tiistai 24. huhtikuuta 2007

Täällä ole neuleblogia nähtykään!


Mistähän johtunee, että heti kun perustin neuleblogin, ovat valmistuneet työt olleet pääosin kaikkea muuta kuin neuleita? Niitäkin on toki tuloillaan, mutta ne ovat, no tuota, vaiheessa...


Vuosia uinunutta ompeluharrastusta on pitänyt yrittää käynnistellä uuden ompelukoneen myötä. Jottei pääsisi liian helpolla, niin ensimmäinen työ (no olihan siellä tietysti jo tuo Kananen) sisälsi vetoketjun+sepaluksen ompelua, napinläpiä, tikkauksia paksummalla langalla ja lopulta myös santapaperin käyttöä. Tässä ensin varovainen kurkistus:



Ja juuei, tätä ei ole haettu Vero Modasta, vaikka napeista voisi niin luullakin. Ostin tätä varten kyllä napit, mutta ne eivät sitten "toimineetkaan". Siinä vaiheessa tein hienon löydön, eli Vero Modan farkkujen mukana tulleet ekstranapit. Vasara vain kauniiseen käteen (vai pitäisikö sanoa komeaan, koska kyseessä oli miespuolinen käsi) ja takomaan. Tässä sitten koko kuva:



Farkkuhame


Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2007                                                                                                           Malliin on lisätty pituutta n. 20 cm, koska mini ei oo miun mitta... Vyötärökaitale on myös tehty tuollaiseksi "ylipitkäksi" alkuperäisestä poiketen. Ihan tarkoituksella, juu... *viheltelee*


Hameessa on pari ihan käsittämättöntä aloittelijan virhettä, mutta jätettäköön kertomatta tarkemmin. Kulutuksia tehdessä oli miun (ihan oma) hiomakäsi vähän liian voimallinen, mutta eikös pienet reiät kuulu asiaan? :)


Tällä viikolla olen pitkästä aikaa lomalla ja ajattelin ehtiväni tekemään vaikka mitä. Toistaiseksi tuloksena on ollut vain "eskariaskartelua", eli valkoinen puisista helmistä tehty kaulakoru. Tämä ei vaadi sen enempää selostuksia, kuvat puhukoot puolestaan.



lauantai 14. huhtikuuta 2007

Toiseksi viimeinen pari uunista ulos


Keramiikkatunnilta oli muitakin kotiintuomisia kuin ne lasitetut farkut ja pesty kello. Viimeiset siis vielä odottelevat lasituspolttoa, mutta tällaiset olivat jo valmiina.



Musta neliöruukku, jonka pintaan on painettu napilla kuvioita. Lasitus onnistui melko hyvin (näillä kahdella näkyvissä olevalla sivulla ainakin...). Kävin siihen myös kukkakaupasta uuden rehun, Nukkumatti muistaakseni. Tässä kukkakaupassa oli onneksi mukava myyjä, kun pyysin kissatalouteen sopivaa kukkaa, siis ettei olisi myrkyllinen yms. Meillä ongelmana on myös multien penkominen ja lehtien syönti, joten... Edellisessä kukkakaupassa myyjä ehdotti kissan takia niin julmapiikkistä kaktusta, että sillä olisi pystynyt teurastamaan raavaan miehenkin. Ilmeisesti hän ei ollut suuri kissojen ystävä. Enkä minä tietenkään enää tuon kukkakaupan ystävä. Pitäköön kukkansa, PÖH!


Valusavi riitti kolmeen Pentik-wannabe-kulhoon, tässä niistä viimeinen:



Väri on ruohonvihreä ja pintaan on kaiverrettu myös tuollaiset pystyviivat, jotka käsittelin sinisellä ennen vihreään kastamista tehostaakseni niiden syvyyttä tai jotain siihen suuntaan. Kulhot söivät yllättävän paljon valusavea, joten sain kulhoja vain kolme. Lopuille saville piti keksiä jotakin muuta käyttöä, eli luvassa on tuhat ja yksi (no on niitä ainakin kuusi...) pikaria. Mitä ihmettä pikareilla tekee, kysyn vaan?!


Viikon paras kotiintuominen oli kuitenkin tämä:



Vilma oli kaksi viikkoa lomailemassa Eetun luona ja tuli eilen takaisin kotiin. Ja konstaapeli ei sitten ryiskele (rykiä-> ryiskellä/ryviskellä/rykilöidä... taivutukset hallussa!) yhtään, ihan kiva että kotiuduit (ja kotiutit kameran... ;D ).

torstai 12. huhtikuuta 2007

Päivän tuunausvinkki


Tuunaus tuntuisi olevan nykyisin päivän sana, joten tässä jälleen uusi tuunausvinkki, tai itse asiassa parikin (huom. täysin omalla vastuulla!). Kerrotaan tämä tarinan muodossa, poimikaa ne sieltä... Näin siis tuunataan farkut ja kello:



Olipa kerran eräs keramiikan harrastaja, jolla oli eilen kevään viimeinen keramiikkatunti. Hänellä oli monta työtä lasittamatta, joten hän kävi reippahasti toimeen heti tunnin alussa. Lasitteiden sekoittelu ja lasitettujen esineiden kantaminen on toisinaan hieman sotkuista hommaa, joten hän ajatteli säästää rannekelloaan kiinnittämällä sen farkkujen vyönlenkkiin. Harrastaja erehtyi valitsemaan todella jämähtäneen lasitteen, jota hän sitten apinan raivolla yritti saada jälleen nestemäiseen muotoon. Siinä hämmennellessä ote "hieman" lipsahti ja hän räiskytti jonkun desin ennen polttoa veren väriseltä näyttävää lasitetta farkuilleen, paidalleen, kengilleen, lattialle, vieressä olevan mummon päälle (älkää kertoko tälle mummolle, koska hän ei tainnut huomata...)... Siis kaikkialle. No, lasitteet onneksi lähtevät vaatteista pesemällä, joten ei niin suurta hämminkiä. Toki siivoaminen oli kohtalaisen sottaista puuhaa ja tuntien jälkeen kaupassa käyminen verisiltä näyttävissä farkuissa ihan hauskaa... Kotiin päästyään hän laittoi vaatteet pyörimään neljäänkymppiin kahden tunnin ohjelmalla. Ottaessaan vaatteita koneesta hän huomasi, että kappas, kello perskeles oli jäänyt farkkujen vyönlenkkiin kiinni. No, se näytti edelleen oikeata aikaa... Ranne oli hienon kupruileva, kellon lasi oli sisäpuolelta hienon kristallinen ja huurrutettu sekä kellotaulun reunat hienon antiikkisen näköiset.

torstai 5. huhtikuuta 2007

Kananen, Hilda, Hulda ja Helka


Jospa hypättäisiin suoraan joulusta pääsiäiseen. Aikainen lintu nappasi tänään madon ja sitä rataa. Eli olin aamulla töissä jo 6.45, joten sieltä pääsi liukenemaan pääsiäisen viettoon hyvissä ajoin. Tämä on sarjassamme "lapsi yksin kotona" ja näin siinä kävi:



Kananen (Easter Birdy)


Ohje: Mollychicken


Laatikoista löytyi keltaista huopaa, sekä itse huovutettua kelta-oranssi-punaista huopaa. Sarafan-kangaskin tuntuisi olevan riittoisaa, eli Kananenkin sai siitä osansa.


Viime pääsiäisenä täällä paistettiin noitia. Ihanien tuoksujen kera uunista (ja muutamien jälkikäsittelyvaiheiden jälkeen) tuli noitasiskokset Hilda, Hulda ja Helka:



Noitien päät ja kädet sekä kissojen päät ovat Cernit-massaa (tai sitten Fimoa, en enää muista). Noidilla on runkona rautalankaa, jonka päällä on vanutoppaukset sekä vaatteet langanjämistä sekä huovasta. Kissiläisten vartalot ovat piipunrassia. Luudat on rakenneltu lähipuskan oksista. Tässä vielä lähikuva Hildasta:



Näiden myötä toivottelen


HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2007

Joulu on taas...


Tai ainakin melkein. Minä olisin eilen vain katsellut liikkeen ikkunasta ompelukoneita, mutta äitee halusi mennä liikkeeseen sisälle. Niinhän siinä sitten kävi, että "heräteostoksena" käveltiiin liikkeestä ulos kahden PFAFF Classic Style Fashion 1523:n kanssa. Mahtoi se liikkeen omistaja hieroa tassujaan yhteen, kun sai vielä juuri ennen sulkemisaikaa huijattua meidät tuollaisiin kauppoihin... Ei vais, kyllä ainakin näin ensi tuntumalla oon tyytyväinen tuohon koneeseen. Se on ihka ensimmäinen ikioma ompelukone, JEE! Kangaskaupoille ei enää ehditty/tohdittu/tms, joten tänään piti testailla konetta kaapista löytyvillä materiaaleilla. Tähän tuotokseen on käytetty parikymmentä vuotta vanhat rottinkikahvat (8,50 mk tarjouksessa), enolta (?) peräisin olevaa verhoilukangasta likimain samaa vuosikertaa, kirpparilta löytynyttä satiininauhaa (0,50 €) sekä mummon peruja olevia lakanoita vuoreksi. Tämmöinen soppa siitä syntyi:



Värit eivät ainakaan meidän näytöllä näytä oikeilta, eli laukku on vanhan roosan sävyinen. Se siis on laukku, kun unohtui aiemmin mainita...


Vihdoinkin myös kaarrokepaita+minä+konstaapeli+päivänvalo kohtasivat, joten sain kuvia paidasta.



Kaarrokepaita


Ohje: Garnstudio


Lanka: Steinbach Wolle Capri (grammat hukassa)


Oon suht koht tyytyväinen lopputulokseen, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen tekemäni kaarrokepaita. Lanka on puuvillaa, koska villaista ei voisi juuri koskaan pitää ilman että hikoilisi kuin pieni sika (Mistähän tuo sanonta tulee, tai onko joku nähnyt pikku potsien hikoilevan kovasti?). Pinkillä "vuorattu" kaulus sekä hihansuun nappilistat oli miusta kivoja yksityiskohtia. Napit on oikeasti paremman väriset, kuin kuva antaa ymmärtää...



Loppukevennyksenä kuva "munamaljakosta". Siis jos oikein mielikuvitusta käyttää, niin tuo maljakko tuo ehkä kananmunan mieleen... Sanoin siis EHKÄ... Alla oleva liina on muuten se, jota on käytetty aiemmin kuvissa olleen neliövadin pinnan tekemiseen.