Syksyn väriloistoa

Vaikka ruska vielä tekee tuloaan, niin metsikössä oli tänä viikonloppuna havaittavissa melkoista väriloistoa, sillä meillä oli nyt toinen värjäysviikonloppu kyläyhdistyksen kanssa. Kuvat kertokoon enemmän...

Keltaiset: kanerva, keltasipuli

Vihreät: kanerva+viinikivi+rautapata, punasipuli

Punaiset: krappi, punapuu

Violetti/lila: sinipuu

Kanerva/purppura: kokenilli

Ruskea: taulakääpä

(kaikissa aluna-puretus)

Viimeksi värjäyksessä käytin vähän sitä sun tätä -osaston lankoja. Tällä kertaa ajattelin värjäillä takkilangat merinosta ja kaikki langat olivat Debbie Blissin Rialtoa. Merino imee väriä itseensä ehkä turhankin reippaasti, joten esim. kanervan sävyn ja vaalean, kirkkaan oliivinvihreän sijaan langoista tuli lähes tummanpunaiset ja myrkynvihreät. Lisäksi langoissa ehkä kuitenkin oli jokin käsittely (vaikkei pitänyt olla), sillä tasaisia värisävyjä niihin ei juuri tullut. Mutta tuo jälkimmäinen ei niinkään haittaa, tuleepahan elävämpi pinta. Alimmassa kuvassa lähiesimerkki keltasipulilla värjätystä langastani. Muilla nousi padasta kirkkaankeltaista lankaa ja minulla... Oranssi-keltainen "liukuvärjätty" aurinkolanka! Nyt kun vaan pääsisi näitä kerimään ja neulomaan... 

Extremely delicate and light in a way that seems not to be of this world

Muutama vyyhti itsevärjätyistä langoista huuteli haluavansa tulla neulotuksi huiviksi. Lankojen metrimäärä ei ollut kovin hurja (yht. 588 m), joten piti etsiä suht yksinkertainen malli. Lankaa jäi jäljelle vain pieni nöttönen, mutta huivista tulikin yllättävän suuri. Viimeiset kerrokset nielivät lankaa siihen tahtiin, että heikompia hirvittäis, mutta riittipä kuitenkin. Tosin suunnitelma käyttää jokaista väriä vain kerran muuttui ja viimeisissä kerroksissa piti sävyttää taas vaaleampaan päin. Tämä ei ehkä ole kaikkein upein huivi, joka puikoilta on tippunut, mutta lisäarvoa tälle antaa se, että tämä on ensimmäinen työ noista itsevärjätyistä langoista.

Malli: Ethereal

Lanka: Vaalein sävy maitohorsman kakkosvärillä värjätty ohut Pirkkalanka, keskimmäinen sävy suopursun kakkosvärillä värjätty ohut Pirkkalanka, tummin sävy suopursun ykkösvärillä värjätty Novitan Pikkusisko (jokaista 50 g)

Puikot: 5 mm

Niin ja jos tuota otsikkoa ihmettelette, niin piti googlata, mitä tuo huivin nimi tarkoittaa, kun ei ameriikan kielitaito tällä kertaa siihen riittänyt...

Vink vink...

Laitoin tuon farkkuhameen Suuri Käsityö -lehden "Itse tehty tuunattu vaate" -galleriaan, eli jos tykkäsit hameesta, voit käydä antamassa sille (tai jollekin muulle) äänen osoitteessa:

http://www.kodinkuvalehti.fi/galleria/232/suuri_kasityo_itse_tehty_tuunattu_vaate/27121/sakset_kateen_ja_menoksi_farkkuhame

Tilkkupeiton ulkoilutusta

Kuten olen moneen kertaan sanonut, minulla on jatkuva torkkupeittojentekoinnostus, joka tyssää aina muutamaan palaan. Tällä kertaa ei ollut kyllä edes tarkoitusta tehdä torkkupeittoa, vaan bolero. Mutta yllättäen siinäkin loppui into kesken viime kesänä. Tänä kesänä päätin, että siitä viritelmästä pitää tehdä jotain, jotta saan sen pois nurkista pyörimästä. Pienellä muokkauksella ja parilla lisäpalalla siitä syntyikin ihan kelpo poncho(?).

