vyönlenkkiin. Harrastaja erehtyi valitsemaan todella jämähtäneen lasitteen, jota hän sitten apinan raivolla yritti saada jälleen nestemäiseen muotoon. Siinä hämmennellessä ote "hieman" lipsahti ja hän räiskytti jonkun desin ennen polttoa veren väriseltä näyttävää lasitetta farkuilleen, paidalleen, kengilleen, lattialle, vieressä olevan mummon päälle (älkää kertoko tälle mummolle, koska hän ei tainnut huomata...)... Siis kaikkialle. No, lasitteet onneksi lähtevät vaatteista pesemällä, joten ei niin suurta hämminkiä. Toki siivoaminen oli kohtalaisen sottaista puuhaa ja tuntien jälkeen kaupassa käyminen verisiltä näyttävissä farkuissa ihan hauskaa... Kotiin päästyään hän laittoi vaatteet pyörimään neljäänkymppiin kahden tunnin ohjelmalla. Ottaessaan vaatteita koneesta hän huomasi, että kappas, kello perskeles oli jäänyt farkkujen vyönlenkkiin kiinni. No, se näytti edelleen oikeata aikaa... Ranne oli hienon kupruileva, kellon lasi oli sisäpuolelta hienon kristallinen ja huurrutettu sekä kellotaulun reunat hienon antiikkisen näköiset.

Kananen, Hilda, Hulda ja Helka

Jospa hypättäisiin suoraan joulusta pääsiäiseen. Aikainen lintu nappasi tänään madon ja sitä rataa. Eli olin aamulla töissä jo 6.45, joten sieltä pääsi liukenemaan pääsiäisen viettoon hyvissä ajoin. Tämä on sarjassamme "lapsi yksin kotona" ja näin siinä kävi:

Kananen (Easter Birdy)

Ohje: Mollychicken

Laatikoista löytyi keltaista huopaa, sekä itse huovutettua kelta-oranssi-punaista huopaa. Sarafan-kangaskin tuntuisi olevan riittoisaa, eli Kananenkin sai siitä osansa.

Viime pääsiäisenä täällä paistettiin noitia. Ihanien tuoksujen kera uunista (ja muutamien jälkikäsittelyvaiheiden jälkeen) tuli noitasiskokset Hilda, Hulda ja Helka:

Noitien päät ja kädet sekä kissojen päät ovat Cernit-massaa (tai sitten Fimoa, en enää muista). Noidilla on runkona rautalankaa, jonka päällä on vanutoppaukset sekä vaatteet langanjämistä sekä huovasta. Kissiläisten vartalot ovat piipunrassia. Luudat on rakenneltu lähipuskan oksista. Tässä vielä lähikuva Hildasta:

Näiden myötä toivottelen

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Joulu on taas...

Tai ainakin melkein. Minä olisin eilen vain katsellut liikkeen ikkunasta ompelukoneita, mutta äitee halusi mennä liikkeeseen sisälle. Niinhän siinä sitten kävi, että "heräteostoksena" käveltiiin liikkeestä ulos kahden PFAFF Classic Style Fashion 1523:n kanssa. Mahtoi se liikkeen omistaja hieroa tassujaan yhteen, kun sai vielä juuri ennen sulkemisaikaa huijattua meidät tuollaisiin kauppoihin... Ei vais, kyllä ainakin näin ensi tuntumalla oon tyytyväinen tuohon koneeseen. Se on ihka ensimmäinen ikioma ompelukone, JEE! Kangaskaupoille ei enää ehditty/tohdittu/tms, joten tänään piti testailla konetta kaapista löytyvillä materiaaleilla. Tähän tuotokseen on käytetty parikymmentä vuotta vanhat rottinkikahvat (8,50 mk tarjouksessa), enolta (?) peräisin olevaa verhoilukangasta likimain samaa vuosikertaa, kirpparilta löytynyttä satiininauhaa (0,50 €) sekä mummon peruja olevia lakanoita vuoreksi. Tämmöinen soppa siitä syntyi:

Värit eivät ainakaan meidän näytöllä näytä oikeilta, eli laukku on vanhan roosan sävyinen. Se siis on laukku, kun unohtui aiemmin mainita...

