Klips

Keväällä eräs työkaveri alkoi kerätä tölkinklipsuja. Minäkin toin niitä muutamia, mutta pian aloin itsekin katsella, mitä kaikkea niistä klipsuista oikein tehdäänkään. Niinpä sitten päädyin töissä "huutelemaan", että minullekin saa irrotella tölkin klipsuja, jos vain suinkin kehtaa. Ja kyllähän työkaverit ovat kehdanneetkin, sillä nyt niitä on kasassa n. 3.500 kpl. Kiitos heille ja kiitos myös parille työpaikan ulkopuoliselle kerääjälle! Kesäloman alettua alkoi olla pieniä paineita ruveta tekemään niistä jotain, sillä suurin osa klipsujen tuojista on pyytänyt tuomaan valmiita töitä näytille...

Yritin ottaa hieman kevyemmän startin, eli en ensimmäiseksi ruvennut virkkaamaan jotain tuhannen klipsun laukkua. Virkkailin mustista klipsuista valkoisella puuvillalangalla kukkia, jotka yhdistin virkkaamalla toisiinsa. Ajatus oli jatkaa siitä sitten mustalla langalla, mutta en saanut mitenkään tuota ympyräläjää virkkaamalla muutettua neliskanttiseksi, joten piti keksiä plan b. Niinpä sitten virkkailin mustasta trikookuteesta korin, johon ompelin "koristeeksi" tuon klipsuhässäkän. Mitoitin tämän niin, että se sopii muratin altakasteluruukun ympärille. Seuraavaksi pitäisi varmaan kokeilla jotain vähän isompaa, kunhan tuo peukaloon tullut rakko (=virkkasin hieman liian antaumuksella...) tuosta katoaa... :)

Pala lomakakkua?

Eilen oli vuorossa vuoden paras päivä, jolloin askelkin on kaikkein keveimmillään. Edessä siis kaikki neljä kesälomaviikkoa... Jeeeeeeeeee! Jo tätä on odotettukin. Tapani mukaan tein taas töihin lomakakun.

Baileys-suklaajuustokakku

Pohja:
1 pkt (175 g) Dominoja
50 g voita

Täyte:
400 g (2 rasiaa) maustamatonta tuorejuustoa
3,3 dl kuohukermaa
1,5 - 2 dl tomusokeria
100 g suklaata (tässä oli taloussuklaata)
1 dl Baileysia
6 liivatelehteä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen (n. 10-15 min).

Sulata voi ja sekoita murskatut keksit siihen. Painele seos irtopohjavuokaaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Laita hetkeksi jääkaappiin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita vaahtoon 1,5 - 2 dl siivilöityä tomusokeria (tai oman maun mukaan). Sulata suklaa ja sekoita siihen yksi rasiallinen tuorejuustoa. Sekoita hieman alle puolet kermavaahdosta suklaa-tuorejuustoseokseen. Kuumenna Baileys (ainakin lähes)  kiehuvaksi, purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota liivatteet huolellisesti Baileysiin. Jäähdytä Baileysia hieman ja sekoita siitä puolet (vatkaamalla) suklaa-tuorejuusto-kermaseokseen. Kaada täyte keksipohjan päälle. Sekoita toinen rasia tuorejuustoa loppuun kermavaahtoon ja lisää siihenkin Baileys-liivateliuos. Kaada hetken aikaa hyytyneen suklaakerroksen päälle. Laita kakku jääkaappiin ja nautiskele seuraavana päivänä.

Itse murskasin keksit niin, että laitoin ne pakastepussiin, nuijin niitä ensin lihanuijalla leikkuulaudan päällä ja lopun murennuksen hoidin puisella pualikalla (eli piirakkakaulimella). Kerman määräksi valikoitui 3,3 dl, koska laktoositon kerma oli tuon kokoisessa purkissa. Määrää voi hyvin muuttaa. Liivatetta käytin 6 kpl, koska pienemmällä määrällä kakut ovat minulla jääneet liian "mössöiksi", mutta voi siis kokeilla vähemmälläkin liivatteella, jos ei niin välitä tuosta leikattavuudesta. Kakkupohjan ainekset eivät riitä suurensuureen vuokaan, omani on halkaisijaltaan n. 22 cm.

