Hupsistarallaa...

Sitä minä vaan, että Eurokankaassa on kympin kassi -päivät... :)

Pieni kesälompakko

Normilompakkoni on kokoa XXXXL. Rahaa ei ole kuin rosvopäälliköllä, mutta voi sitä korttien määrää! Välillä riittäisi hieman pienempikin lompuuki. Sellainen, johon menisi muutama kortti, setelit ja kolikot. Pinterestin kautta löytyi paljon hyviä vaihtoehtoja ja muokkasin oman versioni tämän pohjalta: http://www.cranialhiccups.com/2014/01/my-new-wallet.html

Tilkut löytyivät omasta varastosta, samoin sopiva vetoketju, tarranauhaa ja tukihuopaa. Tästä tuli aikasta kiva, vaikkakin läppävikainen (en ajatellut ihan loppuun saakka).

Mutta mites sen koon kanssa kävikään: 

Ihan pihalla

Viime viikot ovat olleet taas perinteistä kevätaikaa, eli ihan pihalla. Viimeisimpänä vinksahduksena sain viimein sen haaveilemani kasvihuoneen (kyllä, minä, joka tunnetaan myös nimellä viherpeukalokeskelläkämmentä-Marjo...). Ompelujutut ovat olleet jo kauan käytössä, mutta tänään houkuttelin lopulta kuvaajan kameran toiselle puolen.

Kaavat: Ottobre 2/2015. Mélange Knit
Kangas: Digiprinttitrikoo, Eurokangas

Eurokankaasta lähti heräteostoksena mukaan tuo nörttikissatrikoo. Tai on siellä seassa muutama koirakin, mutta ehkä ne siellä menee... Kangas oli omasta mielestäni niin loistava, ettei sitä halunnut pilkkoa turhan pieniin osiin, joten kaavaksi valitsin uusimmasta naisten Ottobresta tuon neuletakin. Kangas olisi saanut ehkä olla hieman laskeutuvampaa tähän malliin, mutta muuten kyllä tykkään. Tuo kangas rupeaa aina hymyilyttämään, ei voi mitään. Erittäin sovelias takki virkamiehelle... :)

Kaavat: Season Looks 1/2014
Kangas: Purppuran/pinkin värinen trikoo Marimekolta, raitatrikoo taisi olla Nansoa, resorit vintagea :)

Vuosia kaapissa hautunut Season Looksin hupparikaava ja vielä kauemmin hautunut Marimekon trikoo kohtasivat lopulta ja päätyivät erittäin pidettäväksi huppariksi. Onnistuin jopa "kohdistamaan" nuo aaltoilevat kuviot jotakuinkin järkevästi raglanhihojen saumoihin.

Hupparikuvan taustalla pilkottaa uutukainen kasvihuone ja sinne nikkaroimani yrttilaatikko. Kolme kesää sitten tein trukkilavasta tämän yrttilaatikon. Viime kesänä muokkasin sen pystymalliseksi, eli nikkaroin noihin poikkilautoihin pohjakappaleet. Tänä vuonna laatikko muutti vielä kerran muotoaan ja siitä tuli jalallinen yrttilaatikko kasvihuoneeseen. Enempää muutoksia se ei taida enää kestää, mutta eiköhän tuossa olekin jo yhdelle trukkilavalle tarpeeksi! Puutyöt eivät todellakaan ole meikäläisen vahvuus, joten se että sain vasaroitua tuollaisen jaloillaan pysyvän laatikon, on melko suuri saavutus...

Kasvihuoneen sokkeliin tehtyjen betonivalujen yhteydessä valoin myös yhden raparperilaatan, Se on tosin kokoa mini, kun lehdet olivat vielä niin pieniä. Ehkä siitä ei ole laataksi, mutta menee se koristeena.

Kaavat: Ottobre 2/2015, Optic Flowers
Kangas: Marimekko

Tykästyin tähän aiemmin ompelemaani tunikaan, joten kaava pääsi uudelleen käyttöön. Tällä kertaa muokkasin sitä niin, että jätin tuon "ylimääräisen" vyötärökappaleen pois ja pidensin yläosaa sen verran. Kangas löytyi Marimekon ystävämyynnistä Kiteeltä nyt keväällä.

Toukokuun toinen sunnuntai

Ompelukset odottavat kuvaajaansa, joten tehdään tässä välin äitienpäiväpostaus.

