Korurasian unohdetut

Jostain syystä kuvaaminen tässä jatkuvassa hämärässä takkuaa. Niinpä nämä korutehtailun viimeisimmät (yli kahden kuukauden takaiset) ovat jääneet kuvaamatta. Muistan, että joku kolmaskin koru on jäänyt käyttämättä kameran edessä, mutten sitä, että mikä...

 

Tämä vanhoista napeista tehty kaulakoru on ollut usein käytössä, sillä se on ainoa pitempi kaulakoru. Pitäisi vissiin tehdä jotain muitakin pitkiä kaulakoruja... Muutenkin tykkään tästä korusta. Koruun on käytetty vain vanhoja nappeja, siimakin taisi olla vuosikymmenten takaa. Ainoastaan pienet välihelmet ovat joskus viimeisen parin vuoden sisällä ostettuja. Yritin valikoida korun napit ruskehtavasta värimaailmasta. Toisen version voisi tehdä sitten vaikka täysin kirjavaksi.

 

Tämä puuhelmistä ja pienistä hopeisista välihelmistä koottu setti on sitten sitä lyhyempää mallia. Kuvassa on siis kaulakoru ja rannekoru. Rannekoru on tehty muistivaijeriin, eli siinä ei ole minkäänlaista lukkoa. 

Pitäisiköhän sitä taas kuukausien tauon jälkeen lähteä penkomaan helmilaariaan... 

Melkein joululahjoja

Äiti kaipaili uusia tyynyjä, koska uudet verhot sellaisia "vaativat". Ajatuksena oli tehdä ne jouluksi, mutta ylläripylläri enhän minä ehtinyt... Otin sitten kaupasta ostetut valkoiset sohvatyynyt sekä "tuunaustarvikkeet" mukaan joulunviettoon ja muokkailin tyynyt joulun aikana. Verhot ovat Ikean Eivor -kuosia, eli valkoinen pohja, jossa on lintuja. En tehnyt tyynyihin samaa kuviota, mutta lintuja kuitenkin. Katsastelin netistä erilaisia lintumalleja ja tein niistä sitten oman versioni. Kuviot on leikattu sellaisesta kiinnisilitettävästä arkista (Tissu thermocollant), osa glitteriä, osa mattapintaa. Arkit tarttuivat jo joitain vuosia sitten mukaan Tampereen kädentaitomessuilta.

Breltsun väkerrykset toivottaa:

Kusudama

Eripuolilla on vilahdellut paperista taiteltuja kusudama-kukkia ja niistä tehtyjä palloja tms. Lankesinpa sitten minäkin... Suurin homma tässä ehkä oli leikata 60 samankokoista neliötä tapettirullan jämästä. Itse taittelu oli suht helppoa ja seuraava kärsivällisyyttä koetteleva osuus olikin sitten näiden liimaaminen. Klemmarit oli ehkä ihan vaan todella hyvä keksintö tässä yhteydessä...

Oma palloni on tehty askarteluhuoneen tapetin jämistä. Koristeeksi kiinnitin kukkien keskelle helmiä ohuella hopealangalla ja laitoin niitä myös tuon ripustusnarun häntään. Yhden neliön koko oli 12 cm x 12 cm.

Koska kusudama on perinteinen japanilainen origamimalli, uskallan laittaa tähän taitteluohjeen. Jos kokonainen pallo hirvittää, niin nuo kukat ovat kauniita yksittäinkin (ja silloin riittää viisi neliötä). Lisävinkkiä löytyy helposti googlailemalla.

Aloita leikkaamalla 5 samankokoista neliötä (puolipalloon 30, kokonaiseen palloon 60).

 

• Taita neliö kaksinkerroin kolmioksi.
• Taita kolmion ylänurkat alanurkkaa vasten, jolloin paperista muodostuu taas neliö.

• Taita päällimmäiset kolmiot alanurkastaan kaksinkerroin ulkoreunaa vasten.
• Avaa kolmiotaitokset ja litistä ne (edellisen kohdan ulommaiset nurkat säilyvät paikallaan)

• Taita ulommaiset nurkat ylöspäin kolmioksi.
• Taita ulkoreunat taitosta pitkin takaisin keskelle päin.

• Sivele liimaa kuvassa näkyviin kohtiin.
• Taivuta neliö rullalle liimapinnat vastakkain. Kiinnitä kuivumisen ajaksi esim. klemmareilla.

                                              Kukka syntyy liimaamalla viisi terälehteä yhteen.

