perjantai 30. joulukuuta 2011

Joululahjaneulomuksia (x=1)

Rotinoille aiottu neulomus valmistui vasta joululahjaksi, tosin ei tässä kyllä monta viikkoa väliä ollutkaan... Jos tänä talvena sattuu jossain vaiheessa ihan talvikin olemaan, niin neuloin suvun pienimmälle haalarin.



Ohje: Novita syksy 2011

Lanka: Novita Polku (väri taisi olla Punajuuri)

Kuvaus jäi tietty viime tippaan ja jouluaaton tuhruisessa säässä ei parempaan pystynyt. Värit eivät oikeasti ole noin synkkiä, joten käyttäkää mielikuvitusta... Haalari on muuten ohjeen mukaan neulottu, mutta pintaneuleen sijaan tein ihan tavallista sileää neuletta ja neuloin kaiken pyörönä, jottei tarvitsisi ommella saumoja. Polku oli neulottavuudeltaan positiivinen yllätys, sillä neulepinnasta tuli hyvinkin tasaista jos vertaa esim. Regian vastaavalla tavalla rakennettuun lankaan (jälki oli jotain ihan hirveää ja siksi tuo lanka häpeääkin jossain korin pohjalla). Jostain syystä Novita onnistuu vain aina tunkemaan näihin monivärisiin lankoihin jonkin joukkoon kuulumattoman värin. Tässä tapauksessa tuo tummansini-puna kohta olisi joutanut jättää pois kerältä. Mutta näillä mennään...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Muodin huipulla

Neulotut joulupallot ovat kuulema tämän joulun muotijuttu ja kerrankin olen ajan hermoilla.



Pallon ohje: Garnstudiolta

Kuviot on etsitty eri puolilta nettiä ja langat ovat sekalaista seurakuntaa. Näistä tuli kivoja ja näihin voi tulla himo... :)

Dippailua

Tänä syksynä on tullut käytyä aika monilla yhden kerran kursseilla. Viimeisimmät vingahdukset olivat paperimassadippailun puolella. Ensin järjestimme kyläyhdistyksen kanssa naapurin maatilalla paperipitsitähtikurssin, jonka vetäjä kurvasi paikalle Taitobussilla. Vinkkinä kaikille Pohjois-Karjalassa asuville, että hyödyntäkää ihmeessä tuota palvelua. Kun saatte kokoon viisi ihmistä ja teillä on jokin sopiva paikka, niin voitte kutsua Taitobussin pitämään teille ihan privaattikurssin, eikä tarvitse lähteä välttämättä kaupunkiin harrastamaan. Lisäkuluja "oikeisiin" kursseihin verrattuna ei tule.

Tästä lähdettiin:



Katiskaverkko vääntyi pullean tähden muotoon ja päätyi pellavapaperimassaan dipattavaksi:



Kotona tuo valkoinen väri jäi vähän mietityttämään ja kun kaapista löytyi kultaista spraymaalia, niin siitä se ajatus sitten lähti... Lisäksi tähti söi vielä sisäänsä 40 led-lamppua.




Vajaa viikko edellisestä oli vuorossa lumiruusukranssi. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pientä turnausväsymystä ilmassa, joten tälle viikolle varattu kynttiläkurssi tulikin sitten peruttua. Lumiruusukranssin kävin tekemässä Taitokorttelissa. Samalla matkaan tarttui myös kevään kurssiesite, eli ehkäpä sitä sitten taas jaksaa.




Kotona kranssia kasatessani tuli pieni laskuvirhe, eli liimasin vahingossa vain 6 ruusua... No, mitäpä tuosta. Sävelsin kranssissa sen verran, että ompelin helmiä kaikkiin lehtiin, en vain yhteen lehteen/ruusu, kuten mallissa. Lisäksi punoin kranssin ympärille avattua paperinarua ja sen päälle vielä kerros pitsiä.



sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tätitettävälle

Viime maanantaina minusta tuli täti pienelle tytölle. En ollut varautunut rotinoihin näin nopeasti, joten tänään vein esi-rotinat... :)




Kissa-helistin on tehty muokkaillen Tilda-kissan kaavoja. Sisällä kilisee pari kulkusta.


