tiistai 29. marraskuuta 2011

Iskä 60v.

Viime sunnuntaina juotiin iskän 60v-synttärikahvit. Päätin jo aikoja sitten, että neuloisin tuon merkkipäivän kunniaksi iskälle villapaidan, koska se on aikamoinen vilukissa. Langat hankin jo keväällä ja äiti valkkasi mallin paidalle. Neulominen jäi tuttuun tapaan sitten hieman myöhemmäksi... No, päättelin minä langanpäät jo perjantaina, joten eihän tässä tullut edes kiire.



Ohje: Novita Kevät 2011
Lanka: Novita Isoveli farkunsininen

Novitan lehtien mukaan ohjeen Puro ja Isoveli olisivat toisensa korvaavia lankoja, mutta minä sain kyllä neuloa kaksi numeroa normaalia pienemmällä koolla, kun korvasin Puron Isoveljellä. Tein kaiken mahdollisen pyörönä, eli ainoastaan hihat jouduin ompelemaan paitaan. Napituksen jatkoin ylös saakka, jotta kauluksen saa tarvittaessa kunnon kauluriksi. Samoin helmaan neuloin n. 10 cm lisää pituutta. Mutta muuten taisin mennä mallin mukaan... Paidasta tuli sopiva ja toivottavasti se tulee käyttöön. (Enkä muuten ihan just-het-kohta neulo miesten villapaitaa...)

Kakun leipominen meni vähän yötöiksi, joten se voisi selittää tuon röpelöisen pinnan. Muuten olen kyllä tyytyväinen tähän koristeluun. Ruusut on tehty sokerimassasta, reunoilla kermaa, johon painon suklaaspritsatut kiekurat. Ohje oli sama, kuin edellisen postauksen kakussa, mutta täytteen aprikoosi vaihtui mansikoihin pienen työtapaturman vuoksi...




Niin ja korttikin tietysti tuli tehtyä. Tästäpä ei sen kummempaa.




Harmi vain, että kuvaukset on tehty lähtökiireessä ja näyttävätkin juuri siltä...

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kranssimanian alkua

Pari viikkoa sitten olin taas Taitokorttelilla kursseilemassa, nyt vuorossa oli neilikkakranssi. Kurssilla tein
vanhan turkoosin värisen kranssin. Materiaalina on paperinaru (ei neilikka...) ja sisuksiinsa tämä kätkee halkaisijaltaan 30 cm metallirenkaan. Enempää ei ole lupa paljastaa, sillä tämä on uutuus, jota ei vielä myydä tarvikepakettina, vaan ainoastaan kurssilla tehtynä...


Kuvasta näkee, että kranssi kaipaisi vielä vähän tasoittelua... Hmm.

Kotona innostuin tekemään vielä joulunpunaisen version valojen kera.



Valoina on 20 lediä, joiden ei pitäisi kuumua. Toivotaan näin.


Tänään oli vuorossa leipomispäivä huomista isänpäivää silmällä pitäen. Testauksessa oli uusimmasta Ruoka-Pirkasta (Vai mikä se K-Marketeissa jaettava lehti onkaan?) suklaakinuskiaprikoosikakku. Maku- kommentteja voin antaa vasta huomenna, mutta kuviin se pääsi jo tänään. Ainakin valkosuklaaspritsaukset menivät kerrankin kohtuullisen suoraan. Lisäkoristeena on lumihiutaleströsseleitä ja reunoja paikkailemassa tuollaisia pienenpieniä strösseleitä.





Makukommenttina, että hyvää oli... :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Risusta asiaa

Viime viikolla meidän takapihan räjähtänyt ja puolikuntoinen koivu tuli tiensä päähän, eli sillä oli kohtaaminen moottorisahan kanssa. Mietin joskus, että kunhan tuo koivu tuolta alas tulee, niin sitten pitää kokeilla risutöitä. Tänään oli siis pakko ottaa oksasakset käteen ja lähteä "risusavottaan". En ollut koskaan ennen tehnyt mitään risuista ja yritin katsoa vinkkiä kirjastosta löytämästäni risukirjasta sekä netin ihmeellisestä maailmasta. Pajutöitä tehneenä täytyy sanoa, että risutyöohjeisiin voisi kyllä laittaa vähän tarkemmin, millaisia risuja pitää kerätä. Pajutöissä on tottunut niihin yksivuotisiin, suoriin pajuihin, joten noiden levahtaneiden risujen kanssa meinasi olla ihmeissään. No, omin päin ja omassa rauhassa sain aikaiseksi tällaisen häkkyrän jouluvaloja varten:




Laitoin ensin tämän hämärässä otetun kuvan, koska työ näyttää huomattavasti paremmalta tässä valaistuksessa. Minua häiritsee tuo rautalanka, jolla risutyötä vedetään kasaan. Se näkyy liikaa ja näyttää ylimääräiseltä. Mutta kohtahan on koko ajan pimeää ja lumi (toivottavasti) verhoaa kauniisti tämänkin häkkyrän.




Risukimppujen (x=3) sisällä on jonkin matkaa harjaterästä, jota on myös upotettu n. 10 cm maan sisälle. Kolmen pitemmän kiemuran keskellä on lisäksi yksi lyhyt kiemura ja sitten koko komeus on kieputettu rautalangalla jonkin verran nippuun. Kuten sanottu, tämä on parempi pimeässä, mutta ihan hyvä ensikosketus risujen maailmaan.


Täällä oli tänään käsittelyssä myös paperinarua. Urakka vaikuttaa niin suuritöiseltä, että myös assistentin apua tarvittiin... Mutta tästä lisää myöhemmin, ei kuitenkaan ehkä vielä ensi kerralla.