I'm a Barbie girl, in a Barbie world...

Ehdin jo hetkiseksi innostua, kun sekä veljen tyttö 2 v., että kummityttö 3 v. innostuivat Barbie -nukeista. Ajattelin nimittäin, että pääsen ompelemaan Barbien vaatteita. No, sitä innostusta kesti hyvin lyhyen hetken, kun olin käyttänyt päivän tuhertamalla yhtä ainoaa mekkoa. Siis on ihan TUSKAA ommella mitään tuollaisilla mittasuhteilla. Muutaman asun sain kuitenkin aikaiseksi ennen tätä jumia (kyllä, joulun alla on askatelija-neuloja-näprääjän painajainen olla tässä kunnossa ja estynyt tekemään yhtään mitään...).

Ylimmän mekon kaavat ovat Jette Riisgaard Ternsoen kirjasta "Ompele Barbien puvusto", muut kaavat ovat netistä. Jos joku sattuu innostumaan näiden ompelusta, niin suosittelen lainaamaan kirjastosta tuon kirjan. Ylimmän mekon toteuttaminen tuon kirjan ohjeilla oli nimittäin näistä kaikkein helpointa, vaikka 70 cm kangasta Barbien vyötärölle rypytettynä kuulostikin aika hurjalta... Mutta tälle tätille riitti kyllä vähäksi aikaa näiden kanssa näprääminen... Huh!

Karjalaisia kannuksia hankkimassa

Viime viikolla kävin opettelemassa lanttukukon tekoa Marttojen opastuksella. Siitä jäi vissiin jokin karjalaisvaihde päälle ja mikäpäs siinä, kun karjalainen Pohjois-Karjalassa olen... Päätin kokeilla, miten vatruskoiden kanssa kävisi. Ja hyvinhän siinä kävi:

Ohje: Vatruskat Maku-lehdestä

Maku ja rakenne näissä oli kyllä kohdillaan, eli voin suositella reseptiä. Riisitäytettä tulee ohjeen määrällä liikaa, eli jos joku innostuu kokeilemaan, niin ehkä 2/3 määrästä riittäisi. Ja tää lähtis nyt jatkamaan maistelua...

Kai se joulu sieltä tulee?

Olen tänä syksynä yrittänyt keskittyä jo olemassa olevien lankojen vähentämiseen, sen sijaan että hankkisin aina vain uusia lankoja katseltavaksi ja siliteltäväksi... Myös jämälangoille on välillä hyvä keksiä käyttöä, joten Kotivinkissä ollut varpusen ohje tuli testattua. Langat taitavat pääasiassa olla seiskaveikan jämiä ja kulkunenkin löytyi omista varastoista.

Viime viikolla kävin kursseilemassa sekä lanttukukon että himmelin merkeissä. Kukko (nam!) on jo syöty parempiin suihin, mutta himmeli on vielä tallessa. Ja tiedän, tämä EI ole perinteinen olkihimmeli... Halusin harjoitella lajia ensin helpommalla materiaalilla, eli tässä on käytetty ohuita mustia pillejä ja lisätty vähän blingblingiä kristallien muodossa. Omasta mielestä tämä on yksinkertaisuudessaan hyvä, mutta muitakin kommentteja olen kuullut (siksi tuo olkiviittaus tuolla ylhäällä...köhköh.). Tarkoitus olisi kyllä joskus jatkaa lajia niiden olkienkin parissa.

Lankaostokset on siis pidetty ihan minimissä koko syksyn ajan, mutta jotakin piristystä sentään tähän normaaliakin synkempään syksyyn oli saatava, joten Joensuun Taikasormet -messuilta hankin itselleni jo pitkään haaveilemani Sizzix Big Shot -leikkurin. Ja ai että mikä masiina se onkaan! Alla olevat kortit on leikelty ihan niillä aloituspakkauksen stansseilla. Ylempi kortti on isänpäiväksi, alempi työkaverin 50 v. synttäreille.

Porkkanakakku goes Halloween

Sokerittoman lokakuun päätteeksi piti leipurin päästä leipomaan. Resepti oli vanha tuttu, mutta nyt se pukeutui halloweeniin.