Ruudun virkkausmalli: Novita kesä 2011, malli 7
Lanka: Novita Miami

Ajatuksenahan oli siis tehdä tuosta samasta lehdestä bolero (tai siinä oli nimellä palajakku, malli 20), mutta ei se jotenkin ruvennut luonnistumaan. En halunnut tehdä isoäidinneliöitä, eikä ruutujen koko ollut ollenkaan sopiva (tai sitten sisältö ei ollut ruutuihin sopiva...). Purin tekeleestä puolikkaat neliöt, ratkoin olkasaumat ja ompelin aukot umpeen. Muutin kappaleen suorakaiteen malliseksi ja ompelin eteen yhden sauman, jotta tämä muuttuisi ponchoksi. Kaula-aukosta tuli kummallisen mallinen, joten päätin neuloa siihen muutaman sentin resoria, joka paransikin istuvuutta huomattavasti.

Kuvat on otettu helteisessä Tukholmassa, eikä siellä tällä kertaa ollut tätä kuvaushetkeä lukuunottamatta tarvetta tällaiselle lämmikkeelle. Nyt sormet syyhyäisivät noiden itse värjättyjen lankojen kimppuun, mutta pitänee odotella näiden helteiden yli... Niin ja kaipa ne pitäisi keriäkin ennen sitä.

To pee or not to pee? (vastaus lopussa)

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva kokeilla lankojen värjäämistä kasveilla. Ilmeisesti olin tämän myös joskus jossain ääneen lausunut, sillä kyläyhdistyksemme järjesti lankojen värjäyspäivän ja minutkin kutsuttiin mukaan. Mikäpäs siinä, tuskin tätä omin päin olisi tullut kokeiltua. Lämpömittari pyöri +30C:ssa, joten lämmintä piisasi, mutta mitäpä sitä ei tekisi lankojen eteen... :)

Lammen rannalla pourusi kuusi pataa mitä mielenkiintoisimmin liemin. Metsäpalovaroituskin annettiin vasta seuraavana päivänä, joten hyvähän näitä oli keitellä. Lankojen värjäys ei ole ihan hätäisen hommaa, eli kyllä tässä saatiin täysi "työpäivä" kasaan.

Ensimmäisten keitosten jälkeen narulle saatiin jo näin monivärinen valikoima lankoja. Tämä erä ehtikin kuivumaan sillä aikaa, kun uudet langat porisivat padoissa. 

Ja kuten lankojen kanssa yleensä, meinasi mopo hieman karata käsistä. Tässä kuvassa on minun päivän saaliini, hieman enemmän kuin ne lääkärin määräämät puoli kiloa päivässä... :) Vyyhdit ovat n. 50 grammaisia ja kaikissa on käytetty puretusaineena alunaa.

Kuvassa vasemmalta oikealle (lanka + kasvi + värjäyserä):

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 1

Suomi Villa + krappi 1

7 Veljestä + mesiangervo 1

Pikkusisko + suopursu 1

Ohut Pirkkalanka + suopursu 2

Ohut Pirkkalanka + maitohorsma 2

Suomi Villa + suopursu 2

Paksu Pirkkalanka + suopursu 2

7 Veljestä + nokkonen 2

7 Veljestä + mesiangervo 2

Paksu Pirkkalanka + krappi 2

Paksu Pirkkalanka + pietaryrtti 2

Loppukevennyksenä värjätessä syntynyttä tilannekomiikka, eli olin tehnyt merkkilappuni tavallisesta paperista eivätkä ne oikein kestäneet ja repeilivät mikä mistäkin kohtaa. Hommahan saattaa silloin ruveta kus... pissimään. Tässä on nimi ja väri kohdillaan: 

