Tump-tump-tumppuset

Lomat on lusittu, kaikki 5 päivää... Loman aikaansaannoksia olivat auringossa rakoille palanut keskiselkä (onko sellaista termiä olemassa?), päivä hikoilua asuntomessuilla, kulkemista Sokos Hotel Ilveksen KAMALALLA hissillä, raksalla oloa, raksalla oloa, niin ja raksalla oloa. Nyt siis hyvin levänneenä ja rentoutuneena takaisin töissä.



Lomalla ei ehtinyt hirmuisesti kutemaan, mutta asuntomessuille ajellessa neuloin sukkia. Ne olivat menossa jo hyvän matkaa terän puolella, kun tajusin että eihän nuo meikäläisen räpylöihin mahdu. Sukat kokivat metamorfoosin ja ovat nyt pitkävartiset lapaset. Näissä ei ole yhtään mitään eksoottista, eli lankana Novitan Woolia, puikot ihan tavalliset sukkapuikot, lapasmallina täysin peruslapanen peukalokiilalla jne. Suurin erikoisuus on 3o2n resori 2o2n:n sijaan. I'm a rebel!



Kummalla on paremmat raidat?

 

Langankatkaisija ei oikein toiminut kahden viikon maallaolon jälkeen. Tuloksena oli vain märäksi nuoleksittuja langanpäitä...

Koska maalla lomailu oli niin rankkaa, meni (tai ehkä hieman avusteisesti päätyi...) langankatkaisija yövieraan peiton alle nukkumaan. Eli sori vaan meidän yövieraalle, näin siun petiä hyötykäytettiin kun olit raksalla hommissa... ;)

Värisilmä kohdillaan

Jos täällä nähdään jatkossa jotakin täysin mielipuolisia väriyhdistelmiä, niin se johtuu ympäristöstäni, eli tästä:

 

 

 

 

Salaisuudet paljastuu

Eiliseen kuva-arvoitukseen ei tullut määräaikaan mennessä yhtään oikeaa vastausta, mutta ei se mitään, sillä mitään määräaikaa ei ollut annettu eikä oikeasta vastauksesta ollut luvassa mitään palkintoja. Joten paljastetaan mistä oli kyse. Positiivista, että sen tunnisti sukaksi! ;) Tähän väliin vielä sellainen koottu selitys, että kaikki parsinneulat olivat näköjään menneet muuttokuorman mukana väliaikaissäilytykseen, joten siinä syy langanpätkille. Muutenhan ne olisi täällä päätelty ennenkuin puikot ehtivät jäähtyä... (Joopajoo!)

Child's first sock in shell pattern

Ohje: Nancy Bush - Knitting vintage socks

Lanka: Novita Nalle Colori, jota jäi yli viime vuoden huivivaihdossa Katjalle tekemästäni huivista, eli tästä:

Sukista tuli kivemmat kuin luulinkaan, sillä pitää ihan pienellä äänellä lausua, että minusta tuo Knitting vintage socks oli jonkin asteinen pettymys... Ehkä kirjalle pitää suoda uusikin mahdollisuus, jos lopputulos onkin odotusta parempi.

Punatukan pulinat oli haastanut minut, joten pitänee ottaa haaste vastaan. Siispä:

"Meemi: Mistä bloginimesi on peräisin?



Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä.

Mistä ne ovat peräisin?

Mikä on niiden tarina?

Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi? Kero nlogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin."

Blogini nimeen ei liity mitään elämää suurempaa. Breltsu juontaa lähes sukupuuttoon kuolemassa olevasta sukunimestäni (meitä on enää 31), jonka erään ystäväni poikaystävä opiskeluaikoina väänsi muotoon Breltsu. Väkerrykset muodostui termiksi, koska täällä tehdään (tai ollaan tekevinään...) kaikenlaista laidasta laitaan. Siinäpä nimi lyhykäisyydessään. En laita haastetta eteenpäin, mutta poimikaa meemi, jos haluatte.

Tutuille tiedoksi, että meidän talolla näyttää nyt tältä:

Ja tontilla ruohoa vetävä kissa, joka tunnetaan myös nimellä Vilma, näyttää tältä:

:D

Tunnistamaton lentämätön esine

Pilvisen harmaana iltana ei parempaan pysty, vaikka mulla (meillä tai miten vaan) onkin uusi entistä ehompi kamera. Eli mikähän tämä on?

Hiljainen kansa

Tässä vaiheessa kannattaa käydä hakemassa jotakin evästä, jos on ajatellut katsoa tämän postauksen loppuun... Kaikki kerralla kehiin.

Koska tämä kuvittelee olevansa neuleblogi, niin aloitetaan neulomuksella. Juhannus meni kivuttomasti tätä huivia tikuttaessa:

Shetland triangle

Ohje: Wrap style

Lanka: Novita Tennessee (alle 300g?)

