T-paitatehtaalta, päivää!

Ajattelin kerrankin tehdä perus t-paitoja ihan sarjatuotantona. Testasin eilen ensin yhden kappaleen, totesin mallin hyväksi ja samaan hengenvetoon leikkasin niitä neljä lisää.

Kaavat SK 10/2008 (helmaa jatkettu 15 cm ja hihoja lyhennetty saman verran)

 

Vartalo-osa leikattu mummon vanhasta Nanson t-paidasta, hihojen kangas ylijäämää edellisestä t-paitasessiosta

 

 

Tämä kangas jäi yli kesämekosta

Tämän leikkasin ensimmäisenä, enkä lyhentänyt ylipitkistä hihoista kuin viitisen senttiä, joten hihoista tuli aika pitkät...

 

 

Eurokankaassa oli taas Nanson trikoita halvennuksessa, tämä kangas on saalista sieltä. Tosin olen sitä mieltä, että Nanson raitakoneenkuljettajalla oli pahempi päivä tätä tehdessä. Tai sitten minä en vaan osaa leikata... :D

 

Kangas on samaa satoa kuin edellisessä. Kangas kutistui olevinaan 15 senttiä pesussa, mikä tuntuu kyllä aika huimalta... Teki tiukkaa saada kaikki osat leikattua, mutta kun jaksoin tarpeeksi pyöritellä kaavoja, niin onnistuihan tuo lopulta. Isot napit ovat samoja kuin tässä pipossa, pienet puolestaan jokin muinaisjäänne.

 

 

Tämäkin kangas on Eurokankaasta. Muistaakseni ostin kesällä palalaarista samalla reissulla kuin tuon isokukkaisen. Tavoitteena oli saada tähän sellainen iso "poolomainen" kaulus... Lopputulos jotakin muuta, mutta kuvaajan mukaan "ihan kiva". (Voisko pahemmin edes sanoa? Ihan kiva... Brrrrh.)

 

Säätiedotuksia katsoneet varmaan tietävätkin, että täällä idässä sataa tänään vettä. Ja paljon. Tässä siis selitys mielenkiintoisiin poseerauksiin. Hehkeä maisema on meidän takapihalta, eli turha edes kysyä, onko tehty vielä mitään pihatöitä... (In the jungle, the mighty jungle...)

Korillinen auringonkukkia

Uusimmassa Novitassa oli kivan näköisiä neulahuovutettuja auringonkukkia. Koska pihassamme ei kasva yhtään oikeaa auringonkukkaa (tai mitään muutakaan...), niin ajatus korillisesta neulahuovutettuja auringonkukkia alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Joopajoo... Olishan se pitänyt muistaa, että neulahuovutuksella ei ole mitään tekemistä huovutuksen kanssa ja, kuten ennenkin, se tökkii. Kirjaimellisesti. Tökyttelin yhden illan, aikaansaannoksena yksi auringonkukka. Neulahuovutettuna se oli niin hapero ja rähjäinen, että apuun piti ottaa perinteiset aseet, eli vanha kunnon mäntysuopa ja vettä. Sitten vielä vähän radikaalimpi veto (kun ei tuo Novitan Hahtuvainen tahtonut huopua), eli pesukoneeseen 40 C ohjelmalla. Jo vain alkoi huopua! Korillista näitä ei tullut, mutta yksi kissallinen kuitenkin:

Hyvää Marjon-päivää!

"Tänään nimipäiviään viettävät Marja, Jaana, Marjaana...", mutta yleensä listalta puuttuu Marjo. Syrjintää, sanon minä! Sattuneesta syystä tiedän, että tänään on myös Marjon nimipäivä, joten sen kunniaksi leivoin jotakin hyvää. Samalla nimpparitoivotukset kaimoille ja muillekin tänään nimipäiviään viettäville!

Maistuis varmaan sullekin...

MUSTIKKA-VANILJA MUFFINSSIT (12 kpl)

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 1/2 dl maitoa tai kermaa

Täyte: vaniljakastiketta (vanhanajan Blåbandia "paksumpana" versiona)

          mustikka-vadelmahilloa (made by Martat)

 

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon/kerman kanssa. Laita voideltujen muffinssivuokien pohjalle noin puolet taikinasta ja tee jokaiseen pieni syvennys. Laita keskelle hilloa ja vaniljakastiketta. Laita loput taikinasta päälle (itse laitoin pursottamalla muovipussilla). Paista 225 C/ 12-15 min.

Irrota jäähtyneet muffinssit vuoasta. Totea tässä vaiheessa, että ne eivät kestä kunnolla kasassa oikein päin. Käännä muffinssit katolleen, pursota päälle tomusokerikuorrutetta (2 dl tomusokeria, sopivasti vettä) ja koristele vaikkapa mustikoilla. Sitten vain päiväkahvit porisemaan ja käy kimppuun...

