Kun muutaman tunnin hämärää kahden pimeän välissä kutsutaan päiväksi

Jotenkin tuo radiossa pyörivä mainos on jäänyt pyörimään päähän. En yhtään muista, mitä siinä mainostetaan (vai olikohan se joku kilpailu?), mutta tuo pitää niin paikkansa. Sitäpaitsi tuo muutaman tunnin hämärä osuu työpäivän ajalle ja ainakin nyt viikonloppuna "päivät" ovat olleet ihan vain harmaata ja sumeaa. Tylsää! Ei kyllä uskoisi, että joulukuuhun on enää muutama päivä, kun katsoo tuota vesisadetta ja harmautta.

Tämä nillitys oli siis pohjustuksena seuraaville kuville. Jos kortti valmistuu illalla klo 23 ja se pitää kuvata aamulla ennen töihin lähtöä, eli aboutiarallaa aamuseiskaa, niin mitä luulette kuvista tulevan? Ja jos mukaan lähdössä olevien sukkienkin kuvaaminen on jostain syystä aiemmin vain jäänyt tekemättä, niin lopputulos on tämänkaltainen...

Lupauduin tekemään uusille urille lähtevälle työkaverille kortin. Piti olla pari viikkoa aikaa, mutta sitten sitä olikin vain yksi ilta... Siili on väritetty ProMarkereilla ja pakettiin on laitettu vähän glossya kiiltoa antamaan. Muuten tämä on osastoa leikkaa-liimaa-askartele...

Eräs synttärisankari puolestaan sai valita muutamista sukista mieleisensä. Kahdet muut on jo aiemmin esitelty, mutta nämä kahdet tavikset olivat jääneet aiemmin kuvaamatta. Ylemmät sukat (jotka "pakettiiin" sitten päätyivät...) ovat SeiskaVeikkaa ja alemmat Regian World Collegea.

Tahtoo lunta, että edes vähän valaistuisi!!!

Löysää vähän, hyvä ihminen!

Minä en ole ikinä osannut tehdä mitään löysästi. Puikkoja puristan aina rystyset valkeina, kynää painetaan niin, että menee paperista läpi, piparkakkutalon kasaaminen on tässä talossa kielletty puheenaihe jne. Toki itse osaan löysäillä hyvinkin, mutta käsityöllisesti en... :) Niinpä räsyvirkkaus ei ehkä ollut se kaikkein sopivin laji meikäläiselle, varsinkin kun materiaaliksi otin trikookudetta. Muuten tämä oli kyllä mukavaa, mutta lopputulos ei ehkä ihan priimaa, kun tuo verkko paistaa läpi, kun tuli VÄHÄN liikaa kiristettyä kudetta. Sitäpaitsi osa kuteista oli ihan liian ohuita, eli en ota tätä täysin omaan piikkiin... Kuvassa verkko on ehkä jotenkin naamioitu, mutta todellisuudessa ne verkossa olleet siniset ruudut paistavat tuolta läpi, samoin itse verkko.

 

Tämä on siis vessanmatto, jonka tein Taitokorttelin räsyvirkkaus -kurssilla. Tai eihän tätä kurssilla ehtinyt kuin aloittaa, eli suurin osa on kotona tehtyä. Matto on ollut jo useita viikkoja muuten valmiina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ommella pohjaan "kanttauksen", jottein pohjaverkko rispaannu. Käsinompeleminen kun on jotakin sellaista, mitä välttelee viimeiseen asti... Keskimmäiset ruudut ovat harmaita ja matto on myös reunustettu harmaalla, vaikka kuvassa väri näyttää melko mustalta. Ehkä tähän silmä tottuu ja nuo pohjaruudut unohtuvat... Niin ja tästä siis jäi edellisen postauksen korimateriaaliksi aika reilusti keltaista ja turkoosia kudetta jäljelle.

Sammalpitsiä ja jämäprojekteja

Huomasin tuossa taannoin, että käsityölehtiä on kertynyt ihan vaan jonkin verran. Ne olivat epämääräisissä pinoissa ja aina ihan sekaisin. Jotakin järjestystä oli saatava, joten reissu Kuopioonkin tulleeseen naapurimaan ihmeeseen (lue: Ikea) oli paikallaan. Sieltä mukaan tarttui hylly ja hyllyntäytteeksi lehtikoteloita. Kotelot saattavat vielä tarvita jotain koristusta. Tai sitten eivät... Saas nähdä.