Ehdin saada valmiiksi myös tämän Norwegian Sweet Baby Capin. Malli on siinä mielessä parempi kuin se perinteinen suomalainen, että tässä ei tarvitse ommella mitään vaan muotoilut tehdään lisäyksin ja kavennuksin (tämä siis neulojan näkökulmasta.) Lankana Dropsin Alpaca ja puikot 2,5 mm.


tiistai 29. marraskuuta 2011

Iskä 60v.

Viime sunnuntaina juotiin iskän 60v-synttärikahvit. Päätin jo aikoja sitten, että neuloisin tuon merkkipäivän kunniaksi iskälle villapaidan, koska se on aikamoinen vilukissa. Langat hankin jo keväällä ja äiti valkkasi mallin paidalle. Neulominen jäi tuttuun tapaan sitten hieman myöhemmäksi... No, päättelin minä langanpäät jo perjantaina, joten eihän tässä tullut edes kiire.



Ohje: Novita Kevät 2011
Lanka: Novita Isoveli farkunsininen

Novitan lehtien mukaan ohjeen Puro ja Isoveli olisivat toisensa korvaavia lankoja, mutta minä sain kyllä neuloa kaksi numeroa normaalia pienemmällä koolla, kun korvasin Puron Isoveljellä. Tein kaiken mahdollisen pyörönä, eli ainoastaan hihat jouduin ompelemaan paitaan. Napituksen jatkoin ylös saakka, jotta kauluksen saa tarvittaessa kunnon kauluriksi. Samoin helmaan neuloin n. 10 cm lisää pituutta. Mutta muuten taisin mennä mallin mukaan... Paidasta tuli sopiva ja toivottavasti se tulee käyttöön. (Enkä muuten ihan just-het-kohta neulo miesten villapaitaa...)

Kakun leipominen meni vähän yötöiksi, joten se voisi selittää tuon röpelöisen pinnan. Muuten olen kyllä tyytyväinen tähän koristeluun. Ruusut on tehty sokerimassasta, reunoilla kermaa, johon painon suklaaspritsatut kiekurat. Ohje oli sama, kuin edellisen postauksen kakussa, mutta täytteen aprikoosi vaihtui mansikoihin pienen työtapaturman vuoksi...




Niin ja korttikin tietysti tuli tehtyä. Tästäpä ei sen kummempaa.




Harmi vain, että kuvaukset on tehty lähtökiireessä ja näyttävätkin juuri siltä...

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kranssimanian alkua

Pari viikkoa sitten olin taas Taitokorttelilla kursseilemassa, nyt vuorossa oli neilikkakranssi. Kurssilla tein
vanhan turkoosin värisen kranssin. Materiaalina on paperinaru (ei neilikka...) ja sisuksiinsa tämä kätkee halkaisijaltaan 30 cm metallirenkaan. Enempää ei ole lupa paljastaa, sillä tämä on uutuus, jota ei vielä myydä tarvikepakettina, vaan ainoastaan kurssilla tehtynä...


Kuvasta näkee, että kranssi kaipaisi vielä vähän tasoittelua... Hmm.

Kotona innostuin tekemään vielä joulunpunaisen version valojen kera.



Valoina on 20 lediä, joiden ei pitäisi kuumua. Toivotaan näin.


Tänään oli vuorossa leipomispäivä huomista isänpäivää silmällä pitäen. Testauksessa oli uusimmasta Ruoka-Pirkasta (Vai mikä se K-Marketeissa jaettava lehti onkaan?) suklaakinuskiaprikoosikakku. Maku- kommentteja voin antaa vasta huomenna, mutta kuviin se pääsi jo tänään. Ainakin valkosuklaaspritsaukset menivät kerrankin kohtuullisen suoraan. Lisäkoristeena on lumihiutaleströsseleitä ja reunoja paikkailemassa tuollaisia pienenpieniä strösseleitä.