 

SNY syksy 2009

Ajattelin pitkästä aikaa olla aktiivinen, ja osallistua SNY syksy 2009 -vaihtoon. Mukaan mahtuu vielä ja aikaa ilmoittautua on reilu viikko, joten hopi hopi tänne:

Aikaisemmin olen ollut mukana kahdessa jouluyllätysvaihdossa (JYV 2006 ja JYV 2007), sekä ennen blogia huivivaihdossa. Tässä välissä on ollut sopivasti taukoa, joten nyt taas innolla mukana... :D

Emilia Karoliina tupla-weellä

Lauantaina käytiin erään pikkuneidin kastajaisissa. Nimeksi tuli Emilia Karoliina (tämä oli siis ennakkoon tiedossa). Askartelin kastajaisiin kortin, jossa tuo M alkoi näyttää vähän oudolta. Ja kappas, sehän onkin tupla-wee. Siis Emilia Karoliina tupla-weellä... Kortin malliin sain inspiraatiota Kirsin hienosta rippikortista. Erityisen ylpeä olen tuosta pliseeratusta pitsireunasta. Se on leikattu ihan tavallisesta valkoisesta paperista kuviosaksilla (piparkakku) ja prässätty aaltokuvioisella kohokuviointisabluunalla. Ja jalkapohjien taustanasturat sai hyvin maastoutettua kukkiin! Keskellä oleva "keijuvauva" on 3D-kuva, vaikkei se näissä oikein näykään...

Kuvat on otettu auringon ollessa jo hyvin hyvin matalalla, joten yritin (huom. yritin) vähän peitellä pisimpiä varjoja...

 

Inspiraatio

Olen lähes koko kesän taistellut erään Amy Butlerin kassin kanssa. Toistaiseksi olen tappiolla. Se on vaan niin hirmuista säätämistä, ei sovellu tällaiselle mulle kaikki heti -tekijälle. Eilen sitten iski inspiraatio ja valmista tuli samoin tein. Tosin ei siitä kassista, vaan tästä:

 

Ohje: Ottobre (kaavaa suurennettu kokoon 125 % ja sisälle lisätty kolme taskua + hihnat tehty miten sattuu...)

Kankaat ja nauha: Jämiä, Tildaa, päällikankaaseen silitetty tukihuopaa

Lopputulos: Tyytyväinen (ja se Butler mulkoilee syyttävästi tuolta silityslaudalta)

Kesäloman (joka on enää muisto vain, huoh...) loppupuolella virkkasin ylijäämämatonkuteista vessaan maton. Väri olisi sopinut hyvin lattialaatan kanssa, mutta vaalean vedenvihreään seinälaattaan yhdistettynä lopputulos olisi ollut äklö. Siispä väriaineet koneeseen ja matto pesuun... Siitä piti tulla vaaleanharmaa, joten en tiedä kuka pisti tätä mustikkaista sävyä koneeseen... Ei hyvä! Virkatun pitsin ohje oli Melody Griffithsin kirjasta "201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin".

Tässä kuvat ennen ja jälkeen:

 

Ostin kun halvalla sain!

Tämän päivän kesäteatteriesitys (Tankki täyteen) kummittelee vielä mielessä, siitä pukkas otsikkoa... Mutta sain kyllä halvalla nuo langat, joten ei ihan harhaan mennyt. Pikkuveliparka on jäänyt lähes osattomaksi neulomusten suhteen, eli häneltä löytyi vain yhdet villasukat. Nyt tilannetta on korjattu toisen parin verran.

Lanka: Novita Isoveli Colori (kun halvalla sain!)

Malli: Perussukka kokoa 43 (?), mallineuleena osittain krokotiilinnahka (eli yksi kerros 1o 1n, kaksi kerrosta oikein)

Pitäisköhän näidenkin koipien omistajalle neuloa sukat? Tai hankkia riittävän iso nojatuoli...

Koekeittiö vauhdissa...

Tänään olen saanut röpätä kotona ihan ominpäin ja jälki on sen mukaista... Nythän on siis LOMALOMALOMA! Pistin koekeittiön pystyyn.

Tajusin, että nyt voisi vihdoin olla saumaa ruveta värjäilemään näillä Kool Aideilla, jotka ovat marinoituneet joitakin vuosia kaapin perukoilla. Minulta ei vain oikein löytynyt sopivaa lankaa (juu, luitte oikein!), mutta kun into pukkaa päälle, niin ei anneta sen estää. Kaksi kerää harmaata Coralloa (75% villa, 25% polyamidi) ja Kool Aidit sävyissä Black Cherry ja Pink Lemonade (kaksi kumpaakin)... Tavoitteena liukuvärjäys, joten tein kummastakin kerästä kolmiosaisen vyyhdin.