Tee-se-itse farkkuhame

Ihailen/kadehdin värkkääjiä, jotka suit sait sukkelaan nips naps vaan loihtivat vanhasta uutta. Vai onko se vaan netin luomaa illuusiota, että he ottavat sakset käteen, ompelevat pari saumaa ja jostakin täysin käyttökelvottomasta tulee jotain tosi upeaa. Itse olen sen verran kaavoihin kangistunut, että ei onnistu minulta. Siksipä ihmettelen itsekin, että sain aikaseksi tämän farkkuhameen. Tosin meni siinä kaksi iltaa, mutta kuitenkin. Vedin syvään henkeä ja sitten vain iskin sakset kiinni farkkuihin. Ilman kaavoja (tosin piirsin yhden apuviivan...). 

Farkut olivat tosi hyväkuntoiset ja vähän pidetyt, mutta valitettavasti mallia (täysi)kuutamo paistaa. Eli meni syteen tai saveen, niin suurta vahinkoa ei synny. Saumat on ommeltu (muka)huolettomasti vain päältäpäin pariin kertaan, ei siis mitään huolitteluja (tässä vaiheessa piti jo vähän nieleskellä). Tai entäs nuo rispaantuvat reunat sitten... Huh! Helmaan on käytetty varastoista löytynyttä vanhaa pitsiä, lisätikkaukset on tehty mummon vanhalla sinikirjavalla kirjontalangalla ja koristeet Big Shotilla. Helman kukat ovat kiinnisilitettävästä, kimaltavasta hot fix -kalvosta ja kukkien keskustat on tehty vanhoista napeista. Isoin kukka on leikattu samalla stanssilla farkun jämistä, joihin silitin taustalle liimakangasta. Ja oikein ammattimaisen mallin tapaan juuri ennen kuvien ottoa vedin kunnon ähkyt grilliruualla... :)

Melkein torkkupeitto

Säännöllisin väliajoin torkkupeittojenvirkkausinto rupeaa huutelemaan. Yleensä onneksi järjen ääni muistuttaa, että niitä paloja pitää tehdä PALJON ja jää sitten kokonaan aloittamatta. Afrikan kukka on kuitenkin jo pitkään ollut sellainen virkkausmalli, joka olisi houkutellut. Sellainen monivärinen peitto olisi vain niin hieno! Mutta takaisin todellisuuteen... Testasin tuollaisen Afrikan kukan virkkaamista kahden palan verran. Ei siis ollut tarkoitustakaan tehdä tästä peittoa, vaan jotain paljon paljon pienempää.

Malli: Afrikan kukka (selkeä ohje löytyy esim. täältä)
Lanka: Novita Miami kaksinkertaisena
Koukku: 5 mm

Ostin klipsutyöinnostuksissani "muutamia" erilaisia kukkaronkehyksiä. Myöhemmin tajusin, että näillä kullanhohtoisilla ei hirveästi ole siinä hommassa virkaa, koska kullansävyisiä klipsuja on tosi vähän. Tässä kehyksessä silmiin pisti nuo korallinpunaiset nupit ja Miamin jämistä löytyikin juuri tähän sopivan sävyinen lanka. Yksinkertaisuudessaan tässä on siis virkattu kaksi Afrikan kukkaa, jotka lopuksi virkkasin puoliksi yhteen kiinteillä silmukoilla, syvimpiin kohtiin tein puolipylväitä. Kehys on kiinnitetty ompelemalla.

P.S: On miulla torkkupeittokin tekeillä... :) (Mutta ei tällä mallilla)

Uuden lelun uudet lelut

Syksyllä ostamani Sizzix Big Shot on siinä mielessäkin kiva, että sitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen. Kouvolan pysähdyksellä Veturin Sinellin halvennuksesta lähti mukaan pari kohokuviointitaskua sekä nuo Tim Holtzin kukkastanssit. Ylemmässä kortissa yritin vähän leimasimella korostaa noita kohokuviointeja ja alemmassa puolestaan hioin niitä ja kortin taustaa santapaperilla. Mitähän muuta sanottavaa näistä olisi? Jaa, kuvat puhukoon puolestaan ja niistä selvinnee myös käyttötarkoitus...