Makukommenttina, että hyvää oli... :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Risusta asiaa

Viime viikolla meidän takapihan räjähtänyt ja puolikuntoinen koivu tuli tiensä päähän, eli sillä oli kohtaaminen moottorisahan kanssa. Mietin joskus, että kunhan tuo koivu tuolta alas tulee, niin sitten pitää kokeilla risutöitä. Tänään oli siis pakko ottaa oksasakset käteen ja lähteä "risusavottaan". En ollut koskaan ennen tehnyt mitään risuista ja yritin katsoa vinkkiä kirjastosta löytämästäni risukirjasta sekä netin ihmeellisestä maailmasta. Pajutöitä tehneenä täytyy sanoa, että risutyöohjeisiin voisi kyllä laittaa vähän tarkemmin, millaisia risuja pitää kerätä. Pajutöissä on tottunut niihin yksivuotisiin, suoriin pajuihin, joten noiden levahtaneiden risujen kanssa meinasi olla ihmeissään. No, omin päin ja omassa rauhassa sain aikaiseksi tällaisen häkkyrän jouluvaloja varten:




Laitoin ensin tämän hämärässä otetun kuvan, koska työ näyttää huomattavasti paremmalta tässä valaistuksessa. Minua häiritsee tuo rautalanka, jolla risutyötä vedetään kasaan. Se näkyy liikaa ja näyttää ylimääräiseltä. Mutta kohtahan on koko ajan pimeää ja lumi (toivottavasti) verhoaa kauniisti tämänkin häkkyrän.




Risukimppujen (x=3) sisällä on jonkin matkaa harjaterästä, jota on myös upotettu n. 10 cm maan sisälle. Kolmen pitemmän kiemuran keskellä on lisäksi yksi lyhyt kiemura ja sitten koko komeus on kieputettu rautalangalla jonkin verran nippuun. Kuten sanottu, tämä on parempi pimeässä, mutta ihan hyvä ensikosketus risujen maailmaan.


Täällä oli tänään käsittelyssä myös paperinarua. Urakka vaikuttaa niin suuritöiseltä, että myös assistentin apua tarvittiin... Mutta tästä lisää myöhemmin, ei kuitenkaan ehkä vielä ensi kerralla.



sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lisää pilkahduksia

Ajattelin aina, että sitten kun tuo huone vapautuu minun askarteluhuoneeksi, niin haluan sinne työtuoliksi vanhempieni varastossa jo vuosia pyörineen vanhan työtuolin. Tuoli ei ehkä ole paras istuttava ja se nitisee ja natisee, mutta se on niin hyvän näköinen. Tai oli. Kun huone alkoi lopulta olla ajankohtainen, paljastui karu totuus tuolista. Runko-osa oli ruostunut ja turkoosilla keinonahalla verhoiltu istuinosa kulunut monesta kohtaa puhki. Voihan kääk!

"Pienoisista" epäilyistä huolimatta raahasin tuolin kesällä meille. Lomalla purin tuolin osiin ja rapsuttelin rungosta ruosteet pois. Patapata oli pätevin väline tähän hommaan. Spreijailin hopeanharmaalla maalilla rungon ja jopa kaikki ruuvitkin. Sitten työt rupesivat taas haittaamaan harrastuksia ja tuoli uhkasi tulla yhdeksi muutamista (lue: monista) ikuisuusprojekteista. Eilen viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin tuoliin uuden verhoilun. Käsin. Ja niskajumista sen kyllä huomaa...

Selkänojan verhoilua en osannut kaavoittaa niin hyvin, joten päädyin todellakin ompelemaan sen siihen käsin. Tuoliosaan tein istuinta suuremman palan, jonka kiristin kuminauhakujalla hyvin hyvin tiukkaan. Alkuperäisestä verhoilusta luopuminen harmittaa, koska tykkäsin tuoin väristä niin paljon. En kuitenkaan löytänyt vastaavaanlaista keinonahkaa, vaan valikoima oli hyvin ruskea-harmaa-eiminkäänvärinen-osastoa. Uusi verhoilu on siis tavallista paksuhkoa puuvillakangasta. Niin ja tällainen siitä siis tuli:






Lähtötilanne on vähän heikosti dokumentoituna, kun sen kuvaaminen tulee yleensä aina mieleen liian myöhään. Mutta tässä vähän osviittaa:


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Häivähdys purppuraa ja pilkahdus askarteluhuonetta

Viimeiset kaksi synttärikorttia ovat olleet violetteja ja sisältäneet siivekkäitä jossain muodossa. Tässä kortissa kokeilin, miten embossaus onnistuu kalvolle. Hyvinhän se sujui, eli ei tullut vaurioita leivänpaahtimelle... Uutena kikkana kokeilin myös aaltokartongin hiomista hiekkapaperilla (näkyy pilkahduksena kortin aukosta, samoin kuin kuvaajan "haamu"). Lisäksi taustalta näkyy hieman minun ihkaomaa askartelupaskarteluhuonetta. Jeeeee!!!!