 

Vuosi täteilyä pulkassa

Tällä viikolla tätitettävälleni tuli jo vuosi täyteen ja tänään oli sitten juhlien vuoro. Olen se tylsä täti, joka antaa lahjaksi jotain käytännöllistä. Niinpä tälläkin kertaa paketista löytyi neulottu haalari talven pakkasia vastaan.

Ohje: Novita syksy 2012

Langat: Drops Baby Merino, Novita Nalle ja Gjestal Silja (?)

Olin kyllä jo todella hyvissä ajoin liikenteessä, mutta ylläripylläri väliin tuli aina kaikkea muuta, joten haalarin viimeistely tehtiin tänä aamuna... Köh... Haalari on muuten ohjeen mukaan tehty, mutta lisäsin suurimpaan kokoon jonkin verran pituutta ja nappien sijaan laitoin tähän vetoketjun. Tuo tummin raita on violetti, ei musta, kuten ainakin meidän näytöllä näyttää... Täti itse on tähän suht tyytyväinen, ehkäpä se riittää...

Kun muutaman tunnin hämärää kahden pimeän välissä kutsutaan päiväksi

Jotenkin tuo radiossa pyörivä mainos on jäänyt pyörimään päähän. En yhtään muista, mitä siinä mainostetaan (vai olikohan se joku kilpailu?), mutta tuo pitää niin paikkansa. Sitäpaitsi tuo muutaman tunnin hämärä osuu työpäivän ajalle ja ainakin nyt viikonloppuna "päivät" ovat olleet ihan vain harmaata ja sumeaa. Tylsää! Ei kyllä uskoisi, että joulukuuhun on enää muutama päivä, kun katsoo tuota vesisadetta ja harmautta.

Tämä nillitys oli siis pohjustuksena seuraaville kuville. Jos kortti valmistuu illalla klo 23 ja se pitää kuvata aamulla ennen töihin lähtöä, eli aboutiarallaa aamuseiskaa, niin mitä luulette kuvista tulevan? Ja jos mukaan lähdössä olevien sukkienkin kuvaaminen on jostain syystä aiemmin vain jäänyt tekemättä, niin lopputulos on tämänkaltainen...

Lupauduin tekemään uusille urille lähtevälle työkaverille kortin. Piti olla pari viikkoa aikaa, mutta sitten sitä olikin vain yksi ilta... Siili on väritetty ProMarkereilla ja pakettiin on laitettu vähän glossya kiiltoa antamaan. Muuten tämä on osastoa leikkaa-liimaa-askartele...

Eräs synttärisankari puolestaan sai valita muutamista sukista mieleisensä. Kahdet muut on jo aiemmin esitelty, mutta nämä kahdet tavikset olivat jääneet aiemmin kuvaamatta. Ylemmät sukat (jotka "pakettiiin" sitten päätyivät...) ovat SeiskaVeikkaa ja alemmat Regian World Collegea.

Tahtoo lunta, että edes vähän valaistuisi!!!

Löysää vähän, hyvä ihminen!

Minä en ole ikinä osannut tehdä mitään löysästi. Puikkoja puristan aina rystyset valkeina, kynää painetaan niin, että menee paperista läpi, piparkakkutalon kasaaminen on tässä talossa kielletty puheenaihe jne. Toki itse osaan löysäillä hyvinkin, mutta käsityöllisesti en... :) Niinpä räsyvirkkaus ei ehkä ollut se kaikkein sopivin laji meikäläiselle, varsinkin kun materiaaliksi otin trikookudetta. Muuten tämä oli kyllä mukavaa, mutta lopputulos ei ehkä ihan priimaa, kun tuo verkko paistaa läpi, kun tuli VÄHÄN liikaa kiristettyä kudetta. Sitäpaitsi osa kuteista oli ihan liian ohuita, eli en ota tätä täysin omaan piikkiin... Kuvassa verkko on ehkä jotenkin naamioitu, mutta todellisuudessa ne verkossa olleet siniset ruudut paistavat tuolta läpi, samoin itse verkko.