Helmikuussa olin kansalaisopistolla kankaanpainokurssilla. Valotin siellä itselleni kaksi seulaa. Toisessa seulassa käytin mallina kahta lumihiutaletta ja toiseen piirsin jonkin liljan tapaisen kukan. Lumihiutaleseulaa on käytetty mm. tässä tunikassa. Muuten en kurssi jälkeen ole juuri ehtinyt noita seuloja käyttämäänkään. Kurssilta lähetettiin muutamia kankaita tehtaalle, jossa ne laminoitiin tarjottimiksi. Niiden piti tulla parissa viikossa, mutta loppujen lopuksi sain ne vasta eilen! Vähän joutui siis jännittämään äitienpäivälahjusten suhteen...

Omalle äidille meni tämä kukkatarjotin, jossa kuvio on painettu valkoiselle puuvillalle mustalla värillä ja maalattu käsin. Jos olisin ollut itse tehtaalla vahtimassa, kuvio olisi KESKELLÄ tarjotinta...

Anopille puolestaan tämä fuksian/purppuran/tms. väriselle puuvillalle painettu "lumihiutale".

Tarkoitus oli lähettää enemmänkin kankaita laminoitavaksi, mutta kurssin lopussa ei jäänyt aikaa näiden leikkelemiseen (näissä oli siis tarkat mitat, minkä kokoisina kankaat tuli toimittaa). Itselle jäi vain kaksi kappaletta näitä leimasimella harmaalle puuvillalle painettuja tiputarjottimia.

Kakkuosastolla testissä oli Red Velvet -kakku. Muuten ohjeen mukaan, mutta paistoajaksi ei millään riittänyt tuo 40 minuuttia, joten lopussa laitoin folion kakun päälle ja paistoin sitä 10 ekstraminuuttia. Koristeet ovat sokerimassaa ja tummaa suklaata.

Kortti on ommeltu kasaan... No okei, kyllä siinä on liimaakin...

Bonuksena vein äidille tämän mekon, Trikoo on ostettu piiiiiiiiiiiiiitkä aika sitten Marimekon tehtaanmyymälästä ja lupasin siitä silloin ommella jotain. Vuosien marinoinnin jälkeen kangas muotoutui mekoksi. Ohje on niinkin vanhasta lehdestä kuin SK 6-7/2005. Helmaan ja hihoihin on lisätty pituutta, mutta itselle tämä olisi silti liian lyhyt (pönötän siis itse tässä "ota nyt äkkiä kuva, ennenkuin lähdetään äitienpäiväkierrokselle" -otoksessa), mutta saajalleen oli ilmeisesti sopivampi.

Must' on tullu, ompeluhullu...

Parempi olis varmaan se alkuperäinen urheiluhullu (vaikka yäk, Eput...), mutta kyllä se tuo uusi saumuri on saanut aikamoisen ompelumanian täällä päälle.

Kaavat: Ottobre 2/2015, Optic Flowers
Kangas: Kirpparilta ostettu trikoo, johon on itse painettu kuviot

Uusimmassa Ottobressa oli heti ensi vilkaisulla useita toteuttamiskelpoisia malleja, joten lehti lähti ostoskärriin. Aiemmin siitä pääsi toteutukseen nuo edelliskerran takit, nyt tämä tunika (tai ohjeen mukaan mekko...). Kävin joku aika sitten kankaanpainantakurssilla (siitä lisää, kunhan saan kaikki tuotokset kotiin), jossa valotin itselleni kaksi seulaa. Nyt pääsiäisenä testailin ekan kerran ominpäin tuota hommaa. Ihan en loppuun asti taaskaan osannut miettiä, sillä mielikuvissa tuo printti olisi kirkas keltainen, mutta tottakai harmaalle painettuna siitä tuli vähän kuspis-keltainen. Nooo, keltaista tikkauslankaa ja keltaiset resorit, niin hyvinhän tuo upposi. Tunikan malli on kiva, eli voisi ommella jotain muutakin tällä kaavalla. Sujuvan saumuroinnin lisäksi kokeilin nyt ekaa kertaa ompelukoneesta hihansuihin ja helmaan tuollaista jousto-ommelta, tykkäsin. Ai niin, ja kaavaa muokkasin sen verran, että ompelin tähän pitkät hihat, kun en oikein osaa sellaisia vajaahihaisia käyttää.

