MM-tason palloilijalle jälkikasvua

Toim. huom: Lööpillä ei ole mitään tekoa sen mikäsenniminytoli jalkapalloilijan kanssa...

Männä kesänä ex-työkaverit saivat tämänkin neulojan houkuteltua Suopotkupallon MM-kisoihin. Aika on monilta osin kullannut muistot, mutta se jäi mieleen, että meillä oli ainoastaan yksi vaihtopelaaja. Onneksi eräs joukkueemme tähtipelaajista teki jotakin asian hyväksi, eli sieltähän on nyt hyvää vauhtia kasvamassa uusi keskushyökkääjä... Pitäähän tulevalla soiden prinsessalla olla heti alusta pitäen sopivat vermeet. Siispä:

Nämä taitaa olla taas sarjaa "oma vitsi, paras vitsi", mutta uskoisin että vastaanottajallakin saattais hieman huulta nykäistä... :)

Verrokkina täältä voi kurkata, miltä alkuperäisjäsenten pelipaidat (ja peli) näyttivät. Ja bongata sieltä sekä tämän bloggarin että erään toisenkin...

Kortista tulikin sitten taas hyvinhyvin vaaleanpunainen:

120-prosenttista raakaa pikkukurpitsaa

Edellisestä valmistuneesta neuleesta vierähtikin yllättävän pitkä tovi. Paljon on puikoille kyllä laitettu, mutta mikään ei ole jaksanut innostaa loppuun saakka. Jottei neulomiskyky häviäisi kokonaan, piti aloittaa jotakin "varmaa", eli sukat. Ja ne valmistuivat, jipii! :D

Ohje: Little Pumpkins

Lanka: Arwetta, 100 % merinoa, 20 % nylonia.... :)

Puikot: 2,5 mm bambut

Sukkien mallikerta oli helppo ja sen oppi jo ekalla toistolla. Tein sukat muuten  suunnilleen ohjeen mukaan, mutta kantapäät neuloin vahvistettuna, sillä miun sukkien pitää kestää käyttöä.

Alkuviikon säätkin näyttäisivät olevan ihan kohdillaan villasukkakautta ajatellen... Kuvaushetkellä täällä oli kylläkin niin kylmä puhuri, ettei villasukat olleet yhtään liikaa.

Sophia Carry-All, Season 2

Ensimmäinen tuotantokausi:

Amy Butlerin Sophia Carry-Allin piti olla kesäkassi 2009. Kaavat tilattiin Polinkasta, kankaaksi valikoitui äidin 70-luvulta peräisin oleva hame ja jopa mitä kummallisimmat liimakankaat saatiin kiinnitetyksi. Kauden dramaattisessa päätösjaksossa tuli kuitenkin niin hurjia juonenkäänteitä, että ohjaaja päätti jatkaa Sophia Carry-Allia myös toisen tuotantokauden verran. Tässä kuvia viime kauden päätösjaksosta:

Hyvältä näyttää. Eikun hetkinen...

Sarjan pahis, eli numero 100 katkennut neula (viimeinen laatuaan) päätti ensimmäisen tuotantokauden.

Toinen tuotantokausi:

Ohjaaja sai pitkin talvea muistutuksia tästä kesäkassista 2009, sillä se oli jatkuvasti jumittamassa erään vetolaatikoston välissä. Aikansa voimia kerättyään ohjaaja vuodatti verta, hikeä ja kyyneleitä ja kas, toinen tuotantokausi saatiin purkkiin. Tosin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttu pohjakappaleen tere poistettiin roolituksesta, koska ohjaaja ei halunnut tehdä enää kolmatta tuotantokautta. Toiseksi tämän kauden pahikseksi nousi yllättäen vuori (vähän kuin koon 46 vuori koon 36 takissa), mutta ohjaaja nitisti sen vähin äänin, tai luvassa olisi ollut vielä neljäskin tuotantokausi.