 

Tämä on siis vessanmatto, jonka tein Taitokorttelin räsyvirkkaus -kurssilla. Tai eihän tätä kurssilla ehtinyt kuin aloittaa, eli suurin osa on kotona tehtyä. Matto on ollut jo useita viikkoja muuten valmiina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ommella pohjaan "kanttauksen", jottein pohjaverkko rispaannu. Käsinompeleminen kun on jotakin sellaista, mitä välttelee viimeiseen asti... Keskimmäiset ruudut ovat harmaita ja matto on myös reunustettu harmaalla, vaikka kuvassa väri näyttää melko mustalta. Ehkä tähän silmä tottuu ja nuo pohjaruudut unohtuvat... Niin ja tästä siis jäi edellisen postauksen korimateriaaliksi aika reilusti keltaista ja turkoosia kudetta jäljelle.

Sammalpitsiä ja jämäprojekteja

Huomasin tuossa taannoin, että käsityölehtiä on kertynyt ihan vaan jonkin verran. Ne olivat epämääräisissä pinoissa ja aina ihan sekaisin. Jotakin järjestystä oli saatava, joten reissu Kuopioonkin tulleeseen naapurimaan ihmeeseen (lue: Ikea) oli paikallaan. Sieltä mukaan tarttui hylly ja hyllyntäytteeksi lehtikoteloita. Kotelot saattavat vielä tarvita jotain koristusta. Tai sitten eivät... Saas nähdä.

 

Hyllyn päälle muodostui tietenkin laskutilaa, ja siihen virkkasin jämäkuteista pari koria. Korin ohje oli viime viikolla Karjalaisen Sisustus ja remontointi -liitteessä, alkuperäisohje löytynee Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Keltainen kori on virkattu kaksinkertaisesta trikookuteesta nro 8 koukulla ja turkoosi yksinkertaisesta kuteesta nro 5 koukulla. Turkoosissa suurensin ohjetta jonkin verran, koska muuten korista olisi tullut liian pieni. Ja mistä nämä kuteet jäivät tähteeksi? No, se on ihan toinen (viimeistelyä vaille oleva) tarina...

 

Viikko sitten Joensuussa oli kädentaitomessut ja kävin siellä "kannatuksen" vuoksi, vaikkei messuilla kovin paljon mitään olekaan. Tällä kertaa mukaan tarttui sammalsydän. Kotona tuikkasin sydämeen kukkakepin, laitoin nuppineuloilla muutaman pitsiympyrän sammaleeseen ja istutin koko komeuden ruukkuun. Jospa tämä pysyisi vihreänä koko talven, toisin kuin muut viherkasvit...

Fukushiman eläintarha

Löysin kirjastosta Rosalie Quinlanin ja Melanie Hurlstonin tekemän "Ompele lempileluja" kirjan. Kirjassa on montakin veikeää otusta, mutta eniten sieltä huuteli tämä kirahvi.

Possun kaavoja katsellessani näin, miten niistä saisi niin helposti norsun kaavat. Googlailtuani totesin, että saman olivat huomanneet myös suunnittelijat. Kirjassa norsun kaavoja ei ollut, joten muokkasin itse possusta norsun.

Ja eihän sitä pidä possujakaan syrjiä...

 Kirjan kaavat ovat selkeitä, samoin ompeluohjeet. Miinusta tulee siitä, että kaavat joutuu itse suurentamaan. Muuten otukset on tehty ohjeiden mukaan, mutta possulle tein hännän virkkaamaalla. Ohjeessa häntä oli ommeltu ja sisään laitettu piipunrassia... auts. Kärsään tein myös vähän pienemmät sieraimet kirjomalla, en ompelemalla. Kaikilla on myös ommellut silmät, sillä en vielä tiedä kelle nämä ovat menossa, joten en uskaltanut laittaa nappisilmiä.

Tänään koko lauma pääsi tutustumaan hieman ympäristöön:

Jostain syystä näillä kaikilla on saparot/hännät ihan villisti ojossa ja silmissä on melkein yhtä hyvä hullunkiilto, kuin tällä muinaisella tontulla... Tekijänsä näköisiä, eikös sitä niin sanota? :)

No huhhuh...

Löysin sisäisen nörttini ja onnistuin siirtämään vanhan blogini Vuodatuksesta tänne Bloggerin puolelle JA olen päivittänyt kuvat ja tunnisteet kesäkuulle 2010 saakka. Tämä loppuosa oli siis se huhhuh -osio. Enää olisi vuoden mittainen pimento, mutta se on pakko jättää toiseen kertaan, kun alkaa jo hyydyttää. Postauksissa olevia linkkejä en ole päivittänyt, eli ainakin toistaiseksi ne viittaavat vanhan blogin kirjoituksiin. Mutta olen kyllä tyytyväinen, että sain urakoitua tämän näinkin pitkälle!