Käynnistymisvaikeuksia

Tuon neuletakin jälkeen ei ole oikein jaksanut innostua mistään. Onneksi joku tässä  taloudessa kuitenkin saa langoista paljonkin irti... Jospa se olis tarttuvaa.

P.S. Ai mikä hullunkiilto silmissä...

Sammakko(taimikämuuvaan)professori ennustaa: "Pakkaset loppuivat tältä talvelta."

Arvaatteko mistä tiedän? Ihan ilman sammakkoakin... No, sain valmiiksi neuletakin, jossa kerrankin meni kaikki putkeen ja siitä tuli just sopiva. Lämpötila laski melkein heti nollaan ja sillä tiellä jatketaan. Mutta takaisin neuletakkiin, siitä tuli (ainakin melkein) TÄYDELLINEN! Olen onnistumisen suhteen niiiiiiin iloinen kerrankin.

 

Ohje: Heart Yoke Cardigan (Designer Knitting Holiday 2009)

Lanka: Garnstudio Drops Alpaca

Puikot: 3,5 mm

Lisäsin vartalo-osaan pituutta (kuten lähes aina), neuloin hihansuihin yhtä leveän ainaoikein-reunan kuin helmaankin ja vaihdoin värien kulkua kaarrokkeessa (koska kaksi sävyä olivat liian lähellä toisiaan, toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa). Lyhennettyjä kerroksia tein varmaan vähän vähemmän ennen kaarroketta, kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, kun en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Nyt ne eivät ainakaan tee mitään outoja kulmia olkapään alle. Muuten taisin mennä ohjeen mukaan. Koon puolesta jännitin viime metreille saakka, sillä joko lanka oli ohuempaa tai käsiala tiukempaa, mutta mallitilkun perusteella valittu suurempi koko osoittautui just oikeaksi.

Nyt on vähän takki tyhjänä, että mitähän seuraavaksi... Mutta paistattelen vielä hetken aikaa tämän loisteessa! (Ja odotan kiven putoamista päähän)  :D

Bling bling

Eilen sain taas mielenvirkistystä, sillä vuorossa oli hopeasaven jatkokurssi. Syksyn kurssin seuralaisen sain jälleen melko helposti houkutelluksi mukaan... Meidän lisäksi kurssille saapui pakkasta uhmaten (naapurikunnassa oli yli -40C...) vain yksi henkilö, joten ohjaajalla riitti hyvin aikaa meille kaikille. Kuusi tuntia kului TODELLA nopeasti, mutta ehdin saada siinä ajassa kuitenkin näinkin paljon aikaan. Kiillotusta tosin piti jatkaa vielä kotona...

Rintakoruun tein jo ennakkoon kotona Fimo-massaan muotin kolmesta tähtianiksesta. Sisäinen harakkani halusi laittaa vielä vaaleanpunaiset zirkonit jokaisen "kukan" keskelle.

Kaulakorun muotti on tehty samoin eväin kuin rintakorun. Tällä kertaa laitoin kiinnityksen riipuksen taakse, jottei se kaulassa ollessa pyörisi nurinpäin.

Hopeasavesta jäi vielä jäljelle pienen pieni nötönen, josta pyörittelin yhden helmen ja tein siihen täpliä pursotettavalla savella. Yhdistin riipukseen myös ihanan vihreän jade-helmen.

Kivaa oli ja voisi mennä vielä toistekin! Kunhan vain joskus oppisi käyttämäänkin koruja... :D

Tavikset

Korttienpostitusreissu kesti sen verran kauan, että automatkojen aikana ehdin neulomaan tavis-villasukat. Jopa resori on perinteistäkin perinteisempi kaksi oikein kaksi nurin, eikä missään muuallakaan kikkailtu. Autoneuleeksi on nimittäin pakko ottaa jotakin sellaista, jota pystyy neulomaan ilman että tarvitsee liikaa katsella käsiinsä. Lankana Novitan Nalle sävyssä talvi, ajalta jolloin kerässä oli vielä 150 grammaa...

Ystävänpäiväterveisiä Rovaniemeltä!

Tämän vuoden ystävänpäiväkortit kävin postittamassa Joulupukin pajakylästä. Kai niitä laatikoita olis lähempääkin löytynyt, mutta maisemanvaihdos silloin tällöin tekee hyvää. Ja pitäähän sitä pukille käydä mainostamassa, kuinka kilttinä on ollut...

