Vähän puhetta, paljon asiaa (tunnetaan myös nimellä joulukortit 2010)

Ne teistä jotka eivät ole vielä saaneet meiltä joulukorttia eivätkä halua sitä ennakkoon nähdä, niin eipä sit kannata jatkaa tämän pitemmälle. Tässä nimittäin ovat joulukortit 2010.

Leimakuvat on väritetty sekä Inktenseillä että ProMarkereilla (oho!). Leimoja/leimakuvia on saatu/hankittu messuilta, ystäviltä, entisestä varastosta sekä taitaa joukossa olla viime vuoden JYV-vaihdossa saatujakin kuvia. Pitsit, nauhat ja napit ovat aarrearkusta. Muut tarvikkeet mikä mistäkin.

Tässäpä ne, sen pitemmittä puheitta:

Äiteen synttärit

Syksyn/talven juhlaputki jatkui, sillä eilen oli äitin synttärit. Joulukorttirumban keskellä syntyi tällainen (ylläripylläri) kissakortti.

Korttiloita ja kakkuloita...

Marraskuun hämäryys ei ole innostanut kuvaamaan mitään valmistuneita töitä, joten koko kuukausi livahti ohi ihan huomaamatta. Eipä tuota valoa vieläkään ole, mutta yritetään nyt välillä vähän päivittää...

Tänä viikonloppuna juhlittiin penskan (eli veljeni) kaksoistutkintoon valmistumista. Sankarin itsensä keskittyessä juhlimiseen (siitä ei sen enempää... ;) Onneksi on Photoshop!) sisko pakersi keittiössä. Kuviin asti pääsi tämä kakku:

Ohje: Yhteishyvä 12/10 Luumuprinsessakakku

Luumuhillo on korvattu mansikkahillolla, rahkaksi vaihdettu lime-valkosuklaarahka ja taikinasta jätetty pois piparkakkumauste. Muuten taisin mennä ohjeen mukaan. Kuorrutus ja koristeet on tehty sokerimassasta, joka olikin miellyttävä uusi tuttavuus. Ainakin tuo lilan värinen käyttäytyi todella mallikelpoisesti! Koristeet on tehty liljan mallisella muotilla ja kovetettu muutama päivä huoneenlämmössä foliosta tehtyjen renkaiden päällä. Koristeluna on helmiäissävyisiä strösseleitä. Helppoja, mutta hienoja (ainakin omasta mielestä). Tässä vielä lähikuva:

Samaiselle päivänsankarille (paino sanalla sankari) tein myös kortin. Kissa, kuinkas muuten...

Eräs toinen puolestaan täytti kakskyt ja risat:

Ja kolmas pari vuotta vähemmän:

Kaikki leimakuvat on väritetty osaksi Inktenseillä, osaksi Promarkereilla. "Juustonaksulle" on lisätty hullunkiiltoa silmiin Glossylla, samoin numeroita yritin hieman korostaa samaisella töhnällä. Muuten näistä ei kai sen erikoisempia...

Neulottukin on, muttei kuvattu. Samoin joulukorttitehdas on toiminnassa... Jostain kun sais vähän valoa. Ja aikaa...

Rotinoilla

Kävin tänään virallisesti tervehtimässä tulevaa kummityttöäni. Tämän tätin lahjoihin on hyvä tottua jo pienestä pitäen, eli paketista löytyi jotakin neulottua.

Ohje: Drops

Lanka: Saman firman Alpaca

Tyttö oli kasvanut kovasti sitten viime näkemän, mutta taitaa tämä vielä jonkin aikaa päälle mahtua. Väriksi valitsin "jotain muuta kuin vaaleanpunaista", tosin vaaleanpunainenkin oli näköjään jo hiipinyt vaatevalikoimaan... Sävy on siis murrettu lila, mutta ei siitä saanut näillä syyshämärillä järjellistä kuvaa. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta koska en lukenut ohjetta niin huolellisesti (köh...), niin en huomannut että palmikkokohtien ja sileän väliin olisi pitänyt neuloa yksi kerros nurjaa. No, menee se näinkin. :)

Kortin mallin bongasin Kirsiltä, joka oli bongannut sen täältä. Tässä meni muutama hetki näperrellessä, mutta onpahan kerrankin erilainen kortti! Tervehdyksen sidoin kahvaan kiinni.

Viemisiin vielä jatkoksi feta-pinaattipiirakkaa... (Olis pitäny tehdä itellekin...) :D

Harhapoluilla, ellei suorastaan eksyksissä

Hopea- ja pronssisavikurssin lisäksi kävin emalikurssilla (sama seura, sama paikka). Tein taas pari riipusta, jotka tuntuivat kaipaavan ketjukseen jotain muuta, kuin perinteisen valmiin ketjun. Niinpä eilen Taikasormet -messuilla ostin "hieman" tarvittavia korunosia (ja paljon jäi myös uupumaan). Nämä ovat siis ensimmäisiä itsetehtyjä koruviritelmiä, joten näihin voi suhtautua samalla suopeudella kuin ihka ensimmäiseen ainaoikein -neulottuun kaulahuiviin.