Tämä oli ensimmäinen niskasta aloitettu huivi, jonka sain valmiiksi asti ja vieläpä melko nopeaan. Syynä voinee olla se, että on tullut haukattua vähän liian suuria paloja ekoiksi yrityksiksi, eli mahdollisimman vaikea kuvio, jota ei todellakaan opi ulkoa ja langaksi jotakin superlivakkaa lankaa. Tennessee on ehkä vähän liiankin nihkeä huivilanka, mutta hätä ei lukenut lakia, kun piti äkkiä saada jokin hautajaisiin sopiva huivi. Lienee ajanut tarkoituksensa. Huivin mallikerta oli mukavan helppo ja sen oppikin nopeasti ulkoa. Tutuille muuten tiedoksi, että taustalla näkyy Könikän päivystyspaikka... Onnistuin saamaan aurinkoisen Könikättömän hetken kuvausta varten, mikä oli melkomoinen ihme...

Tässä vielä lähiotos huivista:

Ompelukone ja uudelleen pelikuntoon tullut saumuri ovat olleet myös käytössä. Eurokankaassa vierailu poiki mukaan neljä eri kangasta, joista kolme tuli käytettyä viikon sisään... Aika hyvin! Suhde ei ole ihan sama neulelankojen kanssa... Tämä kaikki tapahtui jo kesäkuun puolella, mutta se kamera se kamera...

Ekaksi valmistui vaaleanpunaruutuinen paitapusero pitsisellä solmimisnauhalla:

Kangas on lasten verhokangasta, napit ja pitsi jo aiemmin haalittuja. Kaavat on yhdistelty monesta eri versiosta. Edellisen ja tätä ennen ainoan paitapuseron olen tehnyt seiskaluokalla (15 vuotta sitten syksyllä, damn I'm old!), joten siitä lähtökohdasta olen mycket tyytyväinen lopputulokseen. Silitettynä tämä saattaisi näyttää edustavammalta, mutta mänköön.

Silittämistä olis kaivannut myös tämä Hiljaisen kansan osallistuja:

Paita on kivaa pallotrikoota. Malli on muuten aikalailla perus t-paita, mutta yläosa on kietaisumallinen (?) ja siinä on rypytykset. Tämäkin on muokattu monesta lähteestä. Paita on päässyt ahkeraan käyttöön. Kerrankin t-paita, joka ei ole napapaita.

Ompeluvimmoissani tein myös tällaisen kesäkassin:

Kangas on huonekalu-/sisustuskangasta, vuorina on tuota paidasta jäänyttä ruudullista kangasta ja hihnan virkaa hoitelee entinen vyö. Kiinnitystä varten sisäpuolella on iso neppari, samoin sieltä löytyy pieni sisätasku. Kaava on piirretty ihan vapaalla kädellä. Kassi on keikkunut olalla valmistumisestaan asti, sillä se on just passelin kokoinen. Niin ja tiedoksi, pitäähän joka tytöllä olla oma tonkka, eikö? ;)

Kamera palautui jo omistajalleen ja huomasin, että vielä olisi ollut kuvattavaa. No, ehkä jo ensi kerralla. Nyt mars jääkaapille, jos ette totelleet minua tuossa alussa!

Ja minähän en mitään mallitilkkuja neulo. Piste.

Täällä taas pitkästä aikaa... Kamera on edelleen särki, enkä ole saanut tehdyksi ruikuttamisreissua vakuutusyhtiöön, josko ne osaltaan sponssais uuden kameran hankintaa. Ehkä jo ensi viikolla...

Meillä olisi pari viikkoa aikaa saada asunto tyhjäksi, eikä uudesta ole vielä tietoa. Hiphei. Talosta on vasta pohjat kaivettu, eli ei sinnekään ihan heti viitsisi muuttaa... ;) Siispä tänään vein ensimmäisen kuorman tavaraa äiteen ja iskän nurkkiin väliaikaissäilytykseen. Samalla reissulla kuvasin vihdoin sen neuletakin veljeni kameralla ja otin kameran lainaan myös muita kuvauksia varten. Niitä ehkä huomenna.