Ohjaaja ylpeänä esittää, Sophia Carry-All, kesäkassi 2010:

Tässä myös rajoitettu kurkkaus sisuksiin, eli sisällä on kummallakin pitkällä sivulla taskut, joista toinen on koko kassin levyinen ja reunustettu pitsillä ja toinen on puolitettu kahteen osaan niin ikään pitsilllä:

Yhtä juhlaa?

Mies senkun vanhenee, mutta onneksi itse pysyn aina nuore(mpa)na... :D Tein synttäreiden kunniaksi voileipäkakun ja tällä kertaa jopa onnistuneen sellaisen. (Tämä on muistaakseni kolmas kakku ever...)

Hain täytteisiin ja koristeluun vinkkejä Ullan Unelmista ja Kinuskikissan blogista. Muokkasin niitä sitten omaan (eikun siis tietty miehen... köh...) makuun sopivaksi ja tässä itselle muistiin, mitä tämä kakku on syönyt sisälleen.

Täyte 1:

1/2 punasipuli

1/2 keltainen paprika

reilu 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

vajaa 1 dl kurkkua (ihka oikeaa, eikä mitään hemmetin suolakurkkua...)

200 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti)

100 g ranskankermaa

suolaa+pippuria

Täyte 2:

200 g voileipäkinkkua (sitä jossa ei ole natriumglutamaattia, mainonnan uhri siis...)

persiljaa

200 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti)

yrttisuolaa+pippuria

Kuorrutus:

200 g tuorejuustoa (kreikkalainen valkosipuli)

100 g ranskankermaa

Leipänä käytin 1 pkt ruispaahtoleipää ja 1 pkt graham-paahtoleipää, kostutukseen 1,5 dl kasvislientä ja koristelut voi päätellä kuvasta. Hyvää tuli! :)

Suvussa on lisäksi taas yksi ylioppinut enemmän, joten korttipajakin viriteltiin jälleen käyntiin. En tiedä onko kuva ihan aiheeseen liittyvä, mutta onhan tässä ruusuja ja kissat nyt sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Väritys Derwent Inktenseillä, paperit jälleen askartelukirppikseltä ja leimakuva omasta varastosta.

Syntymäpäiväkorttiloita

Toukokuun lopulle sattuu paritkin synttärit, itse asiassa vieläpä samalle päivälle ja ovatpa "sankarit" vielä kaimojakin. Ikäeroa on tosin 31 v., mutta korttien perusteella sitä ei välttämättä arvaisi...

Leimakuva on peräisin Kirsin leimasimien "testailusta", väritys Derwent Inktenseillä. Taustapaperi on muistaakseni askartelukirppiksen kautta hankittu. Paljon onnea -leimaus on tehty kohopulverilla.

Tämän leimasimen hankin samaisen Kirsin varaston tyhjennyksestä (yllättäen mulle päätyy nämä kissaleimasimet...). Väritys samoin vehkein kuin edellisessä. Tästä puisevasta kortista tuli yllättävänkin kiva! :D

Nopeampi kuin Usain Bolt

Tai no, melkein... :D

Eilen kirpparilta osui silmään hyväkuntoinen kolmen euron "retrokangas" (ja suuri ihmetys, mitä kaikkea ja millä hinnalla yritetään myydä retron nimissä...). Saman illan aikana kangas oli pesty ja kuivatettu, kaavat piirretty, kangas leikattu ja ommeltu. Aivan hämmästyin itsekin tästä lauantai-illan huumasta! Siihen hätään piti nysviä vetoketjukin yhdestä vanhasta hameesta, kun piti saada valmista heti. Kone lopetti surinan kello 23.45, ainoastaan päättelyt jäivät tälle päivälle. Niin joo, mitäkö tein? No tätä:

Kaavat: Moda 2/2009, malli 2a

Kangasta jäi vielä ylikin noin kesäkassin verran, joten mekon hinnaksi voisi sanoa 2,50 €. Ei paha... Mekko saattaisi kaivata ohuen mustan rusetin tuohon leikkaussaumaan, mutta kohtalaisen kattavasta nauhavalikoimastani ei juuri tuota väriä löytynyt. Muutenkin pitäisi ehkä ensin saada vähän väriä pintaan, niin ei näyttäisi kuin mekossa olisi valkoiset pitkät hihat.... ;)

Makeaa mahantäydeltä

Äitienpäivä on taas juhlittu. Makeaa oli mahantäydeltä, kun tein äitienpäiväksi yhden Kinuskikissan herkkukakuista.

