sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Paperilumihiutaleiden lyhyt oppimäärä

Joulun alla minulta monesti kysellään paperilumihiutaleiden perään. Aika tai mielenkiinto ei riitä leikkelemään niitä kaikille, joten tässäpä perusohjeistus siihen, kuinka lumihiutaleita leikataan ihan vaikka tavallisesta kopiopaperista. Lopputulos voi olla esim. jotakin tällaista (kuvassa yksi A4-arkki hiutaleina):




Aloitetaan ihan siitä paperiarkista, eli näin minä sen taittelen. Taitokset vedän kynnellä teräviksi, jotta leikkaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Avatusta lumihiutaleesta sitten vastaavasti "silitän" ne taitokset vetämällä kynnellä taitoksen kohollaolevaa puolta vasten.




Taita paperin lyhyt sivu pitkää sivua vasten. Leikkaa paperin yläosa (=kolmion ulkopuolelle jäävä yksinkertainen paperi) pois. Irtileikatusta palasta voit leikata vielä kaksi lumihiutaletta.




Taita kolmio kaksinkerroin pienemmäksi kolmioksi...




...ja vielä kerran pienemmäksi kolmioksi. Voit tehdä tämän taitoksen kääntämällä molemmat taitokset kerralla tuohon päälle, mutta itse tykkään tehdä kuvan osoittamalla tavalla, eli toinen kappale tähän päälle, toinen kappale tuonne alle. Taitos on silloin tarkempi leikkaamista varten.

Nyt taittelut on tehty ja voi ruveta leikkaamaan, esimerkiksi näin:



Lopputulos näyttää tältä:



Oikeasti ei kannata aloittaa tuollaisesta hiutaleesta, sillä tuossa on kikkailtu paperiveitsellä noiden aukkojen kanssa. Tässä sen sijaan erittäin perushiutaleen leikkausmalli:



Ja lopputulos:



Leikkaaminen on helpompaa, kun leikkaa vuorotellen molemmilta sivuilta palasen pois. Jos leikkaa kerralla kaikki palat toiselta sivulta ja sitten toiselta, niin osat liikkuvat helposti paikoiltaan. Pääsääntö on, että jätätte mahdollisimman vähän paperia (opetti äiti miulle). Jos tuntuu ihan mahdottomalta ruveta suoraan leikkaamaan, niin avuksi voi piirtää vähän kuvioita lyijykynällä. Lyijykynän jäljen pyyhkiminen valmiista lumihiutaleesta onkin sitten toinen juttu...

Tässä vielä vinkiksi viime joulun lumihiutaleet. Nämä kaikki voi leikata saksilla (eli ei tarvitse paperiveistä). Toim. huom. pienimmät lumihiutaleet on tehty Sizzixin Big Shotilla.



Edit: Ja tässä sama ikkuna 2014:




sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Valoa pimeään

Yleensä teen mieluummin askarteluja oman pään mukaan, kuin valmiiksi mietitystä mallista. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen, eli koska en ennen ollut tehnyt mitään mosaiikkitöitä (tai no joskius vuonna miekka ja kilpi kun Väinämöinen Suomeen hiihti, eli ala-asteella), niin ostin Tampereen messuilta valmiin mosaiikkipallopakkauksen.




Tarvikkeet: Mosarte/Taidemakasiini

Tässä on pohjana muovinen pallo, jonka päälle on liimattu maailman raivostuttavimmalla silikoniliimalla (yrittäkää liimata Vicks Vaporubilla, niin ymmärrätte mitä tarkoitan, mutta lisäksi vaihtakaa haju johonkin tosi äklöön) läpikuultavia lasipaloja. Niin ja ennen lasipaloja tähän liimattiin alumiinilangasta tehtyjä kuvioita. Itse virittelin tähän tuollaisen sydämen, jonka sisään mahtui laittamaan lasin paloja. Ajattelin, että valo kuultaisi paremmin läpi myös saumauksen jälkeen. Sisällä on led-valosarja.

