sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kun muutaman tunnin hämärää kahden pimeän välissä kutsutaan päiväksi

Jotenkin tuo radiossa pyörivä mainos on jäänyt pyörimään päähän. En yhtään muista, mitä siinä mainostetaan (vai olikohan se joku kilpailu?), mutta tuo pitää niin paikkansa. Sitäpaitsi tuo muutaman tunnin hämärä osuu työpäivän ajalle ja ainakin nyt viikonloppuna "päivät" ovat olleet ihan vain harmaata ja sumeaa. Tylsää! Ei kyllä uskoisi, että joulukuuhun on enää muutama päivä, kun katsoo tuota vesisadetta ja harmautta.

Tämä nillitys oli siis pohjustuksena seuraaville kuville. Jos kortti valmistuu illalla klo 23 ja se pitää kuvata aamulla ennen töihin lähtöä, eli aboutiarallaa aamuseiskaa, niin mitä luulette kuvista tulevan? Ja jos mukaan lähdössä olevien sukkienkin kuvaaminen on jostain syystä aiemmin vain jäänyt tekemättä, niin lopputulos on tämänkaltainen...


Lupauduin tekemään uusille urille lähtevälle työkaverille kortin. Piti olla pari viikkoa aikaa, mutta sitten sitä olikin vain yksi ilta... Siili on väritetty ProMarkereilla ja pakettiin on laitettu vähän glossya kiiltoa antamaan. Muuten tämä on osastoa leikkaa-liimaa-askartele...



Eräs synttärisankari puolestaan sai valita muutamista sukista mieleisensä. Kahdet muut on jo aiemmin esitelty, mutta nämä kahdet tavikset olivat jääneet aiemmin kuvaamatta. Ylemmät sukat (jotka "pakettiiin" sitten päätyivät...) ovat SeiskaVeikkaa ja alemmat Regian World Collegea.

Tahtoo lunta, että edes vähän valaistuisi!!!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Löysää vähän, hyvä ihminen!

Minä en ole ikinä osannut tehdä mitään löysästi. Puikkoja puristan aina rystyset valkeina, kynää painetaan niin, että menee paperista läpi, piparkakkutalon kasaaminen on tässä talossa kielletty puheenaihe jne. Toki itse osaan löysäillä hyvinkin, mutta käsityöllisesti en... :) Niinpä räsyvirkkaus ei ehkä ollut se kaikkein sopivin laji meikäläiselle, varsinkin kun materiaaliksi otin trikookudetta. Muuten tämä oli kyllä mukavaa, mutta lopputulos ei ehkä ihan priimaa, kun tuo verkko paistaa läpi, kun tuli VÄHÄN liikaa kiristettyä kudetta. Sitäpaitsi osa kuteista oli ihan liian ohuita, eli en ota tätä täysin omaan piikkiin... Kuvassa verkko on ehkä jotenkin naamioitu, mutta todellisuudessa ne verkossa olleet siniset ruudut paistavat tuolta läpi, samoin itse verkko.


Tämä on siis vessanmatto, jonka tein Taitokorttelin räsyvirkkaus -kurssilla. Tai eihän tätä kurssilla ehtinyt kuin aloittaa, eli suurin osa on kotona tehtyä. Matto on ollut jo useita viikkoja muuten valmiina, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ommella pohjaan "kanttauksen", jottein pohjaverkko rispaannu. Käsinompeleminen kun on jotakin sellaista, mitä välttelee viimeiseen asti... Keskimmäiset ruudut ovat harmaita ja matto on myös reunustettu harmaalla, vaikka kuvassa väri näyttää melko mustalta. Ehkä tähän silmä tottuu ja nuo pohjaruudut unohtuvat... Niin ja tästä siis jäi edellisen postauksen korimateriaaliksi aika reilusti keltaista ja turkoosia kudetta jäljelle.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Sammalpitsiä ja jämäprojekteja

Huomasin tuossa taannoin, että käsityölehtiä on kertynyt ihan vaan jonkin verran. Ne olivat epämääräisissä pinoissa ja aina ihan sekaisin. Jotakin järjestystä oli saatava, joten reissu Kuopioonkin tulleeseen naapurimaan ihmeeseen (lue: Ikea) oli paikallaan. Sieltä mukaan tarttui hylly ja hyllyntäytteeksi lehtikoteloita. Kotelot saattavat vielä tarvita jotain koristusta. Tai sitten eivät... Saas nähdä.


Hyllyn päälle muodostui tietenkin laskutilaa, ja siihen virkkasin jämäkuteista pari koria. Korin ohje oli viime viikolla Karjalaisen Sisustus ja remontointi -liitteessä, alkuperäisohje löytynee Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Keltainen kori on virkattu kaksinkertaisesta trikookuteesta nro 8 koukulla ja turkoosi yksinkertaisesta kuteesta nro 5 koukulla. Turkoosissa suurensin ohjetta jonkin verran, koska muuten korista olisi tullut liian pieni. Ja mistä nämä kuteet jäivät tähteeksi? No, se on ihan toinen (viimeistelyä vaille oleva) tarina...



Viikko sitten Joensuussa oli kädentaitomessut ja kävin siellä "kannatuksen" vuoksi, vaikkei messuilla kovin paljon mitään olekaan. Tällä kertaa mukaan tarttui sammalsydän. Kotona tuikkasin sydämeen kukkakepin, laitoin nuppineuloilla muutaman pitsiympyrän sammaleeseen ja istutin koko komeuden ruukkuun. Jospa tämä pysyisi vihreänä koko talven, toisin kuin muut viherkasvit...