sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lisää pilkahduksia

Ajattelin aina, että sitten kun tuo huone vapautuu minun askarteluhuoneeksi, niin haluan sinne työtuoliksi vanhempieni varastossa jo vuosia pyörineen vanhan työtuolin. Tuoli ei ehkä ole paras istuttava ja se nitisee ja natisee, mutta se on niin hyvän näköinen. Tai oli. Kun huone alkoi lopulta olla ajankohtainen, paljastui karu totuus tuolista. Runko-osa oli ruostunut ja turkoosilla keinonahalla verhoiltu istuinosa kulunut monesta kohtaa puhki. Voihan kääk!

"Pienoisista" epäilyistä huolimatta raahasin tuolin kesällä meille. Lomalla purin tuolin osiin ja rapsuttelin rungosta ruosteet pois. Patapata oli pätevin väline tähän hommaan. Spreijailin hopeanharmaalla maalilla rungon ja jopa kaikki ruuvitkin. Sitten työt rupesivat taas haittaamaan harrastuksia ja tuoli uhkasi tulla yhdeksi muutamista (lue: monista) ikuisuusprojekteista. Eilen viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin tuoliin uuden verhoilun. Käsin. Ja niskajumista sen kyllä huomaa...

Selkänojan verhoilua en osannut kaavoittaa niin hyvin, joten päädyin todellakin ompelemaan sen siihen käsin. Tuoliosaan tein istuinta suuremman palan, jonka kiristin kuminauhakujalla hyvin hyvin tiukkaan. Alkuperäisestä verhoilusta luopuminen harmittaa, koska tykkäsin tuoin väristä niin paljon. En kuitenkaan löytänyt vastaavaanlaista keinonahkaa, vaan valikoima oli hyvin ruskea-harmaa-eiminkäänvärinen-osastoa. Uusi verhoilu on siis tavallista paksuhkoa puuvillakangasta. Niin ja tällainen siitä siis tuli:






Lähtötilanne on vähän heikosti dokumentoituna, kun sen kuvaaminen tulee yleensä aina mieleen liian myöhään. Mutta tässä vähän osviittaa:


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Häivähdys purppuraa ja pilkahdus askarteluhuonetta

Viimeiset kaksi synttärikorttia ovat olleet violetteja ja sisältäneet siivekkäitä jossain muodossa. Tässä kortissa kokeilin, miten embossaus onnistuu kalvolle. Hyvinhän se sujui, eli ei tullut vaurioita leivänpaahtimelle... Uutena kikkana kokeilin myös aaltokartongin hiomista hiekkapaperilla (näkyy pilkahduksena kortin aukosta, samoin kuin kuvaajan "haamu"). Lisäksi taustalta näkyy hieman minun ihkaomaa askartelupaskarteluhuonetta. Jeeeee!!!!




Toiseen korttiin puolestaan tein "tilkkutyönä" paperista pöllön. Uutta kikkailua tämäkin...


perjantai 7. lokakuuta 2011

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Tänään tultiin siihen pisteeseen, että työkavereille piti vääntää rautalangasta. Kirjaimellisesti. Eli vihdoin ja viimein sain toiveeni läpi ja vietimme tyhy-iltapäivää Taitokorttelissa iänikuisen keilaamisen sijaan. Aiheena oli metallilankatyöt ja vaihtoehtoisesti tehtiin joko kranssi, tuikkulyhty tai enkeli. Koska olen syksyn mittaan menossa useammalle kranssikurssille, jätin metallilankaisen väliin ja tein tuikkukipon. Edellisestä vääntelystä oli ainakin viisi vuotta, mutta kummasti asiat muistuivat mieleen, kun sai rautalankaa, eikun siis metallilankaa, käsiinsä.

Otsikkoon viitaten:



Ja tältä se oikeasti näyttää:



Metallilangan taivuttelun lisäksi söimme ihan törkeän hyvää Kauppaneuvoksen kahvilan suklaakakkua. Kylläpä oli mukavaa olla töissä näin perjantai-iltapäivänä! :D