Virkkuri 2 ♥

Oi ja voi, tuo Molla Millsin Virkkuri 2 kirja on aivan ihana! Ekasta osasta innostuin vain laimeasti, mutta tuo kakkososa on aivan huippu! (Tähän väliin paljon lisää hehkutusta). Mullehan tietysti riittää, että on pilkkuja. Tai sydämiä...

Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kirjovirkkausta ja sehän oli yllättäen paljon helpompaa, kuin kirjoneule. Se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, että väriksi valikoitui keltainen ja kuvioksi pilkut. Ai niin, ja siis kassihan siitä tuli:

Lanka: Catania

Koukku: 2,5 mm

Kahvat ompelin tukikankaalla vahvistetusta puuvillasta. Vuori on myös puuvillaa ja kiinnityksenä on vetoketju, ettei kassi rehottaisi aivan auki kylillä kulkiessa. Itse tykästyin kovasti tähän kassiin. Eikä kerrota kellekään, että Rva Symmetriaa harmittaa tuo kuvion jakautuminen tuolla tavalla pöhkösti noihin kahvoihin nähden...

Viime kevään kevättakki

Blogeja katsellessa tulee sellainen tunne, että takkien ompeleminen kivoista kuviokankaista onnistuu ihan suit sait sukkelaan. Ei kai se siis voi niin vaikeaa olla? Ei ehkä, jos löytää valmiiksi täydellisen kaavan. Tai jos on ollut käsityötunneilla myös 7 lk:n jälkeen... Mutta harvoin kai sellainen tuuri käy (siis kaavojen osalta)?

Verho-osastolta tarttui joskus mukaan Vallilan verho, josta ajattelin tekeväni takin. Kaavat taisivat olla Ottobresta. Varmaksi en enää muista, sillä tämä takkihan on ommeltu viime keväänä. Silloin se jäi hihansuiden ompelua vaille, koska takki tönötti ja jäykisteli eikä istunut hyvin. Niinpä se jäi vuodeksi kaapin perälle hautumaan. Tänä talvena/keväänä olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä näitä keskeneräisyyksiä valmiiksi, sen sijaan että ostaisin vain uusia materiaaleja ja aloittaisin niistä jotain uutta. Tässäpä siis kevättakki 2013, eikun 2014:

Takki on tehty mahdollisimman vähillä muotolaskoksilla, jotta kuvio säilyisi suht ehjänä. Istuvuuden kannalta muotoiluja voisi olla enemmänkin, mutta välttää se näinkin. Vuori on valkopohjaista, keltakukallista puuvillaa, mutta se ei nyt valitettavasti päässyt kuviin. Kuvausmatka tehtiin Tallinnaan, enkä viitsinyt siellä ruveta takin sisustaa esittelemään. Tuntui tarpeeksi pöhköltä kuvauttaa pehvaansa tuolla vanhan kaupungin korkeuksissa! :D

Hihansuiden ompelun lisäksi lyhensin takkia nyt keväällä 10 cm ja siitä tulikin heti paljon paremman mallinen. Tein myös selkään muotolaskokset, jotta takki ei olisi aivan säkki. En ehkä ihan vähässä kummassa rupea ompelemaan toista vuorellista takkia, oli sen verran säätämistä tällaiselle itse(kantapäänkautta)oppineelle ompelijalle. Tosin toinen olisi ehkä jo helpompi...

Niin ja kun Tallinnassa oltiin ja Karnaluksissa käytiin, niin sitä uutta materiaaliakin tuli ostettua ihan vähäsen... Kun halvalla sai!