 

Ohje: Porkkanakakku

Peruskakku on muuten tehty ohjeen mukaan, mutta kuorrutukseen laitoin appelsiininmakuista tuorejuustoa. Tällä kertaa lisäsin siihen myös pastaväriä halloweenmaisen/kuutamoisen värin aikaansaamiseksi. Koristeet on leikattu Pandan lakritsitoffeesta. Pehmensi karkit mikrossa, kaulitsin levyksi ja sitten leikkasin ja leikkasin ja leikkasin... Lehdet on tehty muotilla ja muut leikkelyt muoviveitsellä. Maalasin vielä kimalteella vähän korostuksia sinne tänne. Tiesin, että valmiissa kakussa noita koristeita on hankala leikata, mutta onhan tää nyt aika pähhee! :D

Sesonkituote

Tämän hetken sesonkituote olisi varmaa jotain Halloweeniin liittyvää tai vaikkapa joulujuttuja, mutta ehei, tämä mattimyöhäinen esittelee kesäkassia...

Malli: Jo pariin kertaan hyväksi havaittu Reversible Bag, tälläkin kertaa vähän suurennettuna
Kangas: Äitin vanha hame 70- tai 80 -luvulta

Kassi pääsi kameran eteen tämän syksyn/alkavan talven ensimmäisessä lumimyräkässä ja päätyi odottelemaan uutta kesää hameen alkuperäisen omistajan luo...

Kuurankukka

Olin jo pitkään ihastellut Kuurankukka -lapasia ja nyt syksyllä sain ne vihdoin puikoille. Jälkijunassa, as usual... Tähän saakka olen tehnyt magic loop -tekniikalla ainoastaan perusvillasukkia, joten hyppäys lapasiin, joissa molemmissa on oma pitsikaavio, oli melkoinen. Onneksi kuitenkin tein niin, koska muuten olisi varmaan jäänyt toinen lapanen neulomatta. Lapaset ovat kyllä kauniit, mutta... Tekeminen oli melkoisen nihkeää, enkä ole ihan varma, että missä näitä nyt sitten voi pitää. Nämä ovat vähän sellaiset sunnuntain kirkkolapaset ja kun sunnuntaisin tulee tehtyä ihan jotain muuta, niin vähälle käytölle jää... :)

 

Ohje: Kuurankukka (Suvi Simola, kirjasta Kaikki lähti lapasesta)

Langat: Päällyslapaset Dropsin Baby Merinoa, aluslapaset Novitan Isoveljeä (varaston tyhjennystä, uusia lankoja ei nyt ostella...)

Minun käteen nämä olisivat ehkä istuneet paremmin, jos tuo alalaidan "lerpake" olisi tullut ulkosyrjälle, eikä sisäsyrjälle. Ompelin päällyslapaset kiinni aluslapasiin, koska muuten näitä ei saisi puettua. En siis saanut näistä samanlaista wow:ta kuin pitsihuiveista ja neulomiseenkin meni paljon pidempi aika, mutta onpahan nyt tehty ja onhan ne kauniit katsella.

Korttipläjäys

Viimeisen parin kuukauden sisään on mahtunut kummitytön 3 v, ystävän 25+X v. ja puoliskon kummipojan 13 v. synttärit sekä töissä harjoittelijamme viimeinen työpäivä. Syksyn korttiputki on siis avattu.

Tästä kortista tuli näköjään otettua vain tärähtäneitä otoksia... Siristäkää silmiä vähäsen, nini kyllä ne kuviot siitä asettuvat... köh. Korttia tehdessä tuli leikittyä hieman tuolla flower punch -lävistäjällä/kohokuvioijalla. Tämä on siis se 3 v. -kortti, niinkuin ehkä saattoi päätelläkin.

Seuraavalle synttärisankarille lähti tällainen lintukortti. Lintu on leimattu, kukat samalla vehkeellä tehtyjä kuin edellisessä, muuten ihan leikkaa-liimaa meiningillä. Tämä oli 25+X kortti.

 

Tämän kortin materiaalit ovat Tiimarin loppuunmyynnistä (toisen epäonni on toisen onni, ihan HURJA saalis 10 €:lla!), pohja taisi olla aiempia Tilda-kartonkeja. Puinen perhonen sai siipiinsä vähän blingblingiä, vaikka muuten yritinkin pitää kortin simppelinä ja sinertävänä, eli tämä oli se 13 v. kortti.

 

Harjoittelijamme oli kuulema "heppatyttö", joten korttia pääsi koristamaan tämä Tilda-hevonen. Pohjakartonki oli samaa kuosia kuin hevonenkin ja tähänkin ujutin muutaman noita jo yllä nähtyjä kukkia.

Uusi eteinen nollabudjetilla

Otsikko voi olla hieman harhaanjohtava, sillä uusi tarkoittaa tässä tapauksessa uusia tekstiilejä, ei koko eteistä, mutta joka tapauksessa eteinen oli tuon muutoksen jälkeen uusi, joten otsikko sallittakoon...