Vihdoinkin myös kaarrokepaita+minä+konstaapeli+päivänvalo kohtasivat, joten sain kuvia paidasta.

Kaarrokepaita

Ohje: Garnstudio

Lanka: Steinbach Wolle Capri (grammat hukassa)

Oon suht koht tyytyväinen lopputulokseen, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen tekemäni kaarrokepaita. Lanka on puuvillaa, koska villaista ei voisi juuri koskaan pitää ilman että hikoilisi kuin pieni sika (Mistähän tuo sanonta tulee, tai onko joku nähnyt pikku potsien hikoilevan kovasti?). Pinkillä "vuorattu" kaulus sekä hihansuun nappilistat oli miusta kivoja yksityiskohtia. Napit on oikeasti paremman väriset, kuin kuva antaa ymmärtää...

Loppukevennyksenä kuva "munamaljakosta". Siis jos oikein mielikuvitusta käyttää, niin tuo maljakko tuo ehkä kananmunan mieleen... Sanoin siis EHKÄ... Alla oleva liina on muuten se, jota on käytetty aiemmin kuvissa olleen neliövadin pinnan tekemiseen.

Piraattitehtailua ja jotain muutakin

Nyt varmaan joku Pentik-vakooja murahtaa miulle kun näkee nämä piraattitehtailut. Tein keramiikkatunneilla kipsimuotin Pentikin Inkivääri-vadista ja valoin sillä kulhoja itselleni puhtaasti ei-kaupalliseen käyttöön. Valusavi hupeni yllättävän nopsaan, joten kulhoja tuli vain kolme. Tässä kaksi valmista:

Kuvausalusta on vino, kulhot eivät... Tai no... Valkoinen kulho on kristallipintainen, mikä ei ehkä kuvan kautta välity. Vaaleanpunainen on näistä ehkä kivempi. Onneksi keramiikkatunneille tuli toinenkin, joka oli tämän värin kannalla, niin saatiin vähän uutta väriä kehiin niiden iänikuisten tylsien lasitteiden rinnalle. Samalla vaaleanpunaisella lasitin myös tämän mutkulakulhon, joka alunperin oli lautanen, mutta ei halunnutkaan olla lautanen:

Neulerintamalla valmistui vihdoin ja viimein yksi lähes iäisyysprojekti. Kuvaaja poistui valitettavasti yön selkään, joten tässä vain pikainen esikatsaus miun ensimmäisestä kaarrokepaidasta. Parempia otoksia luvassa myöhemmin.

 

Viime viikonloppuna miulla oli treffit Erikeeperin, Sarafan-kankaan tilkkujen sekä tylsien valokuvakehysten kanssa.

Kehykset ennen:

Ja kehykset jälkeen (tai no yksi kehys, eikä edes sama kuin näissä ylemmissä kuvissa, mutta...):

Jottain... (eli ei keksi mitään otsikkoa)

Neulomukset tahkoaa tällä hetkellä keskeneräisten suossa. Lisäksi koko ajan tekisi mieli aloittaa kaikkea uutta... (What else is new?)  Koska kalenteri on kääntynyt jo helmikuulle, niin tässäpä olis helmikuu:

Näin sunnuntai-iltana ei oikein valo tahdo riittää eikä kuvaaminen tullut päivällä mieleen. Mutta koska en tällä kuvalla aio osallistua "Vuoden 2007 paras ilmoitustaulusta otettu kuva" -kilpailuun, niin menköön nyt tämän kerran.

Ensimmäistä kertaa neuloin jotakin myös konstaapelille. Istuvat kuin nakki silmään, eli (miun mielestä) sopivat tuli.

Sukat

Lanka: Novita Nalle, harmaa-musta kirjava

Malli: Kärjestä aloitettu suht perussukka, wrap and turn -kantapää

Tuo oli huomattavasti helpompi kuvata, kuin yritys ottaa samassa paikassa omista jaloista kuva... Nämä ovat ensimmäiset kärjestä aloittamani sukat ja nämä ovat kyllä miun ehdottomat suosikit! Kuvasta ei saanut hyvää salamilla ;) tai ilman, joten tässä hieman muokattu versio.

Tiger Eyes -sukat

Lanka: Novita Nalle, vaaleanpunainen

Malli: Elaine Rowley: Socks socks socks