Uuden lelun uudet lelut

Syksyllä ostamani Sizzix Big Shot on siinä mielessäkin kiva, että sitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen. Kouvolan pysähdyksellä Veturin Sinellin halvennuksesta lähti mukaan pari kohokuviointitaskua sekä nuo Tim Holtzin kukkastanssit. Ylemmässä kortissa yritin vähän leimasimella korostaa noita kohokuviointeja ja alemmassa puolestaan hioin niitä ja kortin taustaa santapaperilla. Mitähän muuta sanottavaa näistä olisi? Jaa, kuvat puhukoon puolestaan ja niistä selvinnee myös käyttötarkoitus...

Virkkuri 2 ♥

Oi ja voi, tuo Molla Millsin Virkkuri 2 kirja on aivan ihana! Ekasta osasta innostuin vain laimeasti, mutta tuo kakkososa on aivan huippu! (Tähän väliin paljon lisää hehkutusta). Mullehan tietysti riittää, että on pilkkuja. Tai sydämiä...

Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kirjovirkkausta ja sehän oli yllättäen paljon helpompaa, kuin kirjoneule. Se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, että väriksi valikoitui keltainen ja kuvioksi pilkut. Ai niin, ja siis kassihan siitä tuli:

Lanka: Catania

Koukku: 2,5 mm

Kahvat ompelin tukikankaalla vahvistetusta puuvillasta. Vuori on myös puuvillaa ja kiinnityksenä on vetoketju, ettei kassi rehottaisi aivan auki kylillä kulkiessa. Itse tykästyin kovasti tähän kassiin. Eikä kerrota kellekään, että Rva Symmetriaa harmittaa tuo kuvion jakautuminen tuolla tavalla pöhkösti noihin kahvoihin nähden...

Viime kevään kevättakki

Blogeja katsellessa tulee sellainen tunne, että takkien ompeleminen kivoista kuviokankaista onnistuu ihan suit sait sukkelaan. Ei kai se siis voi niin vaikeaa olla? Ei ehkä, jos löytää valmiiksi täydellisen kaavan. Tai jos on ollut käsityötunneilla myös 7 lk:n jälkeen... Mutta harvoin kai sellainen tuuri käy (siis kaavojen osalta)?

Verho-osastolta tarttui joskus mukaan Vallilan verho, josta ajattelin tekeväni takin. Kaavat taisivat olla Ottobresta. Varmaksi en enää muista, sillä tämä takkihan on ommeltu viime keväänä. Silloin se jäi hihansuiden ompelua vaille, koska takki tönötti ja jäykisteli eikä istunut hyvin. Niinpä se jäi vuodeksi kaapin perälle hautumaan. Tänä talvena/keväänä olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä näitä keskeneräisyyksiä valmiiksi, sen sijaan että ostaisin vain uusia materiaaleja ja aloittaisin niistä jotain uutta. Tässäpä siis kevättakki 2013, eikun 2014:

Takki on tehty mahdollisimman vähillä muotolaskoksilla, jotta kuvio säilyisi suht ehjänä. Istuvuuden kannalta muotoiluja voisi olla enemmänkin, mutta välttää se näinkin. Vuori on valkopohjaista, keltakukallista puuvillaa, mutta se ei nyt valitettavasti päässyt kuviin. Kuvausmatka tehtiin Tallinnaan, enkä viitsinyt siellä ruveta takin sisustaa esittelemään. Tuntui tarpeeksi pöhköltä kuvauttaa pehvaansa tuolla vanhan kaupungin korkeuksissa! :D

Hihansuiden ompelun lisäksi lyhensin takkia nyt keväällä 10 cm ja siitä tulikin heti paljon paremman mallinen. Tein myös selkään muotolaskokset, jotta takki ei olisi aivan säkki. En ehkä ihan vähässä kummassa rupea ompelemaan toista vuorellista takkia, oli sen verran säätämistä tällaiselle itse(kantapäänkautta)oppineelle ompelijalle. Tosin toinen olisi ehkä jo helpompi...

Niin ja kun Tallinnassa oltiin ja Karnaluksissa käytiin, niin sitä uutta materiaaliakin tuli ostettua ihan vähäsen... Kun halvalla sai!