Kaavat: Ottobre 5/2014, New Bohéme
Kangas: Vuosien takainen kirppislöytö

Vuosia kaapissa marinoitu trikoo pääsi lopultakin käyttöön tässä tunikassa. Tähänkin halusin pitkät hihat, mutta kangas ei aivan riittänyt, joten tein tähän pitkät hihansuuresorit. Myös kaula-aukossa on resori, joka osoittautui vanhalle saumurille liian suureksi koitinkiveksi ja väänsi siitä siepparin. Oma moka, kun tuli ajettua ehkä hieman liian suurella tilannenopeudella. Tässä vaiheessa vielä huollatin saumurin, mutta ei se enää kestänyt kuin yhden ompelutyön tuon jälkeen... Näiden kaavojen piirtäminen kysyi kyllä hermoja, sillä kaavat oli piirretty "vihreällä", eli tosielämässä siinä risteili vierekkäin keltainen ja sininen viiva. Kaavoista ei meinannut saada mitään tolkkua ja arkki oli päätyä uunin sytykkeeksi. Vähän epäilen, että jossain kohtaa meni huti, koska tästä tuli kokoa soputeltta (vaikkei kuvassa siltä näytäkään). Onneksi kangas on laskeutuvaa, joten tästä tuli varsin pidettävä yksilö.

Käpälämäen takkitehtaalta, hyvää päivää!

Takki päivässä pitää lääkärin loitolla, vai miten se sanonta menikään? Minä, jolla pyörii "muutama" jotenkin "vaiheessa" oleva takki tuolla kaappien perukoilla, olen nyt ommellut viikon sisään kahdesti itselleni takin päivässä. Mitä ihmettä?!? Kerrankin osui tähtien asento kohdalleen kaavan kanssa, eli kaava oli kaikin puolin sopiva ja ompeleminenkaan ei tuottanut mitään suurempaa tuskaa, mitä nyt saumuri meni rikki ja muuta pientä...

Kaava: Ottobre 2/2015 Everyday Wear -takki

Kangas: Neljät vanhat "persaukeiset" (eli repaleet) farkut, hupun vuori puuvillaa (jämiä tästä)

Kaava: Sama kuin edellisessä

Kangas: Technowool (Eurokangas), hupun vuori ja taskut Ikean puuvilla

Ompelin ensin tuon pikkuruudullisen takin. Suurin säätäminen oli noiden taskujen kanssa, koska en ole ennen tuollaisia saumaan upotettavia taskuja tehnyt. Suurensin taskuja hieman, mutta ne ovat silti ihan onnettoman pienet. Toisaalta eipä niissä juuri mitään tule säilytettyä, joten samapa tuo. Tässä versiossa halusin hihansuihin resorit. Myös huppu tuntui paremmalta vuoritettuna, joten senkin säädin ominpäin. Ostin tähän ohjeen mukaisen 70 cm vetoketjun, joka on kyllä omaan silmään ihan liian lyhyt. Lyhensin takin pituutta varmaan 5 cm alkuperäisestä ja silti jää noin paljon vajaaksi. Näkihän sen lehden kuvistakin, mutta en materiaaleja ostaessa osannut sitä sen enempää ajatella. Lopputuloksesta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt - sehän on ihan takki! 

Aivan viime metreillä tätä tehdessä vanha ja hyvin yli 20 vuotta palvellut Singerin saumuri tuli tiensä päähän. Olin vastottain sitä jo korjauttanut, joten en enää halunnut siihen rahaa laittaa, kun tiesin sen olevan uransa lopussa joka tapauksessa. Oli siis melkeinpä pakko ostaa uusi, koska ompelukuume on tällä hetkellä melkoinen. Loppukevät syödäänkin sitten varmaan vain kaurapuuroa, mutta kyllä tää uusi peli on aika mainio:

Pitihän tätä päästä nyt pääsiäisenä testaamaan, joten kaivelin kaapista kaikki jostain kohtaa (eli persuksista) revenneet farkut ja silppusin ne uusiokäyttöön. Tällä kertaa takki on kaavan pituinen ja varastosta löytyi sopivasti 80 cm mittainen vetoketjukin, joten tämä versio on tehty täysin vanhoista jämistä. Jälleen eniten aikaa veivät taskut, sillä ratkoin farkuista niissä olleet tikkaukset (kylläpä olikin mielenkiintoisia saumarakenteita!) ja tikkasin ne uusiksi punaisella tikkauslangalla (jota oli jäänyt tämän hameen jäljiltä). Tästä takista olen julkisesti salaa ylpeä, koska hintaa tuli 0 € ja lopputulos miellyttää ainakin itseäni! 