Tässäpä kuvapläjäys:

 

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Korttiloita tuassiisa

Helmikuun synttäreitä silmälläpitäen valmistui tällainen keijukortti:

Leimakuvan sain SNYltä, väritys Inktenseillä.

Serkun vauvalle puolestaan lähtee tällainen kortti:

Leiman ja värityksen tiedot samat kuin yllä.

Muokkailin vielä hieman noita aiemmin näyttämiäni kukkia. Kylläpä tuollainen valkoinen kynä on hyvä niiiiin moneen juttuun! :D

Eläkepäiviä odotellessa

Omia eläkepäiviä tässä ei vielä ehkä kannata alkaa odottaa, mutta työkaverilla aamukammassa on jäljellä enää seitsemän päivää. Tarjouduin vapaaehtoiseksi kortintekijäksi ja sain luvan tehdä huumorikortin. Eli valitusosoite on Jurvan kunnassa! :)

Mitäs muuta ne eläkeläiset tekeekään, kuin tuhlaavat eläkerahansa peliautomaatteihin? Vai onko mulla jotenkin vääristynyt mielikuva... :D Tuota leimaa ei vain voinut vastustaa.

Korttihärpäkkeet tuppaavat olemaan aika hyvissä hinnoissa ja kuumehouruissani mietin, että miksei esim. noita kukkia vois tehdä itsekin. Periaatteessa mikä ettei, mutta työmäärään nähden näiden hinta se vasta kova oliskin. Paperit on marinoituneet jostain 80-90 -lukujen taitteesta saakka, joten materiaalikuluja ei tainnut tulla nimeksikään.

Pahnan pohjimmainen

Huomenna jopa se pahnan pohjimmainen ystävistäni täyttää 30 -vuotta, eli voidaan seuraavaksi alkaa odottaa nelikymppiskierrosta (eiiiiiiiih...). Tässä iässä korttiin on jo hyvä valita hillittyjä värejä, asiallinen kuva-aihe eikä mitään turhaa bling-blingiä...

HAH!

Hapanmetsä -vuori

Jo useampana talvena minun on pitänyt neuloa itselleni kämmekkäät, sillä ah-niin-ihanissa toimistohommissa tuppaa toisinaan olemaan niin kylmä (ilmastointi, lämmitys, mikä milloinkin...), että sormia (ja varpaita ja ja ja) palelee. Lopulta sain tällaisen suurtyön tehdyksi. Tosin sen kunniaksi työpaikan pattereista otettiin termostaatit pois, joten vuorossa on +26 C helleaalto ("mukavaa" vastapainoa ulkona olleelle vastaavalle miinusmerkkiselle).

 

Ohje: Mallineule Sourwood Mountain -kämmekkäistä, tosin langan loppumisen pelossa en tehnyt ranneosiota ohjeen mukaan, vaan jatkoin oksaa ranteeseen asti. Peukalokiila ja silmukkamäärät omasta päästä.

Lanka: Miinan Möttöset, punasipuli-porkkana (näköjään melkein naapurista...)

Lopputulos: Ihan jees.

Arvatkaapa muuten kuvasinko ihan itse automaattilaukaisimella? No shit, Sherlock... :D

Encore une fois

Pahoittelen, jos muillakin alkaa otsikosta soida päässä se karsea renkutus muutaman (?) vuoden takaa. Ei ollut tarkoitus...

Täällä on puikoilta päässyt taas yksi pipo. Tai tämä on oikeastaan mallia kotsa.

 

Ohje: Designer Knitting Fall 2009

Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk (Kiitos Joulupukille!)

Puikot: 2,5 ja 3

Ohjeesta poiketen neuloin oikeat silmukat kiertäen ja tein myssystä puoli mallikertaa pidemmän (aloitin krs. 15 ja tein kaksi kokonaista mallikertaa). Lanka on aivan taivaallisen pehmeää eikä kutita yhtään. Myssystä tuli myös riittävän löysä ja on senkin takia aivan ihana pitää päässä. Tykkään tykkään!

Hattusta pingotellessa oli käyttöä myös näille lautasille, joiden valmistuksen Pentik meni lopettamaan ennenkuin meikä ehti alttarille...