Pajunkissoja ja hiirenkorvia

Siitä, kun viimeksi olen punonut jotain pajuista, on todella pitkä aika. Sen kyllä huomasi, sillä aluksi mikään ei meinannut sujua ja koko hässäkkä oli tyssätä alkuunsa. Myöskään sivun tunnisteista ( ->) ei löytynyt pajutöitä ja olen kuitenkin ollut kohta kaksi vuotta täällä Bloggerin puolella + jonkin verran "päivittänyt" niitä Vuodatuksesta siirrettyjä tekstejä. Eli tuskin muistan aikaa... Mutta nyt oli vuodenajallisesti erittäin sopiva hetki ruveta punomaan, sillä pajunkissat alkoivat olla niitä helposti irrotettavia, pörhisteleviä versiota ja hiirenkorvat puolestaan vasta aloittelivat esilletuloaan.

 

Tein tuollaisen obeliskin vai mikä tuon häkkyrän virallinen nimi olikaan... Runkoon punoin vuoropunonnalla neljä erillistä kerrosta, sitten tein japanilaisen (???) solmun ja ylös jääneet hännät punoin tuollaisille silmukoille.

Aurinkoinen kevätpäivä sai haaveilemaan jo ensimmäisistä ulkokukista. Mummon vanhoihin valurautapatoihin laitoin orvokkeja ja koska myöhästyin narsissien ostolta, tuohon sinkkisankkoon syntyi täytettä pajusta. Katsotaan, kaipaako se kesän mittaan jonkin kukan seurakseen.

Punonta oli pitkästä aikaa kivaa, sitten kun vauhtiin pääsi. Nyt katselen kaihoten noita naapurin puskan puolella olevia yksivuotisia, täydellisiä pajunalkuja... :)

Klipsulaukku vol. 2

Syksyn mittaan sain aikamoisen kasan klipsuja vähän sieltä sun täältä. Käsityömielessä minulla on aina (liian) monta rautaa tulessa, joten yhden klipsulaukun jälkeen klipsuvarasto on saanut kerätä pölyä melkolailla rauhassa. Nyt ne rupesivat taas tuolta varastosta huutelemaan ja laukku numero kaksi valmistui tänään.

Tällä kertaa rupesin tekemään tätä laukkua tuon kahvan ehdoilla, eli minulla ei ollut tähän mitään valmista ohjetta. Klipsuja meni kaikkiaan 328 kpl, joista 300 laukun sivukappaleisiin ja 28 pohjaan. Lankana on Katian San Remo, menekki vajaa kerä. Laukku on hyvin simppeli malliltaan, eli jos tällaisen haluaa itselleen tehdä, niin alla on kuvat, joista voi ottaa vinkkiä. Sivut on virkattu yhtenä kappaleena ja tuo yksi sauma on lopuksi kiinnitetty ompelemalla. Alemmassa kuvassa oleva pohja on niin ikään kiinnitetty ompelemalla.

Lampaankoipia

Männäviikolla leikkelin yhtenä iltana 16 lampaankoipea. Huh! Ja kyseessä ei todellakaan ollut ruuanvalmistus (ei kuulu meikäläisen ruokavalioon... brrrrh!) vaan kortinvalmistus. Työkaveri täytti pyöreitä ja ainoa asia mitä hänestä tuli mieleen, oli Late Lammas (ollaan siis molemmat sarjan faneja). Tai no vaihtoehtona olisi ollut Fingerporin Rivo Riitta, niin ehkä tää Late kumminkin oli parempi. :D Tämä on taas osastoa "ainakin minua tää nauratti"...

 

Lampaiden valkoiset osat ovat huopaa, muuten materiaalina on kartonki. Silmiin laitoin glossya, joten kuvassa silmät näyttävät vähän... ööh... erikoisilta. Erityisen ylpeä olen tuosta lahjapakettia syövästä Sirkasta! :D

Toinenkin töihin liittyvä kortti on unohtunut laittaa tänne. Syksyllä työkaverille syntyi tyttö ja kortin askartelu oli jälleen minun heiniä. Vaunut ja ympyrän reunukset on leikattu stanssilla, taustakartonki prässätty kohokuviointitaskulla ja tässäkin leikin vähän glossylla noiden keijujen kanssa.

Mikä sull' on, jänönen?

