Vink vink...

Laitoin tuon farkkuhameen Suuri Käsityö -lehden "Itse tehty tuunattu vaate" -galleriaan, eli jos tykkäsit hameesta, voit käydä antamassa sille (tai jollekin muulle) äänen osoitteessa:

http://www.kodinkuvalehti.fi/galleria/232/suuri_kasityo_itse_tehty_tuunattu_vaate/27121/sakset_kateen_ja_menoksi_farkkuhame

Tilkkupeiton ulkoilutusta

Kuten olen moneen kertaan sanonut, minulla on jatkuva torkkupeittojentekoinnostus, joka tyssää aina muutamaan palaan. Tällä kertaa ei ollut kyllä edes tarkoitusta tehdä torkkupeittoa, vaan bolero. Mutta yllättäen siinäkin loppui into kesken viime kesänä. Tänä kesänä päätin, että siitä viritelmästä pitää tehdä jotain, jotta saan sen pois nurkista pyörimästä. Pienellä muokkauksella ja parilla lisäpalalla siitä syntyikin ihan kelpo poncho(?).

Ruudun virkkausmalli: Novita kesä 2011, malli 7
Lanka: Novita Miami

Ajatuksenahan oli siis tehdä tuosta samasta lehdestä bolero (tai siinä oli nimellä palajakku, malli 20), mutta ei se jotenkin ruvennut luonnistumaan. En halunnut tehdä isoäidinneliöitä, eikä ruutujen koko ollut ollenkaan sopiva (tai sitten sisältö ei ollut ruutuihin sopiva...). Purin tekeleestä puolikkaat neliöt, ratkoin olkasaumat ja ompelin aukot umpeen. Muutin kappaleen suorakaiteen malliseksi ja ompelin eteen yhden sauman, jotta tämä muuttuisi ponchoksi. Kaula-aukosta tuli kummallisen mallinen, joten päätin neuloa siihen muutaman sentin resoria, joka paransikin istuvuutta huomattavasti.

Kuvat on otettu helteisessä Tukholmassa, eikä siellä tällä kertaa ollut tätä kuvaushetkeä lukuunottamatta tarvetta tällaiselle lämmikkeelle. Nyt sormet syyhyäisivät noiden itse värjättyjen lankojen kimppuun, mutta pitänee odotella näiden helteiden yli... Niin ja kaipa ne pitäisi keriäkin ennen sitä.

To pee or not to pee? (vastaus lopussa)

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva kokeilla lankojen värjäämistä kasveilla. Ilmeisesti olin tämän myös joskus jossain ääneen lausunut, sillä kyläyhdistyksemme järjesti lankojen värjäyspäivän ja minutkin kutsuttiin mukaan. Mikäpäs siinä, tuskin tätä omin päin olisi tullut kokeiltua. Lämpömittari pyöri +30C:ssa, joten lämmintä piisasi, mutta mitäpä sitä ei tekisi lankojen eteen... :)

Lammen rannalla pourusi kuusi pataa mitä mielenkiintoisimmin liemin. Metsäpalovaroituskin annettiin vasta seuraavana päivänä, joten hyvähän näitä oli keitellä. Lankojen värjäys ei ole ihan hätäisen hommaa, eli kyllä tässä saatiin täysi "työpäivä" kasaan.

Ensimmäisten keitosten jälkeen narulle saatiin jo näin monivärinen valikoima lankoja. Tämä erä ehtikin kuivumaan sillä aikaa, kun uudet langat porisivat padoissa. 

Ja kuten lankojen kanssa yleensä, meinasi mopo hieman karata käsistä. Tässä kuvassa on minun päivän saaliini, hieman enemmän kuin ne lääkärin määräämät puoli kiloa päivässä... :) Vyyhdit ovat n. 50 grammaisia ja kaikissa on käytetty puretusaineena alunaa.

Kuvassa vasemmalta oikealle (lanka + kasvi + värjäyserä):

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 1

Suomi Villa + krappi 1

7 Veljestä + mesiangervo 1

Pikkusisko + suopursu 1

Ohut Pirkkalanka + suopursu 2

Ohut Pirkkalanka + maitohorsma 2

Suomi Villa + suopursu 2

Paksu Pirkkalanka + suopursu 2

7 Veljestä + nokkonen 2

7 Veljestä + mesiangervo 2

Paksu Pirkkalanka + krappi 2

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 2

Loppukevennyksenä värjätessä syntynyttä tilannekomiikka, eli olin tehnyt merkkilappuni tavallisesta paperista eivätkä ne oikein kestäneet ja repeilivät mikä mistäkin kohtaa. Hommahan saattaa silloin ruveta kus... pissimään. Tässä on nimi ja väri kohdillaan: 

Tee-se-itse farkkuhame

Ihailen/kadehdin värkkääjiä, jotka suit sait sukkelaan nips naps vaan loihtivat vanhasta uutta. Vai onko se vaan netin luomaa illuusiota, että he ottavat sakset käteen, ompelevat pari saumaa ja jostakin täysin käyttökelvottomasta tulee jotain tosi upeaa. Itse olen sen verran kaavoihin kangistunut, että ei onnistu minulta. Siksipä ihmettelen itsekin, että sain aikaseksi tämän farkkuhameen. Tosin meni siinä kaksi iltaa, mutta kuitenkin. Vedin syvään henkeä ja sitten vain iskin sakset kiinni farkkuihin. Ilman kaavoja (tosin piirsin yhden apuviivan...). 