Toiseen korttiin puolestaan tein "tilkkutyönä" paperista pöllön. Uutta kikkailua tämäkin...


perjantai 7. lokakuuta 2011

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Tänään tultiin siihen pisteeseen, että työkavereille piti vääntää rautalangasta. Kirjaimellisesti. Eli vihdoin ja viimein sain toiveeni läpi ja vietimme tyhy-iltapäivää Taitokorttelissa iänikuisen keilaamisen sijaan. Aiheena oli metallilankatyöt ja vaihtoehtoisesti tehtiin joko kranssi, tuikkulyhty tai enkeli. Koska olen syksyn mittaan menossa useammalle kranssikurssille, jätin metallilankaisen väliin ja tein tuikkukipon. Edellisestä vääntelystä oli ainakin viisi vuotta, mutta kummasti asiat muistuivat mieleen, kun sai rautalankaa, eikun siis metallilankaa, käsiinsä.

Otsikkoon viitaten:



Ja tältä se oikeasti näyttää:



Metallilangan taivuttelun lisäksi söimme ihan törkeän hyvää Kauppaneuvoksen kahvilan suklaakakkua. Kylläpä oli mukavaa olla töissä näin perjantai-iltapäivänä! :D

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kaikkea on kokeiltava?


Kehrääminen on jo pitkään ollut "tahtoo joskus kokeilla" -listalla. Kurssit vaan ovat aina osuneet päällekkäin jonkin muun menon kanssa, enkä ole niille päässyt. Kiitos Jaanan tiedustelujen, meillä oli tänään Taitokorttelissa ihan privaatti kehräyskurssi! Luksusta olla päivä poissa niistä oikeista töistä tekemässä jotakin kivaa (ihan siis luvan kanssa, en lusmuillut...). Täysi työpäivä tässäkin vierähti.

Lähdettiin ihan perusteista, eli alettiin käsitellä villaa siinä muodossa, kuin se on lampaasta otettu. Aluksi siis nypittiin ja karstattiin ja sitten päästin itse asiaan. Tavoitteenani oli, että josko vaikka sais metrin lankaa aikaiseksi... Eipä paljon heittänyt, sillä oli ainakin aluksi aikamoisen hankalaa hommaa. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen "vyyhdin":



Oma värttinäni on yläpainotteinen (ja siinä on hienoja lampaksia!!!), sillä jossakin päin netissä suositeltiin sitä aloittelijoille. Saatiin kokeilla myös alapainotteista, josta itse ehkä pidin enemmän. Ehdasta lanoliiniä sisältävästä villasta sain tosiaan vähän lankaa aikaiseksi, mutta topseista tehty yritys ei kestä päivänvaloa... 

Tässä vielä lähikuvaa käsinkehrätystä luksusefektilangasta:



Ehkä joudun vielä vähän harjoittelemaan... :D

tiistai 20. syyskuuta 2011

Poikkeus vahvistaa säännön?

Olen varmaan useampaan otteeseen puhissut, että en kyllä neuloisi kahta kertaa samaa huivimallia. Never say never (again), sillä nyt oli vähän pakko.... Tai pakko ja pakko, mutta piti pelata varman päälle ja valita jokin sujuvasti neulottava malli. Mieleen tuli tämä kolmisen vuotta sitten Kirsille neulottu huivi. Aikaa oli vierähtänyt riittävästi ja malli todellakin on nopea(hko) neulottava.

Syy kiireeseen oli se, että työparini jo kauan aikaa tiedossa ollut eläkkeelle jäänti tuli sittenkin yllättävän nopeasti. Tai sitten minä en osaa ikinä tehdä mitään ajoissa... (Veikkaan jälkimmäistä). Huivi valmistui kuitenkin ajoissa.