Erityiskiitokset täytyy antaa tuolle takin kaavalle, sillä se on hyvin muotoiltu, mutta kuitenkin todella selkeä ja loppujen lopuksi helppo ommeltava (tosin kirjallisia ohjeita en kyllä monessa kohtaa ymmärtänyt ollenkaan vaan tein niinkuin itsestä järkevältä tuntui). Näiden omien täysin erilaisten versioiden lisäksi netti on ollut pullollaan mitä erinäisempiä toteutuksia tällä kaavalla, joten suosittelen!

Kevät keikkuen tulevi

Breltsun väkerryksissä on kyllä tehty vähän sitä sun tätä, mutta jostain syystä kukaan ei ole käynyt niistä mitään tänne kirjoittelemassa. No nyt käy. :)

Viime viikolla olin pitkästä aikaa Taitokorttelissa kursseilemassa. Minä ja paperinaru ei olla ylimpiä ystäviä ja kranssejakin alkaa olla ainakin omiksi tarpeiksi, joten en osaa sanoa miten tuonne taas päädyin. Näillä paperinarutöillä on paha tapa jäädä keskeneräisinä kaapin perukoille lojumaan, joten nyt yritin solmia tätä suorastaan maanisella nopeudella. Ja kyllä, valmista tuli kurssi-illan aikana! Huh! Sormiin tuli kyllä rakot ja nahat lähti, mutta mitäpäs tuosta... Tämän pitäisi kuulema kestää myös ulkona, katsotaan kuinka käy.

Tämä (monsteri)tipu on virkattu Novita Miamista Garnstudion ohjeella. Jotenkin tästä tuli, no, jytky... Aulan lipaston päällä se voi majoittua rauhassa tuolla hieman hämärässä, niin ei aiheuta niin paljon pahennusta. :)

Onko kukaan keskinyt järkevää tapaa laittaa noita pääsiäistipuja näihin Partyliten lasikippohin? Minä jouduin ompeluhommiin, mutta siellä ovat! (Tipuparat on ommeltu jaloistaan kiinni pahviympyrään, joka peittyy noiden koristekivien alle)

Taitokeskuksen asiakasillassa tehty huopanarsissi päätyi koristamaan tuota jokunen vuosi sitten väänneltyä metallilankahärpäkettä.

Eteisen toista ikkunaa koristaa tämä Tilda-pupu. Taustalla myös hieman suurempi kevään keltainen "koriste" piristämässä maisemaa.

Koska kevät sanonnan mukaan keikkuen tulevi, jotkut ottavat vielä varman päälle ja tarkkailevat kevään etenemistä uunin päältä käsin.

Vaihteeksi taas sukkaa pukkaa...

Siitä saakka, kun opettelin magic loop -tekniikan, olen tainnut kaikki sukat neuloa tuolla tavalla. Parin puolikkaita ei enää jää odottelemaan inspiraatiota, mutta sukkamallin valinnassa joutuu vähän miettimään, että onnistuuko. Tai onnistuuhan mikä vaan tuollakin tavalla, mutta millainen lankasotku tai päänsärky siitä seuraa. Esim. näissä sukissa kaaviot ovat toistensa peilikuvat, joten aluksi joutui vähän miettimään, että mikä kääntyy mihinkin suuntaan. Malli on kyllä helppo ja lopputuloksestakin itse tykkään, mutta olivat kyllä tosi puuduttavat neulottavat. Kuvausta varten sukat ovat oikeissa jaloissaan, varmaan ainoan kerran ikinä...

Malli: Rick Cookie A:n kirjasta "Sock Innovation"
Lanka: Novitan Oi villasukka
Puikot: 3,5 mm

Kirjan ohjeista valtaosa on todella ohuille puikoille, mutta soveltamalla ainakin osa malleista soveltuu myös paksummalle langalle. En tykkää neuloa sukkia ihan rihmanohuesta langasta. Kokeiltu on, ei ne kestä käyttöä. Enkä muutenkaan tykkää tikuttaa ohuilla puikoilla.