Tällä kertaa tein koristeet taloussuklaasta spritsaamalla. Tämäkin on tehty ilman mitään hienoja välineitä, eli sulatin suklaan suoraan pakastepussissa, leikkasin kulmaan pienen aukon ja leikkasin pussin alalaidasta vähän sitä "helttaa" pois tieltä. Piirsin paperille hieman avustavia kuvioita, jotka kiinnitin leikkuulautaan teipillä, päälle leivinpaperia, joka niinikään oli teipillä kiinni nurjalta puolelta. Sitten vain riittävän nopein liikkein pursottelin noita koukeroita. Aiemmin olen yrittänyt tehdä tuon ihan liian hitaasti, jolloin jäljestä tulee tärisevää. Nyt tajusin lisätä vauhtia ja heti onnistui paremmin. Kuviot kannattaa laittaa joksikin aikaa pakastimeen ja nostaa jäisinä kakun päälle.

Leikkaati, leikkaati, leikkaati, leikkaa...

Työkaveri lähtee uusille urille, joten tarvetta tuli taas läksiäiskortille. En oikein tiedä, mikä olisi hänen "juttunsa", joten tein kortin ilman sen kummempaa aihetta. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa paperin leikkaamista. Kyllä, kuulitte oikein. En ole ikinä ennen leikannut paperia... :)

 

Kortin malli on Emily Hogarthin kirjasta "Leikkaa tästä". Jäljensin kuviot kalkkeripaperin avulla kartongin nurjalle puolelle ja sitten aloin "vuoleskelemaan" . Vaan olipahan homma... Huh! Aukkojen taustalle valitsin kultaisen paksun folion ihan vain siksi, että itse tykkään turkoosin ja kullan yhdistelmästä. Aluksi en osannut päättää, onko kortti hieno vai ihan kamala, mutta pikkuhiljaa olen alkanut pitämään tästä. Ei näitä kyllä välttämättä kauhean paljon jaksaisi tehdä, sillä noiden kuvioiden leikkaaminen oli suoraan sanottuna melkoisen syvältä...

Kolmen palan tilkkupeitto

Säännöllisin väliajoin iskee pakottava tarve ruveta virkkaamaan jämälangoista paloja. Mielessä siintää yleensä jokin todella suureellinen tilkkupeitto. Muutaman palan jälkeen todellisuus kuitenkin iskee... Kun ei ole siunattu kärsivällisyydellä, niin sitten ei kanssa ole.

  

Näistä olisi voinut tulla todella ihana tilkkupeitto (in my dreams!), mutta päätin kuitenkin käyttää ne johonkin ihan muuhun. Ja siihen riitti kolme palaa, hiphei!

 

Palaset päätyivät peittämään kirpparilta ostettua susirumaa peltipurkkia, joka palvelee askarteluhuoneessa saksien, kynien ym. tilpehöörin säilyttäjänä. 

Malli: Jan Eaton "200 virkattua ruutua", malli 13

Kirja on muuten aivan loistava, mutta ohjeet ovat sanallisessa muodossa. Minä siis tykkäisin paljon enemmän niistä piirretyistä ohjeista, ovat jotenkin selkeämpiä hahmottaa.

Niin ja kuten näkyy, tuftaustyön osalta peli on menetetty...

Joku joka arvostaa käsitöitä...

