keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Salaisuudet paljastuu


Eiliseen kuva-arvoitukseen ei tullut määräaikaan mennessä yhtään oikeaa vastausta, mutta ei se mitään, sillä mitään määräaikaa ei ollut annettu eikä oikeasta vastauksesta ollut luvassa mitään palkintoja. Joten paljastetaan mistä oli kyse. Positiivista, että sen tunnisti sukaksi! ;) Tähän väliin vielä sellainen koottu selitys, että kaikki parsinneulat olivat näköjään menneet muuttokuorman mukana väliaikaissäilytykseen, joten siinä syy langanpätkille. Muutenhan ne olisi täällä päätelty ennenkuin puikot ehtivät jäähtyä... (Joopajoo!)




Child's first sock in shell pattern


Ohje: Nancy Bush - Knitting vintage socks


Lanka: Novita Nalle Colori, jota jäi yli viime vuoden huivivaihdossa Katjalle tekemästäni huivista, eli tästä:



Sukista tuli kivemmat kuin luulinkaan, sillä pitää ihan pienellä äänellä lausua, että minusta tuo Knitting vintage socks oli jonkin asteinen pettymys... Ehkä kirjalle pitää suoda uusikin mahdollisuus, jos lopputulos onkin odotusta parempi.


Punatukan pulinat oli haastanut minut, joten pitänee ottaa haaste vastaan. Siispä:


"Meemi: Mistä bloginimesi on peräisin?



Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä.

Mistä ne ovat peräisin?

Mikä on niiden tarina?

Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi? Kero nlogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin."


Blogini nimeen ei liity mitään elämää suurempaa. Breltsu juontaa lähes sukupuuttoon kuolemassa olevasta sukunimestäni (meitä on enää 31), jonka erään ystäväni poikaystävä opiskeluaikoina väänsi muotoon Breltsu. Väkerrykset muodostui termiksi, koska täällä tehdään (tai ollaan tekevinään...) kaikenlaista laidasta laitaan. Siinäpä nimi lyhykäisyydessään. En laita haastetta eteenpäin, mutta poimikaa meemi, jos haluatte.


Tutuille tiedoksi, että meidän talolla näyttää nyt tältä:



Ja tontilla ruohoa vetävä kissa, joka tunnetaan myös nimellä Vilma, näyttää tältä:



:D

tiistai 24. heinäkuuta 2007

Tunnistamaton lentämätön esine


Pilvisen harmaana iltana ei parempaan pysty, vaikka mulla (meillä tai miten vaan) onkin uusi entistä ehompi kamera. Eli mikähän tämä on?


sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Hiljainen kansa


Tässä vaiheessa kannattaa käydä hakemassa jotakin evästä, jos on ajatellut katsoa tämän postauksen loppuun... Kaikki kerralla kehiin.


Koska tämä kuvittelee olevansa neuleblogi, niin aloitetaan neulomuksella. Juhannus meni kivuttomasti tätä huivia tikuttaessa:



Shetland triangle


Ohje: Wrap style


Lanka: Novita Tennessee (alle 300g?)


Tämä oli ensimmäinen niskasta aloitettu huivi, jonka sain valmiiksi asti ja vieläpä melko nopeaan. Syynä voinee olla se, että on tullut haukattua vähän liian suuria paloja ekoiksi yrityksiksi, eli mahdollisimman vaikea kuvio, jota ei todellakaan opi ulkoa ja langaksi jotakin superlivakkaa lankaa. Tennessee on ehkä vähän liiankin nihkeä huivilanka, mutta hätä ei lukenut lakia, kun piti äkkiä saada jokin hautajaisiin sopiva huivi. Lienee ajanut tarkoituksensa. Huivin mallikerta oli mukavan helppo ja sen oppikin nopeasti ulkoa. Tutuille muuten tiedoksi, että taustalla näkyy Könikän päivystyspaikka... Onnistuin saamaan aurinkoisen Könikättömän hetken kuvausta varten, mikä oli melkomoinen ihme...


Tässä vielä lähiotos huivista:



Ompelukone ja uudelleen pelikuntoon tullut saumuri ovat olleet myös käytössä. Eurokankaassa vierailu poiki mukaan neljä eri kangasta, joista kolme tuli käytettyä viikon sisään... Aika hyvin! Suhde ei ole ihan sama neulelankojen kanssa... Tämä kaikki tapahtui jo kesäkuun puolella, mutta se kamera se kamera...


Ekaksi valmistui vaaleanpunaruutuinen paitapusero pitsisellä solmimisnauhalla:



Kangas on lasten verhokangasta, napit ja pitsi jo aiemmin haalittuja. Kaavat on yhdistelty monesta eri versiosta. Edellisen ja tätä ennen ainoan paitapuseron olen tehnyt seiskaluokalla (15 vuotta sitten syksyllä, damn I'm old!), joten siitä lähtökohdasta olen mycket tyytyväinen lopputulokseen. Silitettynä tämä saattaisi näyttää edustavammalta, mutta mänköön.