Farkut olivat tosi hyväkuntoiset ja vähän pidetyt, mutta valitettavasti mallia (täysi)kuutamo paistaa. Eli meni syteen tai saveen, niin suurta vahinkoa ei synny. Saumat on ommeltu (muka)huolettomasti vain päältäpäin pariin kertaan, ei siis mitään huolitteluja (tässä vaiheessa piti jo vähän nieleskellä). Tai entäs nuo rispaantuvat reunat sitten... Huh! Helmaan on käytetty varastoista löytynyttä vanhaa pitsiä, lisätikkaukset on tehty mummon vanhalla sinikirjavalla kirjontalangalla ja koristeet Big Shotilla. Helman kukat ovat kiinnisilitettävästä, kimaltavasta hot fix -kalvosta ja kukkien keskustat on tehty vanhoista napeista. Isoin kukka on leikattu samalla stanssilla farkun jämistä, joihin silitin taustalle liimakangasta. Ja oikein ammattimaisen mallin tapaan juuri ennen kuvien ottoa vedin kunnon ähkyt grilliruualla... :)

Melkein torkkupeitto

Säännöllisin väliajoin torkkupeittojenvirkkausinto rupeaa huutelemaan. Yleensä onneksi järjen ääni muistuttaa, että niitä paloja pitää tehdä PALJON ja jää sitten kokonaan aloittamatta. Afrikan kukka on kuitenkin jo pitkään ollut sellainen virkkausmalli, joka olisi houkutellut. Sellainen monivärinen peitto olisi vain niin hieno! Mutta takaisin todellisuuteen... Testasin tuollaisen Afrikan kukan virkkaamista kahden palan verran. Ei siis ollut tarkoitustakaan tehdä tästä peittoa, vaan jotain paljon paljon pienempää.

Malli: Afrikan kukka (selkeä ohje löytyy esim. täältä)
Lanka: Novita Miami kaksinkertaisena
Koukku: 5 mm

Ostin klipsutyöinnostuksissani "muutamia" erilaisia kukkaronkehyksiä. Myöhemmin tajusin, että näillä kullanhohtoisilla ei hirveästi ole siinä hommassa virkaa, koska kullansävyisiä klipsuja on tosi vähän. Tässä kehyksessä silmiin pisti nuo korallinpunaiset nupit ja Miamin jämistä löytyikin juuri tähän sopivan sävyinen lanka. Yksinkertaisuudessaan tässä on siis virkattu kaksi Afrikan kukkaa, jotka lopuksi virkkasin puoliksi yhteen kiinteillä silmukoilla, syvimpiin kohtiin tein puolipylväitä. Kehys on kiinnitetty ompelemalla.

P.S: On miulla torkkupeittokin tekeillä... :) (Mutta ei tällä mallilla)

Uuden lelun uudet lelut

Syksyllä ostamani Sizzix Big Shot on siinä mielessäkin kiva, että sitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen. Kouvolan pysähdyksellä Veturin Sinellin halvennuksesta lähti mukaan pari kohokuviointitaskua sekä nuo Tim Holtzin kukkastanssit. Ylemmässä kortissa yritin vähän leimasimella korostaa noita kohokuviointeja ja alemmassa puolestaan hioin niitä ja kortin taustaa santapaperilla. Mitähän muuta sanottavaa näistä olisi? Jaa, kuvat puhukoon puolestaan ja niistä selvinnee myös käyttötarkoitus...

Virkkuri 2 ♥

Oi ja voi, tuo Molla Millsin Virkkuri 2 kirja on aivan ihana! Ekasta osasta innostuin vain laimeasti, mutta tuo kakkososa on aivan huippu! (Tähän väliin paljon lisää hehkutusta). Mullehan tietysti riittää, että on pilkkuja. Tai sydämiä...

Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kirjovirkkausta ja sehän oli yllättäen paljon helpompaa, kuin kirjoneule. Se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, että väriksi valikoitui keltainen ja kuvioksi pilkut. Ai niin, ja siis kassihan siitä tuli:

Lanka: Catania

Koukku: 2,5 mm

Kahvat ompelin tukikankaalla vahvistetusta puuvillasta. Vuori on myös puuvillaa ja kiinnityksenä on vetoketju, ettei kassi rehottaisi aivan auki kylillä kulkiessa. Itse tykästyin kovasti tähän kassiin. Eikä kerrota kellekään, että Rva Symmetriaa harmittaa tuo kuvion jakautuminen tuolla tavalla pöhkösti noihin kahvoihin nähden...

Viime kevään kevättakki

Blogeja katsellessa tulee sellainen tunne, että takkien ompeleminen kivoista kuviokankaista onnistuu ihan suit sait sukkelaan. Ei kai se siis voi niin vaikeaa olla? Ei ehkä, jos löytää valmiiksi täydellisen kaavan. Tai jos on ollut käsityötunneilla myös 7 lk:n jälkeen... Mutta harvoin kai sellainen tuuri käy (siis kaavojen osalta)?