Ja siitä huolimatta, itselleni (nuo edelliset ovat siis miestensukat) neuloin ohuesta langasta sukat. Ja ne vieläpä kestävät tosi hyvin käyttöä.

Lanka: Regia Zoofari
Puikot: 2,5 mm

Enhän minä tietenkään voinut tuota lankaa vastustaa... Tein ihan perusmalliset tiikerisukat, että lanka pääsee oikeuksiinsa. Nämä ovat olleet tosi kovassa käytössä, enkä ole huomannut mitään nukkaantumisen merkkejä. Lopputuloksesta tykkään, mutta näiden neulomisesta en. Tosin kaapissahan olisi vielä samaa lankaa valkoisena... :)

What a mes...a

Viime keväänä kuumessa iski yhtä aikaa myös Mesa-kuume. Malli, joka oli niin yksinkertainen mutta sopivasti omituinen ja johon saisi upotettua kaikenlaisia jämälankoja laatuun katsomatta. Eikun puikoille siis! Molemmat kuumeet laskivat aikanaan ja Mesa jäi odottamaan hihojaan. Viime viikonloppuna (liekö flunssan jälkitautina) Mesa-kuume palasi ja neuloin paitaan ne puuttuvat hihat. Lopputulos on vähän kuin aurajuusto, sitä joko rakastaa tai inhoaa. Itse tykkään molemmista!

Ohje: Enchanted Mesa

Langat: Novita Bambu (harmaa), Tico Tico (turkoosi-kirjava) ja Florica (valkoinen), Drops Alpaca (tummanruskea), Knit Picks Shimmer (pinkin kirjava, joka odotti vuoroaan aika kauan), Araucanian en nyt muista enää mikä (mutta ihana ja vihreä) ja Louhittaren luolan jokin silkkiä sisältävä lanka (keltainen).

Puikot: 5 mm 

Tähän sai mukavasti upotettua paljon langanloppuja sekä sellaisia ihania lankoja, joita oli alunperinkin vähän ja joille ei ollut keksinyt sopivaa käyttöä. Osa langoista oli niin ohuita, että ne on neulottu kaksinkertaisena. Raidat on tehty ihan aivot narikkaan -menetelmällä, eli piti yrittää olla liikaa suunnittelematta ja neuloa vaan. Hihat on tehty niin, että silmukkamäärä ei muutu, mutta puikkokoko pieneni matkan edetessä 5 mm puikoista puoli pykälää kerrallaan kokoon 3 mm. Vihdoinkin pääsin myös tekemään johonkin tuota pinkki-vihreää raitaa, josta olen jo niin kauan pitänyt! 

Vielä vähän joulua

Loppiainen meni jo, mutta eikös sitä jatkoaikaa ole vielä Nuutin päivään saakka? Ehtii siis vielä laittamaan nämä joulujutut tännekin. Kuusi purettiin perinteisesti loppiaisena, mutta muut jouluhässäkät saavat olla vielä viikon. Kuusessa oli viime jouluna Ikeasta ostettu latvatähti, joka on kyllä kivan näköinen, mutta auttamattomasti liian painava tuollaiselle luonnonkuuselle. Niinpä sitten kuumeisesti (kirjaimellisesti jouluflunssassa) väänsin rautalangasta uuden latvatähden. Keskelle vähän helmiä, päälle silaus kultamaalia ja tuota niin ärsyttävää glitteriä ja siinäpä se. Kesti ainakin tämän joulun latvassa, eikä kuusikaan enää niin pahasti kenottanut, kuin Ikean tähden kanssa.

Muuten kuusessa oli koristeena jo viime vuodelle tehdyt piparit ja neulepallot. Yritin leikkiä vähän kameran kanssa, kun näin Pinterestissä kivan idean, mutta en kyllä hokannut miten olisin saanut sen käytännössä toimimaan... No, tässä kuvia ihan yksinkertaisella sydänaukolla otettuna. :)

Lahjaneulomuksia tuli kaksien sukkien verran, sellaisille saajille, jotka sukkia varmasti pitävät. Pystyraitaiset sukat on tehty samalla mallilla kuin nämä omat vanhat polvarit. Lankana on 7veljestä raita ja yksivärinen. Raitasukat puolestaan on ihan perussukat, lankana Karnaluksista ostettu Fortissima Mexiko.