 

Hyllyn päälle muodostui tietenkin laskutilaa, ja siihen virkkasin jämäkuteista pari koria. Korin ohje oli viime viikolla Karjalaisen Sisustus ja remontointi -liitteessä, alkuperäisohje löytynee Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Keltainen kori on virkattu kaksinkertaisesta trikookuteesta nro 8 koukulla ja turkoosi yksinkertaisesta kuteesta nro 5 koukulla. Turkoosissa suurensin ohjetta jonkin verran, koska muuten korista olisi tullut liian pieni. Ja mistä nämä kuteet jäivät tähteeksi? No, se on ihan toinen (viimeistelyä vaille oleva) tarina...

 

Viikko sitten Joensuussa oli kädentaitomessut ja kävin siellä "kannatuksen" vuoksi, vaikkei messuilla kovin paljon mitään olekaan. Tällä kertaa mukaan tarttui sammalsydän. Kotona tuikkasin sydämeen kukkakepin, laitoin nuppineuloilla muutaman pitsiympyrän sammaleeseen ja istutin koko komeuden ruukkuun. Jospa tämä pysyisi vihreänä koko talven, toisin kuin muut viherkasvit...

Fukushiman eläintarha

Löysin kirjastosta Rosalie Quinlanin ja Melanie Hurlstonin tekemän "Ompele lempileluja" kirjan. Kirjassa on montakin veikeää otusta, mutta eniten sieltä huuteli tämä kirahvi.

Possun kaavoja katsellessani näin, miten niistä saisi niin helposti norsun kaavat. Googlailtuani totesin, että saman olivat huomanneet myös suunnittelijat. Kirjassa norsun kaavoja ei ollut, joten muokkasin itse possusta norsun.

Ja eihän sitä pidä possujakaan syrjiä...

 Kirjan kaavat ovat selkeitä, samoin ompeluohjeet. Miinusta tulee siitä, että kaavat joutuu itse suurentamaan. Muuten otukset on tehty ohjeiden mukaan, mutta possulle tein hännän virkkaamaalla. Ohjeessa häntä oli ommeltu ja sisään laitettu piipunrassia... auts. Kärsään tein myös vähän pienemmät sieraimet kirjomalla, en ompelemalla. Kaikilla on myös ommellut silmät, sillä en vielä tiedä kelle nämä ovat menossa, joten en uskaltanut laittaa nappisilmiä.

Tänään koko lauma pääsi tutustumaan hieman ympäristöön:

Jostain syystä näillä kaikilla on saparot/hännät ihan villisti ojossa ja silmissä on melkein yhtä hyvä hullunkiilto, kuin tällä muinaisella tontulla... Tekijänsä näköisiä, eikös sitä niin sanota? :)

No huhhuh...

Löysin sisäisen nörttini ja onnistuin siirtämään vanhan blogini Vuodatuksesta tänne Bloggerin puolelle JA olen päivittänyt kuvat ja tunnisteet kesäkuulle 2010 saakka. Tämä loppuosa oli siis se huhhuh -osio. Enää olisi vuoden mittainen pimento, mutta se on pakko jättää toiseen kertaan, kun alkaa jo hyydyttää. Postauksissa olevia linkkejä en ole päivittänyt, eli ainakin toistaiseksi ne viittaavat vanhan blogin kirjoituksiin. Mutta olen kyllä tyytyväinen, että sain urakoitua tämän näinkin pitkälle!

Voihan laiskimus...

Blogi on taas vaihteeksi ollut ihan hunningolla, kun ei ole jaksanut/kehdannut/hotsittanut päivittää. Kuvaaminenkin on jäänyt ihan paitsioon. Mikälie syysväsy...

Tällä välin on juhlittu kummitytön 2 v. synttäreitä. Koska kummitytön äiti ei antanut ostaa synttärilahjaksi hevosta (en ymmärrä), niin piti tyytyä tekemään hevoskortti... :) Tosin kiva heppa tuli tästäkin. Ja kerrankin olen tyytyväinen myös väritysjälkeeni (ja se on paljon se!).

 

Myös yhdet häät tuli juhlittua, kuka enemmän, kuka vähemmän. Tämäkin tilaisuus vaati kortin.

 

Anopille puolestaan lupasin leipoa kakun. Yhdistelin ja sovelsin paria eri ohjetta sekaisin ja lopputuloksena oli mustikka-valkosuklaajuustokakku. Koristeet tein vuodenaikaan sopiviksi, eli syksyn lehtiä eri sävyissä (pastavärillä värjättyä valkoista sokerimassaa).