Verho-osastolta tarttui joskus mukaan Vallilan verho, josta ajattelin tekeväni takin. Kaavat taisivat olla Ottobresta. Varmaksi en enää muista, sillä tämä takkihan on ommeltu viime keväänä. Silloin se jäi hihansuiden ompelua vaille, koska takki tönötti ja jäykisteli eikä istunut hyvin. Niinpä se jäi vuodeksi kaapin perälle hautumaan. Tänä talvena/keväänä olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä näitä keskeneräisyyksiä valmiiksi, sen sijaan että ostaisin vain uusia materiaaleja ja aloittaisin niistä jotain uutta. Tässäpä siis kevättakki 2013, eikun 2014:

Takki on tehty mahdollisimman vähillä muotolaskoksilla, jotta kuvio säilyisi suht ehjänä. Istuvuuden kannalta muotoiluja voisi olla enemmänkin, mutta välttää se näinkin. Vuori on valkopohjaista, keltakukallista puuvillaa, mutta se ei nyt valitettavasti päässyt kuviin. Kuvausmatka tehtiin Tallinnaan, enkä viitsinyt siellä ruveta takin sisustaa esittelemään. Tuntui tarpeeksi pöhköltä kuvauttaa pehvaansa tuolla vanhan kaupungin korkeuksissa! :D

Hihansuiden ompelun lisäksi lyhensin takkia nyt keväällä 10 cm ja siitä tulikin heti paljon paremman mallinen. Tein myös selkään muotolaskokset, jotta takki ei olisi aivan säkki. En ehkä ihan vähässä kummassa rupea ompelemaan toista vuorellista takkia, oli sen verran säätämistä tällaiselle itse(kantapäänkautta)oppineelle ompelijalle. Tosin toinen olisi ehkä jo helpompi...

Niin ja kun Tallinnassa oltiin ja Karnaluksissa käytiin, niin sitä uutta materiaaliakin tuli ostettua ihan vähäsen... Kun halvalla sai!

Pajunkissoja ja hiirenkorvia

Siitä, kun viimeksi olen punonut jotain pajuista, on todella pitkä aika. Sen kyllä huomasi, sillä aluksi mikään ei meinannut sujua ja koko hässäkkä oli tyssätä alkuunsa. Myöskään sivun tunnisteista ( ->) ei löytynyt pajutöitä ja olen kuitenkin ollut kohta kaksi vuotta täällä Bloggerin puolella + jonkin verran "päivittänyt" niitä Vuodatuksesta siirrettyjä tekstejä. Eli tuskin muistan aikaa... Mutta nyt oli vuodenajallisesti erittäin sopiva hetki ruveta punomaan, sillä pajunkissat alkoivat olla niitä helposti irrotettavia, pörhisteleviä versiota ja hiirenkorvat puolestaan vasta aloittelivat esilletuloaan.

 

Tein tuollaisen obeliskin vai mikä tuon häkkyrän virallinen nimi olikaan... Runkoon punoin vuoropunonnalla neljä erillistä kerrosta, sitten tein japanilaisen (???) solmun ja ylös jääneet hännät punoin tuollaisille silmukoille.

Aurinkoinen kevätpäivä sai haaveilemaan jo ensimmäisistä ulkokukista. Mummon vanhoihin valurautapatoihin laitoin orvokkeja ja koska myöhästyin narsissien ostolta, tuohon sinkkisankkoon syntyi täytettä pajusta. Katsotaan, kaipaako se kesän mittaan jonkin kukan seurakseen.

Punonta oli pitkästä aikaa kivaa, sitten kun vauhtiin pääsi. Nyt katselen kaihoten noita naapurin puskan puolella olevia yksivuotisia, täydellisiä pajunalkuja... :)

Klipsulaukku vol. 2

Syksyn mittaan sain aikamoisen kasan klipsuja vähän sieltä sun täältä. Käsityömielessä minulla on aina (liian) monta rautaa tulessa, joten yhden klipsulaukun jälkeen klipsuvarasto on saanut kerätä pölyä melkolailla rauhassa. Nyt ne rupesivat taas tuolta varastosta huutelemaan ja laukku numero kaksi valmistui tänään.

Tällä kertaa rupesin tekemään tätä laukkua tuon kahvan ehdoilla, eli minulla ei ollut tähän mitään valmista ohjetta. Klipsuja meni kaikkiaan 328 kpl, joista 300 laukun sivukappaleisiin ja 28 pohjaan. Lankana on Katian San Remo, menekki vajaa kerä. Laukku on hyvin simppeli malliltaan, eli jos tällaisen haluaa itselleen tehdä, niin alla on kuvat, joista voi ottaa vinkkiä. Sivut on virkattu yhtenä kappaleena ja tuo yksi sauma on lopuksi kiinnitetty ompelemalla. Alemmassa kuvassa oleva pohja on niin ikään kiinnitetty ompelemalla.