Muistin lapsuudesta mummolassa olleet punaiset Optinen omena -verhot. Verhot olivat olleet kadoksissa jo yli vuosikymmenen, mutta nyt ne yllättäen löytyivät jostain aitan perukoilta. Kangas oli siihen nähden todella hyvässä kunnossa, joten neljästä keittiön verhosta tuli aika paljon materiaalia. Niitä ei voinut käyttää suoraan verhoiksi, mutta hieman muuteltuna kahdesta verhosta sai eteiseen verhot sekä tyynynpäälliset.

 

Edelleen niin tykkään siitä, että vanhat materiaalit pääsevät käyttöön ja kotia voi uudistaa myös periaatteessa ihan ilmaiseksi (koska työllehän ei lasketa hintaa). 

Keskimmäisessä tyynyssä on kirjailut Tildan "Sew Pretty Homestyle" -kirjan peiton mallin mukaan. Väritys on oman mökin mukainen, tosin ei miulla kyllä ikinä kukat kuki noin komeasti... :)

Ennenhän eteinen näytti siis tältä.

Bilehilemerenneito

Kesän ja alkusyksyn mittaan olen saanut ihan kiitettävän saaliin tölkin klipsuja. Kasassa lienee ainakin 4000, varmaan jo enemmänkin. Koska laji on itselleni uusi, jäin odottelemaan nyt syyskuussa ilmestynyttä klipsuvirkkauskirjaa. Ja kyllä kannatti, sillä nyt ei tarvinnut itse mennä p***e edellä puuhun, eli kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Kirjan ohjeet vaikuttivat hyvin selkeiltä ja minähän en tunnetusti osaa aloittaa mistään helpoimmasta. Ehei, täysillä päin, kun on kerta ruvettu...

 

Malli: Merenneidon bileveska kirjasta Tölkkidesign (toim. Seija Saarinen)
Lanka: Katia San Remo (1 kerä)

Itse laukun virkkaaminen oli suht kivutonta, mutta lukon hankkimisen kohdalla meinasi iskeä tenkkapoon. Noita "väärin päin" kaarevia lukkoja ei löytynyt mistään. Sitten hoksasin kysäistä kirjan FB-sivuilla, mistä laukun tekijä oli lukkonsa hankkinut. Sieltäkin kaupasta vedin vesiperän, mutta suunnittelijapa oli niin ihana, että lähetti yhden omistaan! Kiitos vaan vielä kerran. Niinpä sain minäkin laukkuni valmiiksi ja täytyy sanoa, että omasta mielestä onnistuin ensikertalaiseksi aikas hyvin... (Nuusk-nuusk, onko se omakehu, kun haisee???). :) 

Sormet syyhyää jo seuraavan virkkailun pariin... Taidanpa olla koukussa!

Vihervaara

Nyt tarvitsee kyllä jo TODELLA pitkän tikun silmään tökkimistä varten, jos näin vanhoja muistaa... Aloitin neulomaan Vihervaara -hupparia silloin, kun ohje oli vielä ilmaiseksi jaossa, eli lienee ollut 2007. Jokin tässäkin kävi tökkimään, sillä etu- ja takakappaleet olivat kainaloihin asti valmiit, toinen hiha neulottuna ja toistakin aloitettu. Sitten takki oli nujunut yli kuusi vuotta kaapin perukoilla... Väri ja malli miellyttivät edelleen ja luotin siihen, että saisin takin tuossa koossa edelleen pingotettua päälleni, joten lopultakin tein takin valmiiksi. Ja siitä tuli ihana!

Malli: Vihervaara
Lanka: Novita Tempo

Muutin hupparin takkimalliseksi, koska muuten minulla ei olisi sille mitään käyttöä (too hot!). Syksyllä (ei tuulella ja sateella) tämä on ihan kelpo takinkorvike. Koska neuleen raglankavennukset tehdään etukappaleessa kappaleiden keskellä (eli nappilistan vieressä), en osannut keskeneräisessä hupparissa mieltää, miten takki tulisi päälle asettumaan. Siksi neuloin etukappaleiden ja hupun reunaan resorin ilman napinläpiä. Kiinnitin resorin väliin isot nepparit ja neppareiden kohdalle päällikappaleeseen napit. Hirveästi ommeltavaa, mutta toimii paremmin kuin hyvin. Ja tää väri - I'm loving it!