Silittämistä olis kaivannut myös tämä Hiljaisen kansan osallistuja:



Paita on kivaa pallotrikoota. Malli on muuten aikalailla perus t-paita, mutta yläosa on kietaisumallinen (?) ja siinä on rypytykset. Tämäkin on muokattu monesta lähteestä. Paita on päässyt ahkeraan käyttöön. Kerrankin t-paita, joka ei ole napapaita.


Ompeluvimmoissani tein myös tällaisen kesäkassin:



Kangas on huonekalu-/sisustuskangasta, vuorina on tuota paidasta jäänyttä ruudullista kangasta ja hihnan virkaa hoitelee entinen vyö. Kiinnitystä varten sisäpuolella on iso neppari, samoin sieltä löytyy pieni sisätasku. Kaava on piirretty ihan vapaalla kädellä. Kassi on keikkunut olalla valmistumisestaan asti, sillä se on just passelin kokoinen. Niin ja tiedoksi, pitäähän joka tytöllä olla oma tonkka, eikö? ;)


Kamera palautui jo omistajalleen ja huomasin, että vielä olisi ollut kuvattavaa. No, ehkä jo ensi kerralla. Nyt mars jääkaapille, jos ette totelleet minua tuossa alussa!

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Ja minähän en mitään mallitilkkuja neulo. Piste.


Täällä taas pitkästä aikaa... Kamera on edelleen särki, enkä ole saanut tehdyksi ruikuttamisreissua vakuutusyhtiöön, josko ne osaltaan sponssais uuden kameran hankintaa. Ehkä jo ensi viikolla...


Meillä olisi pari viikkoa aikaa saada asunto tyhjäksi, eikä uudesta ole vielä tietoa. Hiphei. Talosta on vasta pohjat kaivettu, eli ei sinnekään ihan heti viitsisi muuttaa... ;) Siispä tänään vein ensimmäisen kuorman tavaraa äiteen ja iskän nurkkiin väliaikaissäilytykseen. Samalla reissulla kuvasin vihdoin sen neuletakin veljeni kameralla ja otin kameran lainaan myös muita kuvauksia varten. Niitä ehkä huomenna.


Mutta tässä, ladies and gentlemen, neuletakki Novitan kesä 2007 lehdestä:




Ja sama hieman lähempää:



Sitten se viittaus tuohon otsikkoon ja syy, miksi takki oli mukanani tänään. Lanka oli täysin samaa kuin ohjeessa (Novita Samos), puikot samoin. Yleensä olen onnistunut tekemään suht oikean kokoisia vaatteita luottamalla pelkästään ohjeeseen. Pitkäselkäisenä ihmisenä neuloin tähänkin takkiin kuitenkin kaksi ylimääräistä mallikertaa. No, kuinkas sitten kävikään... Takki sopisi ehkä noin 10 senttiä meikäläistä lyhyemmälle ja pari vaatekokoa pienemmälle. EIIIIIIIIIIIIIIIIIII! Mikä on todennäköisyys, että kutistuisin nuo tarvittavat mitat? Enpä kyllä sitäpaitsi haluaisikaan lyhentyä... Kummitäti-tätini on ainoa "uhri", jonka keksin tälle takille. Pidän peukkuja, että tämä kelpaisi hänelle. Muussa tapauksessa tänne voi ilmoittautua kaikki n. 160-165 cm kokoa xs-s olevat...


Harmittaa ihan vaan jonniin verran, sillä tuo väri olisi ollut mieleinen (se on turkoosi, vaikka ainakin tässä näytöllä näyttääkin ihan siniseltä) ja ihan kiva mallikin tuo oli. Tästä jäi sen verran traumoja, että viime viikolla neuloin elämäni kutakuinkin ensimmäisen mallitilkun... Oli melkeinpä pakko, sillä tulevan paidan langat maksoivat mansikoita. Tai minulle ne maksoivat vain 17 €, mutta lisäksi oli anopilta jouluna saatu lahjakortti (kiitokset vaan!) 60 €... Lanka on aivan älyttömän ihanan mahdottoman uskomattoman pehmeää RY Classic Soft Bamboo -lankaa jäänvaaleansinisen sävyssä (Moonstone). Jos ne ei muodostu paidaksi, niin pelkkä niiden silittelykin riittää. Tykkään! Sävy on itse asiassa aika lähellä sitä vaaleansinistä, jota olen ajatellut tulevan talomme väriksi (siis sen montun...). Pitänee mennä maalikauppaan se paita päällä ja pyytää, että pitäis saada paitaan sointuva talo! Saas nähdä kumpi valmistuu ensin, paita vai talo...


Vaihdoin tuonne sivupalkkiin uuden laskurin Vilman vinkkauksesta (siis kyseessä ei ollut tuo sivupalkin Vilma!). Joskohan se toimisi varmemmin, kuin entinen.