Malli: Flower Basket Shawl
Lanka: Viron villaa (Evilla)

Tykkään tuosta aikaisemmasta vihreästä enemmän, mutta ihan nätti tämäkin. Tällä kertaa pitää laittaa itselle muistiin, että toistin kaaviota kymmenen kertaa.


Korttikin valmistui tänään, läksiäisethän ovat vasta huomenna...



Mainittakoon vielä, että minulla on ollut todella mukava työpari, joten sen vuoksi halusin nähdä "vähän" vaivaa. Mukavia eläkepäiviä siis Eilalle!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Sort of, kind of, you know, girlish

Kummitytöllä pärähti eilen mittariin kokonainen vuosi. Olin kerrankin ennakoiva ja hankin jo keväällä Dropsin alesta langat neuletakkiin ja -housuihin. Mutta tämä neitonenpa viruikin pituutta aivan huimaa tahtia (liekö äitiinsä tullut, heh...) ja synttäreiden alla meinasi ruveta hirvittämään, kun lanka ei millään riittäisi ja Joenkylässä sitä ei ole enää myynnissä ja kun Tinttamarellikin muutti poies... Mutta eihän neuloja olisi neuloja, jos se ei alkaisi säätää...

Tässä siis 1-vuotiaan mopoprinsessan uudet vaatteet:



Lanka: Drops Merino Extra Fine (200 g v. pun, housuista jäänet pinkit ) + valkoista Novitan sesonkimerinoa

Takki on neulottu muuten ohjeen mukaan, mutta oikeat silmukat tein kierrettyinä, koska se nyt vaan on miusta niin paljon siistimpää. Tosin erittäin ranne-epäystävällistä!


Ja lisäsinhän minä takkiin myös tällaisen virkatun sydämen.




Ja löysin kertakaikkisen ihanat napit!






 
Lanka: Drops Merino Extra Fine (alle 200g)

Housujen ohje oli vähän kummallinen. Tarkistin ohjeen myös englanniksi ja ruotsiksi ja yhtä kummallinen se oli niilläkin kielillä. Haaramuotoilu on nimittäin vain etukappaleella, eli takaa nämä housut näyttävät vähän kummallisilta. Mutta kaipa ne ohjeentekijät tietävät mitä tekevät...




Niin ja tietysti vielä korttikin, joka tosin on kielletty 1-vuotiailta kaikkien irtoavien juttujen takia...

tiistai 2. elokuuta 2011

Lärpäke vol. 4

Olen yrittänyt jo useampana kesänä varmaan ainakin neljällä eri mallilla neuloa puuvillalangasta JOTAIN. Siis kesäistä "neuletakkia" tai vastaavaa. Puuvillan neulominen on kuitenkin jotenkin nitkua ja neulepinta jäykkää, joten tuotokset ovat yksi kerrallaan päätyneet purkuun. Langan väri on lisäksi beige, mikä ei ole tällaisen A4-arkin värisen ihmisen väri ollenkaan. No, nyt tuo lanka alkoi tympäistä niin pahasti, että otin lopultakin itseäni niskasta kiinni ja tein siitä jotakin valmiiksi saakka. Nimittäin lärpäkkeen:



Ohje: Moda 2/2011

Lanka: Novita Luxus Cotton

Tuo on niin epäväri, ettei sitä tahdo saada edes "filmille"... Harkitsin tälle värjäysoperaatiota, mutta en toisaalta ole niin ihastunut malliin, että viitsisin. Joten näillä mennään toistaiseksi. Kyllä tälle varmaan käyttöä löytyy.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Sesonki kuumimmillaan

Törmäsin blogistaniassa näihin sukkiin, joiden tekijä oli törmännyt näihin sukkiin, joiden tekijä oli saanut idean tästä kirjasta... Koska tekeillä olevan kesäneuletakin lanka on hukassa (köh...), niin tässä välissä oli oiva hetki tuhota eräs kukertava lankayökötys näihin sukkiin. Tässä siis minun versioni sukista:



Lanka: Novita Nalle (beige) ja Viking Froya (sävy 735)

En tiedä tarkkaan, miten mallineule alkuperäisessä ohjeessa menee, mutta minun sukissani yksivärisellä langalla on neulottu ainaoikein ja kukertavalla langalla helmineuletta. Kummallakin langalla 1 krs vuorotellen.