Mutta tässä, ladies and gentlemen, neuletakki Novitan kesä 2007 lehdestä:

Ja sama hieman lähempää:

Sitten se viittaus tuohon otsikkoon ja syy, miksi takki oli mukanani tänään. Lanka oli täysin samaa kuin ohjeessa (Novita Samos), puikot samoin. Yleensä olen onnistunut tekemään suht oikean kokoisia vaatteita luottamalla pelkästään ohjeeseen. Pitkäselkäisenä ihmisenä neuloin tähänkin takkiin kuitenkin kaksi ylimääräistä mallikertaa. No, kuinkas sitten kävikään... Takki sopisi ehkä noin 10 senttiä meikäläistä lyhyemmälle ja pari vaatekokoa pienemmälle. EIIIIIIIIIIIIIIIIIII! Mikä on todennäköisyys, että kutistuisin nuo tarvittavat mitat? Enpä kyllä sitäpaitsi haluaisikaan lyhentyä... Kummitäti-tätini on ainoa "uhri", jonka keksin tälle takille. Pidän peukkuja, että tämä kelpaisi hänelle. Muussa tapauksessa tänne voi ilmoittautua kaikki n. 160-165 cm kokoa xs-s olevat...

Harmittaa ihan vaan jonniin verran, sillä tuo väri olisi ollut mieleinen (se on turkoosi, vaikka ainakin tässä näytöllä näyttääkin ihan siniseltä) ja ihan kiva mallikin tuo oli. Tästä jäi sen verran traumoja, että viime viikolla neuloin elämäni kutakuinkin ensimmäisen mallitilkun... Oli melkeinpä pakko, sillä tulevan paidan langat maksoivat mansikoita. Tai minulle ne maksoivat vain 17 €, mutta lisäksi oli anopilta jouluna saatu lahjakortti (kiitokset vaan!) 60 €... Lanka on aivan älyttömän ihanan mahdottoman uskomattoman pehmeää RY Classic Soft Bamboo -lankaa jäänvaaleansinisen sävyssä (Moonstone). Jos ne ei muodostu paidaksi, niin pelkkä niiden silittelykin riittää. Tykkään! Sävy on itse asiassa aika lähellä sitä vaaleansinistä, jota olen ajatellut tulevan talomme väriksi (siis sen montun...). Pitänee mennä maalikauppaan se paita päällä ja pyytää, että pitäis saada paitaan sointuva talo! Saas nähdä kumpi valmistuu ensin, paita vai talo...

Vaihdoin tuonne sivupalkkiin uuden laskurin Vilman vinkkauksesta (siis kyseessä ei ollut tuo sivupalkin Vilma!). Joskohan se toimisi varmemmin, kuin entinen.

Niksi-Pirkka

Vinkki Niksi-Pirkkaan: Älä jätä digikameraasi auton oven väliin! Prrrrrrrrkl!



Ollaan aloittelemassa vähän isompaa käsityötä, olisi nimittäin tarkoitus iltapuhteina tekaista omakotitalo... Täysin simppeli homma, onnistuu vaikka vasemmalla kädellä silmät kiinni (jos talotehtaita on uskominen). Puikot ovat huutaneet yksin kotona, että onko heidät nyt täysin hyljätty. No, kieltämättä niihin ei ole juuri ehtinyt viime viikkoina koskemaan. Yksi neuletakki olisi loppusuoralla. Siitäkään ei tosin kuvia tiedossa, sattuneesta syystä...



Kuvattomat postaukset on tylsiä, joten tässäpä Vilma Viiruhäntä, ikää kuvassa vasta n. puoli vuotta. Nyt se rotkale on jo pari vuotta vanhempi. Kuvatekstinä voisi olla "Sen sijaan että emäntäni päästäisi minut tästä aivan kamalasta pinteestä, se lähteekin hakemaan kameraa ja ikuistaa tämän nöyryytyksen. Voisiko pientä kissaa ottaa enempää päähän?!! BLÄÄÄH!"

Don't you know who I am?!

No nytpä tiedätte! Koska toimenkuvani työpaikalla on monelle ollut hyvin epäselvä, niin päätin painaa selventävän t-paidan:

Kuva on poimittu Matt Groeningin Work is hell (muistaakseni?) sarjakuvasta. Kyseisessä stripissä on ruudukko työpaikan eri hahmoista ja tämä lienee minun osani! Tein sapluunan kontaktimuoville, koska jostain syystä en ole tullut sinuiksi kalvojen tms. ei-liimattavien sapluunoiden käyttämisen kanssa. Innostuttuani taas pitkästä aikaa värien tuputtelusta, tein myös toisen t-paidan. Ja ihan vaan vinkkinä, niin siilin piikit sapluunassa = no good!

Kuvassa siis Milla Paloniemen mainio Kiroileva siili . Törkeää plagiointia, sanon minä!  ;) Paita on siis ihan itselle, joten jospa se virkavalta ei kilkuttelis ovikelloa vielä tänään...

Lopuksi vielä viime kertaisen kuva-arvoituksen ratkaisu. Kyseessä oli siis tällainen kiemuran mallinen vati, jossa on alla pienet palkit jalkoina.