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

 

Pohja:

12 digestive-keksiä

50-60 g voita sulatettuna

Mustikkakerros:

2 dl vispikermaa

1 prk vaniljarahkaa

2 dl mustikoita soseutettuna

4-5 liivatelehteä

muutama lusikallinen kiehuvaa vettä tai mustikoista lähtenyttä mehua

tomusokeria oman maun mukaan

Valkosuklaakerros:

2 dl vaahtoutuvaa vanijakastiketta

120-130 g valkosuklaata (Pandan levy)

1 prk vaniljarahkaa

150 g maustamatonta tuorejuustoa

4 -5 liivatelehteä

muutama lusikallinen kiehuvaa vettä

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi pohjalle ja tarvittaessa myös reunoille. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Murskaa digestive-keksit ja sekoita sulatettu voi niihin. Painele tasaisesti vuoan pohjalle. 

Mustikkatäyte: Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää rahka ja soseutetut mustikat (valuta mustikoista enimmät mehut siivilässä). Tarvittaessa lisää tomusokeria. Kiehauta vesi tai mustikkamehu ja sulata liivatteet siihen. Lisää hieman jäähtynyt liivateneste täytteeseen hyvin sekoittaen ja kaada täyte vuokaan. Anna pohjan hyytyä noin puoli tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä.

Valkosuklaatäyte: Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sulata valkosuklaa esim. mikrossa, mutta varo kuumentamasta suklaata liikaa. Sekoita suklaan joukkoon tuorejuusto, rahka ja vaniljavaahto. Lisää liivatteet samalla tavoin kuin mustikkatäytteessä.

Anna kakun hyytyä ja jäähtyä kunnolla, sitten herkuttelemaan... :)

Näköjään myös tämä kortti oli jäänyt bloggaamatta. Kortti meni ystävän 25+X -synttärikortiksi.

Party(Lite) on!

Jonakin heikkona hetkenä lupauduin emännöimään PartyLite -kutsuja. Tänään sitten oli se päivä, jolloin lupaus piti toteuttaa. Tarkoitti siis sitä, että viikonloppuillat meni siivotessa ja leipoessa. Aiemmin viikolla ehdin tekemään muutaman uuden tyynynkin:

 

Tyynyihin on käytetty äitin varastoista ja kirpparilta haalittuja pitsiliinoja, jotka ompelin sieltä täältä kiinni. Pohjakankaana on mukavan rouhea musta pellava. Ja koska tyylistä ei tingitä, niin etualalla loniva kissakin on sävy-sävyyn! :)

Tälle päivälle leivoin feta-kasvispiirakan lisäksi kaksi kakkua. Toinen oli jo entuudestaan hyväksi todettu ja toinen oli ensikertaa testissä. Ihan suositeltavia ohjeita kummatkin.

Vasemmanpuoleinen on testikakkuni, eli mansikka-rahkakakku brownies-pohjalla. Muuten tein noiden ohjeiden yhdistelmänä, mutta täytteeseen käytin 2 purkkia vaniljarahkaa, enkä lisännyt ollenkaan sokeria. Lisäksi tuolla 15 minuutin paistamisella pohja olisi ollut lähes taikinaa, joten tämä taisi olla uunissa tupla-ajan (tosin loppuajan foliolla peitettynä). Mansikat olivat jo vähän turhan pehmeitä tähän aikaan "kesästä", mutta muuten tykkäsin lopputuloksesta. Ja oli kyllä helppo tapa koristella kakku, kun teki sen näin väärinpäin.

Oikealla oli jo ennestään hyväksi todettu porkkanakakku. Päälliseen laitoin valkosuklaan seuraksi appelsiinituorejuustoa, muuten tämäkin taisi olla ohjeen mukaan. Koristeeksi spritsailin suklaaperhosia ja laitoin kesälomakakusta jääneitä liljoja (sokerimassaa, pastaväriä ja elintarviketussia...).

Nyt onkin sitten ihan kivan öllö olo, kun ei tässä kutsujen jälkeen jaksanut enää mitään ruokaa ruveta laittamaan, joten päivän ruokavalio koostui näistä. Ehkä siis lähden nyt kissaparan viereen makoilemaan. Se raukka kun joutui olemaan vieraita piilossa päiväpeiton alla ja uskalsi vasta vieraiden lähdettyä kömpiä esiin normaaleille päiväunilleen...