Meillä taitaa olla näitä pääsiäispupuja sun muita pääsiäiskoristeita enemmän ja vähemmän, mutta niinpä vain joukkoon mahtui vielä yksi jänönen. Tästä tulikin varsin menevän oloinen otus, sillä noilla koivilla ei voi olla hyppelemättä. Jätetään kertomatta, kuka omi tämän leikkeihinsä... :D

Ohje: Arne & Carlos "Pääsiäiskoristeet" -kirjasta
Lanka: Novita Nalle ja Drops Alpaca

Aloitin pupun neulomisen muistaakseni vuosi sitten. Jokin siinä meni silloin puihin ja pupun takajalat odottelivat tuolla kaapissa niitä aikoja parempia. Kaivelin koiventekeleet nyt lomaviikolla esiin, käyttöön magic loop -tekniikka ja pupu oli tuota pikaa valmis. Magic loopilla tämä valmistui huomattavasti nopeammin, mutta puikkojen vaihtumiskohdista ei ollut mitään havaintoa, joten pään lisäykset ja kavennukset meni vähän veikkauksella.

Ei voi mitään, mutta tämä pupu saa kyllä hymyn huulille, on se sen verran (kaikella rakkaudella) pöhkön näköinen!

Tapiseerausta

Talon rakentamisessa on se hyvä puoli (tai ehkä siinä on jotain muitakin hyviä puolia...), että aina jää kaikenlaista ylijäämää, jota voi käyttää askarteluun. Niinkuin esimerkiksi tapettirullien jämät. Eräs työkaveri oli nähnyt jossain tapetista punotun korin ja tehnyt siitä oman version, jonka toi sitten töihin näytille. No tietystihän minäkin siitä sitten innostuin ja aloin silppuamaan tapettia suikaleiksi. Siitä jämärullalta siis... ;)

Tähän on käytetty samaa tapettia, kuin aiemmin tekemääni kusudama-palloon. Leikkasin tapetista n. 8 cm leveitä kaistaleita, jotka on taiteltu nelinkertaiseksi. Korin nurkkaan tein uudella kukkastanssillani (Tim Holtz, Sinellistä) koristeen ja onnistuinpa lisäämään siihen myös hieman pitsiä ja napin.

Ketunhäntä kainalossa

Tämä viikonloppu on mennyt ketunhäntä kainalossa. Siis ihan kirjaimellisesti. Joulun aikaan löysin kotoakotoa vanhan käsityölehden, jossa oli mm. pehmojen ohjeita. Aikanaan lehti on ostettu Actionmanin vaatteiden kaavoja varten, eli lehti on aika vanha... Harmi kun nuo veljen Actionmanille tehdyt vaatteet eivät ole päässeet kuviin, sillä kylläpä sitä silloinkin tuli näperreltyä, esim. reisitaskufarkut tikkauksin, Saku Koivun Montreal Canadiens -pelipaita jne. En tajua, miten olen silloin kehdannut/osannut tehdä tuollaisia tikkailuja farkkuihin minikoossa, huhhuh!

Nyt päätin kokeilla, miltä näyttäisi tekoturkiskettu hieman erilaisissa nahoissa... :)

Ohje: SK 11/1997

Minulla oli ehkä hieman ongelmia ohjeen ymmärtämisen kanssa, sillä kettu näytti siltä, että sillä olisi kahdet korvat. Siksi ompelin nuo varsinaiset korvat hieman eri paikkaan, kuin ohjeessa. Ketulle tuli myös varsinainen kyrmyniska, joten raukka joutui kauneuskirurgiaan heti kättelyssä. Niskapoimu on ommeltu käsin umpeen ja tämä kesy kettu sai sen vuoksi tuon rusetin kaulaan. Kyllähän tästä tuli aika vinkeä tapaus! Ja tiedän, se on pinkki... Katsotaan, jääkö tämä odottelemaan vaikkapa ensi joulua vai kenelle tämä matkaakaan.

Ketulle voi antaa myös "ääniä" SK:n pehmoleluäänestyksessä.

Edit: Kettu kiittää saamistaan äänistä. Ykkössijahan sieltä irtosi! :)

Sizzix Big Shot Starter Kitin testailua

Taisin joskus aiemmin jo mainita, että yritin piristää synkkää syksyä hankkimalla Sizzixin Big Shot -leikkurin. Leikkurin mukana tuli ns. Starter Kit, eli muutamia stansseja (sydämiä, kukkia, perhosia...) + vähän muutakin. Nyt päätin testailla, miten pitkälle pääsisi pelkästään näillä perusjutuilla, eli miten erilaisia kortteja niillä saisi aikaan. Pääpaino on perhosissa ja yhteen korttiin (joka on muuten hyvin pitkälti Sizzixin valmiin korttimallin mukainen) käytin kukkia. Korteissa on lisäksi käytetty Tiimarin puisia perhosia, pieniä Flower Punch -laitteella tehtyjä kukkia, organzanauhaa, Glossya laitettu hieman korostuksiin ja... no, siinäpä ne taisi ollakin.