Sitä sun tätä ja vähän tuotakin

Pitkästä aikaa jotakin neulottua valmiina. Tämä (lähes) valmistui jo reilu viikko sitten, mutta viimeistely ontui, koska tämä talo oli syönyt kaikki parsinneulat. Vaikea etsiä neulaa heinäsuovasta, kun ei löydä edes sitä heinäsuopaa! Lopulta löytyi yksi julmetun iso neula, jolla koetin pujotella langanpätkät jollakin tapaa. Ensin varovainen lähestyminen:

Sisältää paaaaaaljon noita nappeja. Joko joku arvaa? Tämähän sieltä paljastuu:

Buttony sweater

Ohje: Oh my stars

Lanka: Novita sesonkilanka Sofia

Takki ei ole vielä päässyt käyttöön asti eikä herättänyt niin järkyttävän suurta ihastusta. Lankavalintaakin sopii miettiä... Mikä saa ihmisen ostamaan lankaa, joka on 90% höttöä, 9% löyhää kierrettä ja 1 % ehkä väärän väristä?! Koska takista oli tällainen epäilys päällä, en halunnut maksaa maltaita napeista. Tein nimittäin ohjetta pitemmän pitkäselkäiselle, joten nappejakin tarvitsi vielä alkuperäistä enemmän. "Leivoin" napit itse Fimosta, saas nähdä miten niiden kanssa käy. Ne on ehkä kivointa tässä takissa.

Etsiessäni neulaa heinäsuovasta löysin aarrearkkuni, eli kaikkea pientä sälää pakattuna tulitikkuaskeihin. Ensin ryhmäkuva ja sitten miun suosikki:

Tänään kävin hakemassa kevään viimeiset keramiikkatyöt.

Modernia taidettako???

Ei, vaan rivi pikareita. Mitä ihmettä mie näillä teen?

Elättelin toivoa tämän helmiäisvalkoisen lautasen onnistumisesta. Muuten edessä olisi ollut pikaneulontaa äitienpäiväksi... Lautanen tuli kuitenkin ihan siedettävänä uunista ulos, joten tämä matkaa sunnuntaina äidille. Kuvassa helmiäinen näyttää jostakin syystä kus... pissin keltaiselta, oikeasti se ei siis kellerrä. Lautasen pinnassa on pienellä virkatulla liinalla painettu kuvio. Lautanen oli myös tietämättäni ollut kevätnäyttelyssä. Itsekritiikki on sen verran korkea, että en olisi laittanut sinne mitään, joten opettaja oli toiminut selkäni takana... Hmm...

Tämän vihreän aallon suhteen pitää odottaa parempia kuvausolosuhteita. Ja hei, minähän INHOAN vihreää, joten mitä ihmettä...

 

 

Täällä ole neuleblogia nähtykään!

Mistähän johtunee, että heti kun perustin neuleblogin, ovat valmistuneet työt olleet pääosin kaikkea muuta kuin neuleita? Niitäkin on toki tuloillaan, mutta ne ovat, no tuota, vaiheessa...

Vuosia uinunutta ompeluharrastusta on pitänyt yrittää käynnistellä uuden ompelukoneen myötä. Jottei pääsisi liian helpolla, niin ensimmäinen työ (no olihan siellä tietysti jo tuo Kananen) sisälsi vetoketjun+sepaluksen ompelua, napinläpiä, tikkauksia paksummalla langalla ja lopulta myös santapaperin käyttöä. Tässä ensin varovainen kurkistus:

Ja juuei, tätä ei ole haettu Vero Modasta, vaikka napeista voisi niin luullakin. Ostin tätä varten kyllä napit, mutta ne eivät sitten "toimineetkaan". Siinä vaiheessa tein hienon löydön, eli Vero Modan farkkujen mukana tulleet ekstranapit. Vasara vain kauniiseen käteen (vai pitäisikö sanoa komeaan, koska kyseessä oli miespuolinen käsi) ja takomaan. Tässä sitten koko kuva:

Farkkuhame

Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2007                                                                                                           Malliin on lisätty pituutta n. 20 cm, koska mini ei oo miun mitta... Vyötärökaitale on myös tehty tuollaiseksi "ylipitkäksi" alkuperäisestä poiketen. Ihan tarkoituksella, juu... *viheltelee*

Hameessa on pari ihan käsittämättöntä aloittelijan virhettä, mutta jätettäköön kertomatta tarkemmin. Kulutuksia tehdessä oli miun (ihan oma) hiomakäsi vähän liian voimallinen, mutta eikös pienet reiät kuulu asiaan? :)

Tällä viikolla olen pitkästä aikaa lomalla ja ajattelin ehtiväni tekemään vaikka mitä. Toistaiseksi tuloksena on ollut vain "eskariaskartelua", eli valkoinen puisista helmistä tehty kaulakoru. Tämä ei vaadi sen enempää selostuksia, kuvat puhukoot puolestaan.