Tässä vielä lähikuva neulepinnasta:


lauantai 9. heinäkuuta 2011

Valtion pitkä ja kapea leipä

Niinhän sitä sanotaan, että valtion leipä on pitkä ja kapea. Pitänee jossain määrin paikkansa, mutta hyvinä päivinä se voi näyttää myös tältä:


Hyvä päivähän johtui siitä, että edessä on neljän viikon kesäloma. Yleisön pyynnöstä "lomapullana" tarjosin jotain suolaista, eli voileipäkakun. Sisällä on hyväksi havaittu yhdistelmä kalkkuna-paprika-(kevät?)sipuli yhdistettynä aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoon. Päällä on thai-basilikanlehtiä, tomaattia, paprikaa ja kurkkua. Näillä eväin lomille... :)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kassi tällekin kesälle

Olen tainnut joka kesä tehdä jonkinlaisen kesäkassin itselleni. Tämän ylittänyttä ei ole, eikä ihan vähässä kummassa myöskään tule. Nyt ajatuksena oli sunnuntaipäivän ratoksi "tekaista" ihan simppeli kesäkassi. Löysin netistä hyvän ilmaisohjeen kassista ilman mitään kommervenkkejä...

Niin mutta tartteehan siihen kuitenkin laittaa taskut kännykälle ja avaimille. Avaintaskuun olisi hyvä olla myös jokin kiinnitys. Ja eikös siitä tule vähän tylsä, jos sen tekee yhdestä kankaasta yhtenä kappaleena? Saiskohan siihen upotettua myös noita pitsejään? Niin, siitä se ajatus sitten taas läksi (lapasesta).




Kankaat: omasta jemmasta, alkuperää en enää muista (tuo pilkullinen on Tildaa)

Kassi muistuttaa ehkä liikaa tätä parin vuoden takaista perhoskassia. Malli on eri ja kankaatkin ovat erilaisia, mutta silti... Ihan kiva, mutta ei kyllä herätä mitään suuria intohimoja. Mutta jospa tällekin käyttöä löytyis. Malli on hyvä, eli kassi "istuu" hyvin olkapäälle/kainaloon.

Ai niin ja se avaintasku:

Mango tango without any mango

Pursotuskurssia varten sain lopultakin ommeltua itselleni essin jo pitkään hyllyssä odotelleesta essikirjasta.




Ohje: Mango tango Nathalie Mornun kirjasta "A is for apron"
Kangas: Mummon vanha verhonpala (?) (lisäksi vähän perintöpitsejä taskunreunaan ja niskalenkiksi)

Kirjassa olisi monia aivan ihania essimalleja, MUTTA... Kaavat on pienoiskaavoina eikä minulla oikeisiin kaava-arkkeihin tottuneena jaksa oikein riittää inspiraatiota niiden suurentamiseen ruudukon avulla. Kai ne voisi skannata ja yrittää tulostaa oikeassa koossa, mutta kun samalla sivulla voi olla viidelläkin eri suurennusprosentilla olevia pienoiskaavoja, niin en ole vielä yrittänyt. Tästä siis SUURI miinus muuten niin hyvälle kirjalle.

Ohjeen mukainen niskalenkki oli niin ahdas, ettei minun big giant head mennyt siitä ollenkaan läpi. Päädyin laittamaan tilalle ihan tavallisen niskalenkin, tosin pitsistä. Huomatkaa muuten myös pitsireunainen tasku, joka on upotettu kuvioon aikas hyvin... :)

Ilman essiä en kyllä tulisi toimeen!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kurkunleikkaajien saari, eikun kakku....

On taas se aika vuodesta, että tähän huusholliin ilmestyy voileipäkakku. Pursotuskurssin opit olivat tuoreessa muistissa tätä tehdessä. Harmi vaan, että tuorejuusto loppui kesken, eikä suunniteltua korinpohjaa päässyt tekemään...