Pyöreä ei ole ehkä se helpoin muoto aloittaa mosaiikkitöitä, mut suht nätisti nuo palat tuohon asettui. Omaa silmää häiritsee nuo huonosti liimautuneet, joiden alle pääsi laastia. Ja pari muuta juttua, mutta bongatkaa ne itse... Saumaus on oikeasti valkoinen, vaikka kuvissa kääntyy harmaaksi. Vaihdoin pakkauksessa olleen langan omista varastoista löytyneeseen tummempaan lankaan, jotta nuo kiemurat erottuisivat paremmin. Muuten noudatin ohjeita, ainakin melkein...




lauantai 8. marraskuuta 2014

Testing testing 1-2-3

Alkajaisiksi kehoitan hätäisimpiä ottamaan sen herneen pois nenästä, sillä en ole näitä kaupittelemassa enkä väittämässä aidoiksi, joten hukkaan menee se palkokasvi siellä sieraimessa. Sitten asiaan.

Törmäsin jossain vaiheessa syksyä Facebookin ompeluryhmässä My Little Ponyn oloiseen pehmoon. Ajattelin, että sellainen voisi olla kovaa valuuttaa muutamien joululahjottavien paketissa, joten päätin testata itsekin, minkälaisen version netin ilmaiskaavoilla saisi aikaan. Testiversiota varten en ostanut mitään kankaita tms., vaan tämä on sellainen "mitä kaapista löytyi" -versio.





Kaavat: Täältä

Materiaalina on punaista, vähän ehkä sametin oloista kangasta, jota oli jäänyt jostain mysteeriprojektista (en siis enää muista mistä). Vartalo on tehty kaavojen mukaan ja ohje oli tosi selkeä. Hännän ja harjan kohdalla säädin sitten ihan ominpäin ja ilmankos niiden kanssa meinasi vähän mennä metsään... Vaatisivat ehkä vielä vähän kehittelyä, jos näitä tontut vielä aatoksi meinaavat tehdä. Koska käsinompelu on vaan niin syvältä, niin silmät keksin tehdä silitettävästä kalvosta. Luotin siihen, että niiden paikka on kaavassa ok ja silitin ne ennen ompelua. Myös kankuissa (heppatermit hallussa!) olevat tähtikuviot ovat tuota samaa kalvoa.

Oma ponimenneisyys on 80-luvulla, jolloin ponit näyttivät vielä poneilta. Omaa silmää tässä ihmetyttää tuo pystynenä ja suipot korvat, mutta kai ne nykyponit vähän tältä näyttävät. Niin ja miksi noissa silmissä on tuo ekstraläntti valkoista?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Julkaisukelpoista materiaalia

Joskus käy näinkin, että kuvat on koneella, mutta unohtuu sinne. Yleensähän kuvien puute on se suurin ongelma, mutta näin tällä kertaa...

Lokakuun alkupuolella oli tarvetta veljen synttärikortille. Tämä on vielä sitä uuden kortti-innostukseni satoa. Leimakuva on väritetty Derwent Inktenseillä (vieläpä omasta mielestä onnistuneesti!). Muutenkin tämän kortin kanssa osui jotenkin asiat kohdilleen, eli ihan tyytyväisenä laitoin kortin postiin.




Tämän kranssin postaus jäi ehkä siksi, että tein sen jo elokuussa ja jouluun oli silloin vielä matkaa... no, jonkun verran. Jostain iski vain tällaisen inspiraation, eli virkkasin styroksikranssin päälle kaksinkertaisella langalla päällyksen (eli nuo langat on kierretty kranssin ympäri ja takana kulkee virkattu sauma) ja siihen päälle ketjusilmukoista kiertämään tuollaisen pompulaketjun. Lankana oli jotain mohairia ja villaa. Kransseja on kyllä kiva tehdä, mutta mihinkähän tämänkin sijoittais? Nyt se taitaa olla jossain kaapin perillä...