Tuolla pari pykälää sitten esittelin viime syksyisen tuftaustyön, joka viimeistelyä odotellessaan oli ollut ehkä hieman liian kauan askarteluhuoneen pöydällä. Liian kauan siksi, että joku oli kenties aivan ihastunut siihen ryijyyn... Ja näin siinä tänä aamuna sitten kävi:

Kissiläisen palattua yövuorosta ja syötyä ruokansa, se alkoi etsiä nukkumapaikkaa. Ensin yläkerrasta kuului hirveä marmatus, kun mikään paikka ei tuntunut tänään sopivan nukkumiseen. Sitten mäkätys jatkui alakerrassa. Mutta ei, mikään sohva, tuoli, fleecepeitto tai saunanlaude ei tänään kelvannut. Lopulta se muisti askarteluhuoneen ja loikkasi toiveikkaana pöydälle. Ja voi sitä närkästyksen määrää, kun uniikki hand made makuualusta oli kadonnut... En jaksanut kovin kauaa kuunnella palautetta, vaan vein ryijyn kiltisti takaisin "paikalleen". Ja kylläpä sitä sitten oltiinkin niiiiiin tyytyväistä kissaa, että... No, pääasia että joku todella arvostaa käsitöitä! :)

Jotain vanhaa ja jotain... vieläkin vanhempaa

Täällä jatkuu siis operaatio aiemmin valmistuneiden kuvaus...

Keväisen Marimekon tehtaalle tehdyn reissun jäljiltä päädyin ompelemaan kauppakassin muovipussin kaavoilla. Into loppui sillä erää yhteen kassiin. Jotenkin tuntuisi tyhmältä käyttää yhtä tällaista ja muuten tavallisia muovikasseja (koska yleensä kaupasta tulee kerralla enemmän kuin kassillinen tavaraa), joten tämä kassi on ihan rauhassa saanut odotella kuvausta... Pitäisi ehdottomasti ommella näitä lisää, ehkä sitten kesälomalla... (niinkuin ne tuhat ja yksi muutakin asiaa)

Todella selkeä ohje löytyy esim. täältä

Kassin päällikangas on Marimekon jämälaarista ongittua ja vuoreksi laitoin vanhaa tuulikangasta. Jos tulee ommeltua toinenkin kassi, niin sen vuoritan tavallisella puuvillalla tms., sillä tuo tuulikangas oli todella ärsyttävää käsiteltävää...

Neulatyynyn virkaa on jo vuosia palvellut jostain messujen arvonnasta voitettu pieni koristesydän, joka on niin ohut, että sitä käyttäessä aina tökkää neulalla sormeen. Jo hyvän aikaa sitten ompelin kyllä tämän oikean neulatyynyn, joka poseeraa tässä oikein sävy sävyyn neulojen kanssa. Ohjetta voi katsastaa vaikkapa täältä.

Syksyn satoa

Vaikka sää onkin viime aikoina ollut enemmänkin syksyinen kuin heinäkuinen, niin otsikko viittaa kuitenkin viime syksyyn. Kyllä, taas yksi todiste siitä, miten laiska olen viimeistelemään töitä, saati saamaan ne kuvatuksi... Sateisen sunnuntain kunniaksi päätin kuitenkin saada edes jotakin pois roikkumasta ja ompelin tähän tuftaustyöhön käänteet. Itse työ on viime syksynä tehty ja se on siitä saakka odotellut viimeistelijäänsä askartelupöydällä. Kissiläinen omi sen itselleen makuualustaksi, koska mikäpäs sen mukavampaa, kuin nukkua pehmeällä villaisella alustalla...

 

Tuftaus oli jälleen yksi uusi tekniikka, jota kävin opettelemassa parin illan kurssilla. (Tämä ei ole mainontaa, tai en ainakaan saa tästä mitään mainostuloja... :) ).En ole suuri ryijyjen ystävä niiden pölynkeräysominaisuuksien vuoksi, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa ja nopeaa. Tässähän ei siis tehdä mitään solmuja, vaan pistellään menemään sellaisella tuftauslaitteella. Lopuksi säkkikankaan taustalle sivellään maitoliima, jotta lankalenkit eivät purkaannu. 

Käytin jokaiseen väriosioon kahta eripaksuista ja erisävyistä lankaa, jotta pinnasta tulisi elävämpi. Värillisissä osissa lenkit ovat pidempiä ja ne on leikattu auki. Mustat kuviot ovat lyhyemmällä lenkillä ja ne jätin "silmukoiksi". Kokoa tällä on n. 40 x 40 cm.

Saas nähdä missä vaiheessa tämä löytää paikkansa...