Ohje: Kanelinen pähkinäsuklaakakku

Reunassa tuon pähkinäkerroksen osuus näyttää paksummalta, mutta se oli varmaan vain ravistelukysymys. Herkullisempaa suklaakerrosta oli onneksi yhtä paljon. Keltaiset kukkakoristeet on kaupan tuotantoa (sis. vain 11 lisäainetta...), vihreät askartelin marsipaanista.

Perinteisesti äitienpäiväksi tein myös kortin.

Leimakuva on syksyn SNY-kierrokselta.

Lisäksi tein äiteelle raitapaidan:

Ja samalla vaivalla itelle:

Kaavat löytyivät laatikon pohjalta, joten en muista mistä ne on piirretty. Kangas on syksyistä Nanson satoa.

Sekopääkatti

Samalla kertaa, kun suunniteltiin ystäväni pojalle sitä lohikäärmehattua, tuli puheeksi, miten kaikenmaailman tilkuista saisi helposti vauvanvaatteita. No, päätin sitten kokeilla...

Kaavat: SK 4/2003

Kankaat: Punainen kangas Tampereen kädentaitomessuilta ostetusta t-paidasta, raitakangas tämän paidan jämiä

Tuo kissa oli niin viehko, että se oli ihan pakko ottaa messuilta mukaan, vaikkei sen kokoiselle paidalle käyttöä ollutkaan (ja kun halvalla sai). Paidan pituus riitti sopivasti tähän bodyyn, mutta hihoihin piti keksiä jotain muuta. Omasta mielestä tästä tuli ihan hauska, mutta ei ole kyllä aavistustakaan, onko tämä muuten sopiva. Ajattelin tarjota tätä Aatulle, tai lähinnä varmaan sen äiskälle... :D Sitä ennen pitäis vielä käydä ostamassa painoneppareita. Olisko kellään vinkkiä mistä niitä sais vähän edukkaammin, kun Eurokankaassa ne oli kyllä tosi hintavia (lienevätkö olleet kullasta tehtyjä...)?

Kastajaiskortti

Huomenna olisi jälleen vuorossa kastajaiset. Kortti on askarreltu hyvissä ajoin (eli tänään), ehtii liimatkin kuivua ja sitä rataa... Väristä voitte ehkä veikata, kumpi on kyseessä... Nyt jos joku vielä taikois mulle jotakin päällepantavaa. *huokaus*

Bää bää lohikäärmeeni, anna villoja...

Taisin ikäänkuin lupautua tekemään ystäväni pojalle lohikäärmehatun. Katselin kaikki käsityölehteni vuosien varrelta, enkä löytänyt yhtään vähänkään soveltuvaa vauvanhatun kaavaa. Pitänee siis ruveta soveltamaan...

Aluksi täytyy kuitenkin testata koko. Siihen tarkoitukseen tehty prototyyppi ei niin kauheasti muistuta lohikäärmettä, vaan mieheni mukaan tämä näyttää lampaalta. Olkoon siis lammashattu.

Kaava: Ottobre, pienensin kaavan 88 %:iin ja toivon pienimmän koon nyt vastaavan kokoa 44

Kankaat: Jämälaatikon aarteita

Kuvassa ei näy, että läpistä lähtee myös solmimisnauhat kun ajattelin, ettei tämä muuten voi pysyä päässä. Mutta testataan, kunhan tämä hattu ja tuleva lohikäärmehatun omistaja joskus kohtaavat.