maanantai 9. helmikuuta 2009

Welcome the first spring day!


After the winter sleep,


after the darkness so deep...


welcome the first spring day.






Tänään ilmassa haistoi jo ihan oikeasti kevään. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäästä, eli voiton puolella ollaan. Myös tämä uusin pipo-lapasviritys saa keväiselle tuulelle. Lapaset syntyivät melkein kokonaan matkalla täältä Rovaniemelle. Siinä vaiheessa loppui lanka... (Välikommentti: pipon lankana Novita Isoveli, samoin lapasten koristeissa. Isoveli-osuus on tehty ihan kotisohvalla.)


Kittilästä yritin etsiä lisää Novitan Huopasta, mutta en löytänyt. Kotimatkalla olisi kuitenkin todennäköisesti yhtä paljon kilometrejä, joten jotakin lankaa kasin puikoille olisi saatava. Siinä vaiheessa röntgenkatseeni bongasi kadun toisella puolella olevan liikkeen takaseinustalla lankakeriä, joten suunta äkkiä sinne. Astuttuani liikkeeseen sisälle, siellä ei näkynyt ketään ihmisiä. Sen sijaan nurkasta nousi saksanpaimenkoira, joka juoksi kiireesti ovelle. Nalkissa oltiin... Siinä vaiheessa olo oli kuin piilokamerassa tai jossakin surkeassa sketsisarjassa. No, lankahylly toi helpotusta olotilaan ja kotimatkakin pelastui, sillä mukaan lähti kaksi kerää ihanan pehmeää Natur Uldia. 1800 kilometriin mahtui siis myös toiset lapaset sekä pipo.




Tuo keltainen väri kiehtoo jostakin syystä tällä hetkellä todella paljon. Huopasen jämistä virkkasin myös kotia piristämään patalapun, jossa "ripustuslenkkinä" on purjerengas.



Ja siitä se ajatus sitten lähti...



Virkkasin lähes kaikki kaapista löytyneet huovutuslangat ympyröiksi. Nämä alemman kuvan läkkärät eivät tosin huopuneet yhtä hyvin, kuin tuo keltainen Huopanen ja jäivät jotenkin "löppänöiksi". Siksi en viitsinyt iskeä näihin purjerenkaita vaan saavat toimia ihan näin. Näissä lankana on tuosta roosasta pipo-lapassetistä jäänyt lanka, sekä aiempien huovutusten Naturgarn.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Warning: Über-cute...


Lähipiirissä (tai lähes lähipiirissä) on lisäännytty viime aikoina molempien merkkien edustajilla. Korttiaskartelija pääsi siis käyttämään kaikkea mahdollisimman vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Itse asiassa näistä tuli miun mielestä kivat! (Juu, luitte oikein...)




Enemmässä määrin olis saattanut käydä ellottamaan... Eli ystävänpäiväkortit jätin suosiolla toiselle päivälle.


Kortteja tehdessä alkoi häiritä se epämääräinen tavarakasa, mikä keittiön pöydälle pitää kantaa aina kun haluaisi askarrella. Kylläpä olisi PALJON kätevämpää, jos olisi jotakin rasioita. Tai siis onhan niitä jo "muutama" rasiallinenkin, mutta niille vielä villeinä ja vapaina oleville piti keksiä jotakin. Pari jäätelö- ja keksirasiaa (Mistä kummasta niitä on meille kertynyt?), nämä kankaat, Erikeepperi ja sivellin esiin ja eikun töihin. Näin siinä sitten kävi:




Nyt on taas askartelutarvikkeet enemmän tai vähemmän kurissa ja nuhteessa. Ainakin seuraavaan käyttökertaan saakka! :D


Blogistaniassa on viime aikoina esiintynyt paaaaljon neulottuja luuttuja. Hulluahan ei tarvitse paljon yllyttää, sillä uteliaisuus heräsi. Kaapista löytyi sinistä Novitan Bambua, joten se sai kunnian toimia testiluutun materiaalina. Neuleena on ainaoikein, josta on joka toisella kerroksella nostettu joka toinen silmukka. Mallineule veti niin reilusti kasaan, että virkkasin reunuksen suurentamaan luuttua. Minun osalta nämä neulotut luutut kyllä jäävät tähän ja painun takaisin kaupan Wettex-hyllylle. Kyllähän tuolla varmaan jotakin voi pyyhkiä, mutta ei oikein iskenyt. Luutun kuivuminenkin vie niin tolkuttomasti aikaa, että ei se taida pysyä kuosissaan sitäkään vähää, mitä kaupan luutut. Jos jotakin hyvää haetaan, niin tuo mallineule on aika hyvä "jynssäämiseen"...  Mutta tulipahan testattua...