Sävyistä tuli ihan kauniita, kun pohjalla on harmaa lanka. Vertailun vuoksi kuva vyyhtejä (liian tiukasti) sitoneesta valkoisesta langasta:

Muuten lopputuloksesta tuli ihan hyvä, mutta värjääjä sotki toisten vyyhtien järjestyksen, eli menivät eri järjestyksessä väriliemiin (tumma-keski-vaalea ja keski-tumma-vaalea)... No, yritys hyvä kuitenkin. Sitä ihmettelin kuten monet muutkin, että kuinka kummassa kukaan koskaan ikinä voi juoda tuota ainetta? YÄK!

Koska keittiössä oltiin ja pakastimessa on uhkaavan paljon viime syksyisiä omenahilloja, niin kokkailin jotain oikeasti suuhunpantavaa.

Omenapiirasia

Pohja: Dansukkerilta

Täyte: Omenahilloa (itte tehtyä...)

           2 dl piimää (kun ei ollu muuta...)

           2 munaa

           0,5 dl sokeria

Ohjeesta tuli muffinssipellillinen (12 kpl). Mmmm...

Huom. Metsämansikat ovat kuvausrekvisiittaa... Hyvää oli ilmankin! :D

Vähälumista edelleen!

Missä miun mekkokelit oikein viipyy, häh? Tällä olis taas uusi mekko, mutta hätinä tarkeni tehdä pikakuvaukset se päällä ja sitten äkkiä sisälle lämmittelemään... Hrrrr.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ohje: SK 6-7/2009 (Nimensä mukaan helppokaava)

Kangas: Eurokankaan palalaari

Jälleen sorruin ostamaan kangasta ohjeen mukaan ja sitähän riittäisi vaikka toiseen mekkoon... Mekko oli tosi nopeatekoinen ja yllättävän hyvin se istui päällekkin. Pelkäsin sellaista makkara nakinkuoressa lookkia, mutta ihan tässä on makkara(t) makkarankuoressa! :D

Kerrankin muuten kuvassa on tukka suoraan kampaajan käsittelyn jäljiltä. Eikös näytäkin siltä! ;) Niin ja automaattiselle langankatkaisijallekin löytyi myös muutakin käyttöä, eli sehän on just sopivan kokoinen rotkale kuvausrekvisiitaksi... Vilma ei onneksi stressaa kesäkeleistä tai niiden puuttumisesta, vaan ottaa näin rennosti:

Vai mites päin tää katti onkaan?

Suomen suvi on lyhyt ja vähäluminen...

Eipä uskoisi, että viime viikonloppuna lämpömittari hipoi kolmeakymmentä, kun nyt siellä on "lämmintä" noin kymmenesosa siitä. Tämän iltaisiin juhliin suunniteltu vaatetus olisi soveltunut paremmin tuohon ensimmäiseen, mutta pärjäsihän tuota pienellä säädöllä nytkin.

Mekon kaavat: Moda 6/2007

Kangas: Eurokankaasta

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida sanan "empiremallinen" kohdalla, mutta kuvien kukkakepeillä mallit eivät ikinä näytä niin pussittavilta... Kangasvalintakin saattoi olla turhan paksu. Ensiapuna ompelin mekkoon n. 10 cm leveän kiinteän vyökaitaleen, joka kavensi hieman vaikutelmaa. Mekko on silti osastoa "en nyt oikein tiedä"... Mutta tuli sitä ainakin kerran pidettyä.

Koska sää oli lähempänä pakkasta kuin hellettä, piti eilen illalla kiireen vilkkaa tehdä jonkinsortin hihatin. Vanha kittana Henkkamaukan kietaisuneuletakki sai uuden elämän bolerona. Leikkelin etukappaleet kaareviksi ja takakappaleen lyhyeksi, tein alavarat sieltä tännepäin ja tikkasin äkkiä kasaan. Ajoi asiansa, mutta ei ilkeäisi näyttää nurjaa puolta kellekään... :)

Kuvissa voitte myös "ihhailla Pielisen pintoo" (sitä en tiiä, että korvensiko rakkaus rintoo...). Polku puolestaan johtaisi Kolin huipulle (tai kutakuinkin sinne), mutta korkkareilla tyydyin hyppimään vain tuolla sataman läheisyydessä polun alkupäässä.

Meidän talouden vanhin vanheni entisestään, joten korttiaskarteluakin tuli taas harrastettua. Miehillehän asiat ei aina mene perille heti ensimmäisellä kerralla, niin tässä nyt on sitten vähän toistoa...