Toiset saattavat muuttumisleikissä päästä teatterin puvustamoon (en oo yhtään kade...), toiset tyytyvät purkkeihin... Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Jälkeen:
Ennen:
Purkit joulupukki taisi tuoda Ikeasta, leimasimet ovat Finnstamperilta ja talot ovat Tilda-arkeista. En muistanutkaan miten kivaa leimailu on. Tosin voin olla eri mieltä sen jälkeen, kun olen saanut kutsut tehdyksi...
P.S: Näkikö kukaan yhtään kissaa näissä kuvissa?
Juuei, kyse ei ole häähöyryämisestä tai bridezillailusta, vaan laukuista. Unelmainen kauppatilanne, eli kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Siis häh... Tarvetta oli siis laukusta, johon mahtuisi mappi ja jotakin muuta ja joka olisi vähän kivempi kuljeteltava kuin muovikassi. Aika paljon vaadittu... Tällaista laukkua kaipaili äiti. Itse en ollut tajunnut tuollaista tarvitsevani, mutta pian asia valaistui minullekin, kun kirjoittelin lähes joka viikolle koulutuksia kalenteriini. Siispä kaapissa muhinut Marimekon kangas käyttöön ja menoksi.
Näitä tuli "kaksi yhden hinnalla", eli laukut ovat likimain identtiset. Päällyskangas on siis Marimekon markiisikangasta (en muista mitä se oli nimeltään), väri on oikeasti ruskea/turkoosi. Vuorena on vähän vaaleampaa, yksiväristä turkoosia kangasta. Sisuksista löytyy kaksi kynätaskua ja yksi isompi tasku esim. kännykälle. Vuorikangasta ei ollut ihan tarpeeksi, joten tein päällysosasta isomman, käänsin ylimääräiset sisäpuolelle ja peitin liitoskohdan vinonauhalla.
Tässä hieno esimerkki telemark-alastulosta... Kuvasin siis itse itseäni illan pimennossa. (Ja näköjään tein kuvankäsittelyssä jalkaani montun... hups!)
Kangasta ei ollut tarpeeksi, että olisin voinut molemmissa laukuissa keskittää tuon kuvion.
Hihnoista tein tarkoituksella erilaiset. Toinen on ommeltu putkeksi ja käännetty, toisessa hyötykäytin reunan turkoosia hulpioreunaa ja tikkasin sen päälle.
Vuoren ja päällyskankaan sauma naamioitiin näin:
Puikkotaskua en muistanut tehdä, mutta kynille löytyy paikat:
Nyt voikin siis iloisin mielin ja into piukkana lähteä kahdeksi päiväksi koulutukseen! (Niin tänäänhän taisi olla aprillipäivä...)
Eräs Viron villoista päätti haluta olla isona Aquila. En käynyt väittämään vastaan vaan laitoin puikot viuhumaan. Noin viikon päästä mytystä kuoriutui tällainen:
Lanka: Evilla, liukuvärjätty 100% villa, sävy A-32, paksuus 6/2, n. 200g
Ohje: Aquila
Lanka ja ohje passasivat hyvin yhteen. Tosin kakkoskaavion kahta ekaa kerrosta en saanut täsmäämään, joten sovelsin ne kuvan perusteella itse. Kolmas kerros menikin sitten jo ohjeen mukaan. Tykkään!
Yritin tänään töissä leyhytellä uusia siipiäni, mutta ei-neulovassa yhteisössä tätä ei noteerattu... Siispä töiden jälkeen lampsin entiselle työpaikalleni, mutta eikös vaan sieltä ollut neuloja(t) lomalla. Täytynee siis liihotella kotkansiipiään täällä blogissa... :)
Ennen ihania lankoja esittäytyy tämä jämälankaprojekti. Kaapin pohjalta löytyneet Nalle, Wool ja Maija muotoutuivat kärjestä alkaen, lyhennetyin kerroksin neulotun kantapään kautta, 4o3n resorisiksi sukiksi.
Maailman ihanin lanka tällä kertaa on RY Bamboo Soft, joka on ostettu jouluna 2006 saadulla lahjakortilla. Eli langat ovat muhineet jo kotvasen verran. Aluksi langoista näytti tulevan palmikkopaita.
Mutta ei ollut minusta palmikoiden kesyttäjäksi. Ehkä ei vähän palmikoita neuloneena kannattaisi tehdä kolmea erilaista palmikkoa helposti hajoavasta langasta, säätää ohjetta matkan varrella itse ja valita vielä reunoihin käsiepäystävällinen helmineule. Valmistuminen olisi ollut odotettavissa ehkä noin vuonna 2021. Tämä tekele hävisi siis odottamaan taka-alalle ja vuoron sai Thermal-yritys.
Ensimmäinen sovitus tapahtui tässä vaiheessa ja voi kurjuuksien kurjuus, it's freaking HUGE! Neuloin mallitilkun ja laskin olevinaan hyvinkin tarkkaan oikean koon. Mutta ei. Jos oltais Jenkkilässä, haastaisin sen mallitilkun oikeuteen petoksesta! Ilmeisesti tuo ihanainen lanka haluaa pysyä kerämuodossa ja olla vain silittelyjen kohde. Multa loppuu kohta päreet sen kanssa...