Kakun päällä olevat ruusut on pursotettu tuorejuustosta (maultaan aurinkokuivattu tomaatti). Näissä ei ole sisällä marsipaanisydäntä, kuten kurssin ruusuissa. Pitkään mietin, mitä tällaiseen suolaiseen voisi kätkeä. Sitten keksin, että ruusut voisi pursottaa ylimääräisten tyllojen (tylla, you know!) päälle, jäädyttää ruusut pakkasessa ja kopsauttaa tyllat irti. Ja tämä vieläpä onnistui! Reunuksen pursotus ei sen sijaan mennyt hyvin, kun tuorejuusto oli jo ihan finaalissa ja pätki pahasti. Ei mitenkään nätti lopputulos.

Leikkelin ruusujen terälehdet kurkusta. Painelin kurkkuun keksimuotin vaihdettavalla sydänkeskustamuotilla sydämiä, leikkasin ne puoliksi ja tein veitsellä vielä lehtiruodit. Oon itekin aika ylpee! :D




Sisäänsä kakku kätkee paahtoleipää (graham ja ruis), täytteenä kalkkunaa, paprikaa, tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti), persiljaa ja sipulia.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kello raksuttaa mennyttä aikaa...

Keittiö on jo pitkään ollut vailla kelloa. Täysin sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan, eikä etsiminenkään ole mitenkään aktiivista ollut. Nyt viikonloppuna iski inspiraatio ja materiaalitkin (koneistoa lukuunottamatta) löytyivät omasta takaa.


Ideahan ei todellakaan ole omani, vaan näitä löytyy pitkin poikin blogimaailmaa. Tämä on siis minun versioni aiheesta. Pohjana on mummon vanha piirakkavuoka, maali on ostettu joskus jotain muuta varten, pitsiliina lienee mummon tekemä ja reunapitsi on sieltä aarrearkusta. Homma meni muuten ihan supsikkaasti, mutta koska en ikinä ennen ole tehnyt kelloa, meinasi tuon koneiston asentaminen olla ylivoimainen tehtävä... Mitään ohjeita paketissa ei siis ollut. Mutta onnistui kuitenkin. Ja kerrankin visio ja toteutus vastaavat toisiaan! Tyytyväinen on siis hän.

Kursseilua

Kävin parilla Joensuun Iloisen Keittiön järjestämällä iltakurssilla oppimassa uutta.

Viime viikolla aiheena oli pursotus ja kurssia pitämässä Susanne Aalto. Parissa tunnissa ehti oppia yllättävän paljon, kiitos "opettajan" selkeiden neuvojen. (Pursotuksissa käytettiin kreemiä.)

Onnistuin tekemään melkeinpä ruusun näköisen ruusun:



Ruusu kätkee sisäänsä marsipaanisydämen, jonka ympärille terälehdet on pursotettu yksi kerrallaan. Olin yllättynyt, että se meni näinkin hyvin. Tein näitä kaksi ja tämä on siis se jälkimmäinen (ensimmäisen marsipaani liukeni sormiin, joten tässä oli apuna myös cocktailtikku).

Toinen kuvaan asti päässyt suoritus on tämä korinpohja:



Olin melkeinpä pettynyt, miten helppoa tämän pursottaminen oli. Mielikuvissa luulin, että tähän tarvitsee vähintään kaksi pursotinta ja tusinan verran käsiä... Todellisuudessa tämä siis tehdään yhdellä ainokaisella pursottimella. Ja tämä oli helppoa.

Viikkoa aiemmin aiheena oli konvehtien valmistaminen. Tämä kurssi oli huonosti organisoitu ja jokainen teki omin päin, mitä sattuu... Lisäksi konvehdit olivat yleistä riistaa, eli pelkästään omiaan ei saanut ottaa mukaan. Kotiin viemisinä oli hillotäytteisiä konvehteja (YÄK!) ja epäilys siitä, että kannattaakohan sille toiselle kurssille mennäkään. Onneksi tuo pursotuskurssi osoittautui hyväksi valinnaksi. Omiin konvehteihin laitettiin parini kanssa täytteeksi limevalkosuklaaganachea ja appelsiinivalkosuklaaganachea. Valitettavasti täytteen tekijä taisi saada ganachen juoksettumaan tai jotain vastaavaa, joten ei näistäkään mitään herkkuja tullut. MUTTA pitänee kokeilla joskus kotona paremmalla onnella (ja paremmalla suklaalla).