Something lacy, lazy

Pakollisen blogitauon aikana valmistui myös toinen kesäinen härpäke. Tämä on harvinaista, sillä kesäneuleet (eli puuvillaneuleet) eivät aiemmin ole oikein houkutelleet. Villa neuloutuu niin paljon mukavammin, että puuvillaiset neuleet ovat yleensä jääneet kesken. Mutta tälläinen riittävän helppo malli tuli valmiiksi saakka.

 

Malli: Something lacy shrug

Lanka: Schachenmayr Cotton Linen

Ilmeisesti yksinkertaiselle sopii yksinkertainen, eli tämä hihatin (?) on ollut hyvinkin käyttökelpoinen. Malli oli tosi nopsa neuloa eikä aiheuttanut siis mitään hampaiden kiristelyjä, toisin kuin edellinen. Muuten taisin tehdä ohjeen mukaan, mutta leveyssuunnassa lisäsin mallikertoja, koska halusin tähän vähän enemmän hihaa. 

Nämäkin kuvat on otettu kesälomareissulla. Japanilaisturistien keskellä selän kuvaaminen laivan kannella ei tainnut herättää sen kummempaa ihmetystä... Toiseen kuvaan voi puolestaan taustalle kuvitella Amalienborgin linnan. Oivoi, olispas taas kesäloma!

Saaren varjoissa

Kesälomalla matka suuntautui Gotlantiin, kiitos Mari Jungstedtin dekkareiden... Aika monella rikospaikalla tuli käytyä ja siinä sivussa sain kuvautettua uusimpia neuleita.

 

Malli: SK 4/2012

Lanka: Schoppel Wolle My Silk 

Tykästyin heti ensivilkaisulla tähän vähän erikoisista pyörylöistä koostuvaan malliin, mutta voi tuska kun rupesin tätä neulomaan. En ole ikinä törmännyt niin huonosti kirjoitettuun ohjeeseen, vai liekö ollut vain huonosti suomennettu. Kirjoitin siitä jo palautettakin SK:lle, mutta eipä tuolta ole mitään kuulunut... Jos siis joku onneton erehtyy tuolla mallilla neulomaan, niin kannattaa valmistautua etsimään kymmenkunta virhettä ohjeesta ja lisäksi soveltamaan omia oppeja. No, tuli tästä kuitenkin lopulta valmis. Ehkä tätä osaa pitää paremmin sitten talvempana, nyt on jäänyt käyttökerrat aika vähiin, vaikka onkin lyhyt ja vähäluminen kesä... (Taustalla Gotlannin ruusuja.)

Ja jos tuota ohjetta en voikaan suositella, niin Gotlantia matkakohteena voin, samoin Mari Jungstedtin kirjoja dekkarilukemisena!

Breltsun väkerrykset part deux

Oikeastaan tämän blogin nimeksi olisi pitänyt laittaa Breltsun väkerrykset 2, mutta koska jatko-osat harvemmin yltävät ykkösosan tasolle, säilyy nimi samana... Alkuperäinen Breltsun väkerrykset koki saman karun kohtalon, kuin muutkin Vuodatuksen blogit, eli kaikki kuvat v. 2009 lähtien katosivat bittiavaruuteen. Tällä hetkellä ei ole mitään kiinnostusta ruveta laittamaan uudelleen kuvia 3,5 vuoden ajalta, eikä niitä kaikkia taida olla itselläni tallessakaan. En tiedä onko ruoho vihreämpää täällä Bloggerin puolella, mutta jotenkin tuntui paremmalta aloittaa ihan tyhjästä.

Tarjolla siis käsitöitä laidasta laitaan ja päällimmäisenä tarkoituksena bloggaamisellani on taltioida väkerrykset itselle muistiin.

TERVETULOA! 

13.10.2012 Muoks: Syysflunssan avustamana onnistuin nyt siirtämään vanhan blogini tänne bloggerin puolelle. Tästä alaspäin olevat kirjoitukset ovat siis suoraan sieltä siirrettyjä. Kommentit jäivät valitettavasti vanhan blogin puolelle, eli niitä voi vain muistella... Kuvien palautus on tällä hetkellä menossa vuoden 2011 syksyssä, eli saattaapi kotvasen kestää, ennenkuin olen jaksanut kaiken palauttaa. Saati että muistaisin (ainakin korttien kohdalla), mikä kuva kuuluu mihinkin... Mutta tämä piristi hieman bloggausintoa, että sain vanhan blogin tänne siirretyksi.