Tule meille vaan, meillä leivotaan, saat kirsikkapiirakkaa jos annetaan...

Mietiskelin aamulla ääneen, että mitähän sitä noista kirsikoista tekisi ja kun siippa totesi, että niistä tulisi varmaan hyvä piirakka, niin eihän minua tarvinnut kovin paljon houkutella...

Ohje: Amerikkalainen kirsikkapiirakka

Olen joskus aiemminkin tehnyt piirakan tällä ohjeella ja kuten muistelinkin, niin hyvää oli. Täyte on todella makea, joten lähes sokeriton taikina tuo hyvän kontrastin. Meillä oli vehnäjauhot vähissä, joten korvasin vajaat puolet ohjeen jauhomäärästä grahamjauhoilla ja hyvin toimi. Taidanpa kuitenkin vielä varmuuden vuoksi mennä maistamaan palasen...

Marimekon tuhoajaiset ja muuta lahjontaa

Keväällä alettiin uutisoida Marimekon tehtaanmyymälöiden lakkauttamisesta, joten piti kiireen vilkkaa ajella Kittteelle (tulihan siihen nyt riittävän monta t-kirjainta?) käymään, ennenkuin on myöhäistä. Mukaan tarttui muutamia kankaita ja lupaus ommella niistä jotain myös matkaseuralle (eli äitille). Parin kuukauden "tuumailun" jälkeen päätin lopulta tuhota ensimmäisen kankaan.

 

Kaava: Ottobe 2/2009 Waterfall

Hihat sovelsin itse, mutta muuten paita on tehty ihan kaavojen mukaan. Samalla kaavalla on aiemmin tehty kaksi paitaa, jotka ovat blogissa kadoksissa sen Vuodatuksen aikaisen hävikin vuoksi, eli keväällä 2009 muistaakseni...

 

Paidan helmaan tein kuvion silityskalvolla. Malli on (hieman mukailtuna) Emily Hogarthin kirjasta "Leikkaa tästä". Aiemmin olen kuvioinut tuolla materiaalilla mm. nämä tyynyt. Helppoa ja nopeaa!

Huomenna on vanhemman kummitytön 10 v. synttärit. Paketti lähti ajoissa, kuten yleensä (eli tänään...) ja sisälsi tällaisen kesäkassin.

Kassin ohje on ollut käytössä ennenkin ja edelleen pidän tästä mallista. Nyt suurensin kaavaa hieman, koska edellinen versio oli ehkä himpun verran pieni. Kassin kangas taitaa olla Anttilasta (?) ja vuorikankaan alkuperää en enää jaksa muistaa. Sisällä on pieni tasku tuosta päällikankaasta.

 

Kortti on pitkälti samaa värimaailmaa ja aika laiskaa askartelua, eli koristelin valmista kuviopaperia erilaisilla ääriviivatarroilla...

Yritin käyttää kassin kuvauksessa hyödyksi myös tätä muinaista risuhärpäkettä, joka on päässyt tänä kesänä uusiokäyttöön keijunmekon köynnöstukena... 

Kirkko ja kesälauantai, kaksi sormuksensa sai

Hääpari viettää pian jo 2 kk hääpäiväänsä, joten tämän kortin askastelustakin on jo hyvä tovi. Tämä oli taas niitä kortteja, jotka eivät millään halunneet poseerata nätisti kameran edessä...

Sydämet on painettu läpinäkyvällä leimasinmusteella ja niihin on laitettu kohopulveria. Päälle "hieroin" kullan väristä leimasinmustetta ja hankasin musteen pois sydänten päältä. Kortin tausta on myös leimailtu kullanvärisillä sydänkuvioilla. Lisäksi mukana on on (hyllynreuna?)pitsiä ja kultaiseen lankaan pujotettuja sydämiä.

Ennen häitä morsmaikulle järjestettiin polttarit. Lupasin auttaa kaasoa ja askarrella polttarikansion. Sisältö jääköön salaisuudeksi, mutta kannen voinee näyttää... Jotenkin sekin varmuuden vuoksi suttaantui parista kohtaa... :)

Onnea vielä kerran hääparille! ♥