Riipuksessa on kolme emalilätkää, joihin on sulatettu lasihelmiä. Helmet vähän karkasivat uuniin laitettaessa, joten sijoittelu ei vastaa suunniteltua... Ensiyrityksellä läpikuultavasta kuparista tuli läpikuultamaton tiili (yöks). Lisäsin päälle kerrokseen läpikuultavaa savutopaasia ja pari helmeä, joten sain kuin sainkin tällaista läpikuultavaa pintaa toisessa sulatuksessa. Yhdistin lätkät välirenkailla ja kiinnitin ne vaijeriin. Lisäsin vaijeriin myös pari sävyyn sopivaa helmeä. Korun kiinnityksenä on perinteinen papukaijalukko.

Toisen riipuksen kohdalla ei jäänyt aikaa uusintasulatukseen, joten iskin siihen kaiken tarvittavan (?) kertalaakista. Pohjalla on turkoosia, päällä (olevinaan vain vähän) valkoista ja mukana oli myös kuparia, jota ei kyllä lopputuloksessa näy... Tämäkin päätyi vaijeriin ja kaveriksi laitoin vähän litteitä, valkoisia helmiä.

Korujen näpräyskin vaikuttaa yllättävän mukavalta touhulta, hmmmm...

Lisää bling-blingiä

Perjantai-ilta ja lauantaipäivä sujuivat rattoisasti kursseillessa. Aiheena oli pronssi- ja hopeasavi ja seurana vanha tuttu... Suurimmat odotukset kohdistuivat itselle uuteen materiaaliin, eli pronssisaveen. Ohjaaja tosin varoitti heti alkajaisiksi, että pronssisaven poltto on täysin tuulella käyvä laji, eli ikinä ei voi tietää, onnistuuko vai ei. Onnistumisprosentti olisi ehkä n. 10-20%. No, niinhän siinä sitten kävi, että kuuluin valitettavasi enemmistöön eikä mikään kolmesta työstäni palanut kunnolla. Pronssin osalta jäi vain luu (tai murenevat korut) käteen... :(

Onneksi hopeasavi on "luotettava" materiaali, niin ei mennyt viikonloppu täysin harakoille.

Riipuksen pinta on kuvioitu struktuurilevyllä ja riipuksen muoto ja kolo leikattu muoteilla. Tein riipukseen myös pienen reiän, johon ripustin välirenkaalla onyksihelmen. Silmukkalenkin liimaaminen onyksiin meinasi olla tämän korun vaikein osuus, mutta yön aikana oli tapahtunut ihmeitä ja helmi näyttäisi pysyvän paikallaan! Pituutta korulla on n. 3 cm. Koru näyttää kutakuinkin samalta, kuin etukäteen kuvittelin (mikä on HYYYYYVIN harvinaista) ja olen siihen tyytyväinen.

10 g hopeasavipalasta jäi vielä vähän yli, joten siitä piti äkkiä lätkäistä jotakin kasaan, ennenkuin se kuivuisi liikaa. Tätä korua en siis ideoinut mitenkään etukäteen ja sen on kyllä näköinenkin... Painoin jäljelle jääneen hopeasavipalan litteäksi vanhan napin avulla ja istutin keskelle kirkkaan zirkonian. Siinäpä se, eikä siitä sen enempää...

Ikä on vain numero

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä miun kortit ovat aika lailla samantyylisiä, olipa vastaanottaja sitten 1 v tai 55 v... Siis kissoja kaikille, sehän passaa! ;)

Tämä kortti meni 19-vuotiaalle:

Ja tämä 10-vuotiaalle:

Onhan niissä ihan selvä ero... not! Väritykset ym. selitteet ovat samoja kuin aiemmissakin, joten niistä ei sen enempää.

Alemman kortin leimakuvasta tulee mieleen tapaus tosielämästä, kun meidän kastelukannulle kävi samalla tavalla, eli siellä oli hiiri. Ainut vain, että se oli ollut siellä veden seassa jo useita viikkoja ja huomasin sen vasta vettä kaataessani. Liuennut hiiri kastelukannun suuttimessa=YÄK! Mutta tämän leiman hiiri harrastaa vain kelluntaa tuossa pinnalla... :)

Korttisesonki meneillään

Laitanpa muistaessani nämäkin kortit tänne...

Viikko sitten piti yrittää keksiä 60-vuotiskortti miespuoleiselle henkilölle. Ei niin kauhean helppoa, kun leimasimista löytyy lähinnä söpöjä elukoita tai muuta vastaavaa. Päätinkin sitten pysytellä aikalailla simppelillä linjalla, eli vähän erilaisia papereita, ääriviivatarroja, pari niittiä ja siinäpä se.

Töissä oli jälleen läksiäiset ja tein sinne kortin.  Kyseinen henkilö on kissaihminen ja harrastaa myös neulomista, joten tähän oli helppo valita kuva. Tuli ehkä vähän pinkinpuoleinen, mutta...