Koska neulerintamalla kaikki tuntui menevän päin pe---täjää, piti väliin neuloa varma nakki, eli nuo sukat. Kummankin bambuneulomuksen yllä leijuu purku-uhka, mutta...
Tiedättehän, että kannattaa seurata valuuttakursseja, ettei tule tehneeksi tosi huonoja kauppoja... Oravannahkan kurssi oli aika heikko, joten äiti taisi hävitä näissä oravannahkakaupoissa. Lupasin Eurokangas-reissulla viime viikonloppuna ommella äitille pari paitaa ja siitä hyvästä sain itsellenikin kankaita. No, ensimmäinen paita on nyt valmis ja siitä ei tullut kyllä yhtään sitä mitä oli tarkoitus. Olis ehkä kannattanut jatkaa käsityötä valinnaisaineena vielä seiskaluokan jälkeenkin... Viimeiset 15 vuotta kaikki on siis tehty ominpäin ja aina välillä se kostautuu. En vieläkään ymmärrä, miksi tuon kauluksen ompelun jälkeen ei mitkään kellot soineet... Silityksellä ja säädöllä sain tilanteen jotenkin pelastetuksi, mutta silti. Tuossa piti siis olla ihan tavallinen kaulus ja nappilista. Size DOES matter!
Kaavat on yhdistelty lehdistä Ottobre 5/2007 ja Suuri Käsityölehti 6-7/2005. Lisäksi niihin tehtiin omaa säätöä, mikä ehkä selittää tuon kauluksen mittavirheen... Toivottavasti paita on edes muuten sopiva. Jos jotakin positiivista haetaan, niin kangas on tosi hyvän tuntuista Nanson trikoota ja raitojen kohdistuket saumoissa osui nappiin. En onneton tosin tajunnut, että kannattaisi yrittää kohdistaa raidat myös hihojen kiinnityskohdassa...
Tuon yhtälön saattaisi helposti ratkaista niin, että x:n arvoksi tulisi Nanso lempivaate. Mutta sellainenhan on jo keksitty, joten x onkin "lempivaatteen kaavoilla Nanson kankaasta ommeltu uusi lempivaate". Lyhyesti ja ytimekkäästi, eikö?! Vaatekaapin kätköissä oli viime vuosituhannen loppupuolelta peräisin oleva Henkkamaukan huppari, joka oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei sitä voinut enää pitää, mutta oli just niin hyvän mallinen, ettei sitä raskinut vielä heittääkkään. Sunnuntai-iltana pistin kyseisen hupparin "lihoiksi", eli sakset sanoi tylysti klipklip pitkin hupparin saumoja. Näillä "kaavoilla" leikkasin sitten Eurokankaan halvennuksessa olleesta Nanson joustofroteesta uuden hupparin, surrailin vähän aikaa saumurilla, ja kappas, huppari nousi tuhkasta kuin Feeniks-lintu ja ai että tää on mukava päällä! En yhtään ihmettele, että vauvojen vaatteita tehdään (tai ainakin tehtiin silloin 70-80-lukujen taitteessa, jolloin itse niitä käytin...) joustofroteesta. Hintaa hupparille tuli n. 8 euroa (ja senkin maksoi äiti...). :D
P.S: Blogilta on tällä hetkellä pohja pois, kun Tuuliviiri oli joutunut poistamaan kaikki pohjansa tms. Jaana, help! :/ Valkoinen tausta vois mennäkin näin välillä, mutta tuolle nimelle pitäis tehdä jottain...
Pääsiäinen ei taida enää olla niin kovin kaukana, joten pitäähän siihen alkaa varautua. Kyseessä ei todellakaan ole paastoaminen, vaikka tässä arkkipiispan kanssa asian tiimoilta on kirjeenvaihtoa käytykin... :) (tutuille tiedoksi, että lupa heltisi). Eli tässä niitä "parempia" pupukuvia. Virallisesti tämä on kyllä jänis, jos ohjetta on uskominen. Niin, ja ohje oli Tone Finnangerin Crafting springtime gifts kirjasta. Seuraavaksi houkuttais ehkä se kana, se on niiiin hieno!
Lienee aika selvää, miksi tuo parempia oli lainausmerkeissä... Ei ollut järin valoisaa nyt viikonloppunakaan. Miksi aurinko paistaa oikein urakalla työpäivinä, mutta viikonloppuisin se häviää aina jonnekin? Ei oo reiluu...
Äsken täällä kävi vimmattu saumurin surina. Hovikuvaaja lähti yönselkään, joten lopputuloksesta ei ole nyt kuvia, mutta tällainen kangas siinä "tuhoutui":
Ja lopuksi, käsi ylös, kenen mielestä tämä ei ole pelottava:
Illan hämyssä meidän pihalla loikki tällainen otus... Eli valoisampia aikoja odotellessa hieman esikatselmusta taas yhdestä Tilda-otuksesta. Neuleilla on tällä hetkellä jotakin minua vastaan (älkää edes kysykö!) tai sitten ne vain eivät ole kuvautuneet. Pöh.
